kympin kriisi

näil mennä

2012-02-14T11:23:00.000+02:00

Taas lisänty vapaa-aika. Meil ilmotetti perjanta et saara jäärä kotti viireks viikoks, mittä palkka ei tiätenkä makseta semsest lorvimisest. Eli lomautukse alkava neljä viikkon pääst. Niit voi ol tiaros enemmänki, suvel ja viäl syksylläkki.
Ei mul tul tekemisest puutet, mut rahattoma mahrollisuure ova vähäset. Ei ainaka mittä omaks ilokses pyst tekemä, ei matkustama ja harrastaminenki jää vähäseks.
Ja nyy tuntu silt, et toiste hyäryks tekemisestäki hiipu ilo. Ole luvannu tehrä täs talve ja kevä mitta pari suuremppa juttu ja lisseks tule viäl nelipäiväne messuil osallistumine. Yhtä enemppä en tunn jaksavani. Ny.

Lupautusi kumminki taas tekemä lehte, vaik olin jo ilmoittan et tänä vuan en ol haukkumisen tarppes enkä osallistu sihe millän taval. Ko sit kauniste pyyretti, ni lupasin, vaik jo ensmäises kokkoukses huamasin, et mikkä ei ol muuttun. Yhtläisest kiukutella pikkuasioist ja ylönkatota toissi, eikä siit kyl sillo tul mittä hyvä.

Kui voi ollakki semne yhteisö, et joka kert ko tulen siit kokouksest, miätin tosissan et jos muuttaisin pois koko paikkakunnalt?
Vai ollek mul vaa liiallissi orotuksi?

Joka tapaukses olen ny tyällistän itten koko siks viireks viikkoks minkä lomautus kestä.

Nähti pikkuserkun kans kaupas. Harvon tavata eikä muuhal ko kaupas, vaik asutan samas pitäjäs.
Me olen samaikkässi, ja tiätenki ruvetti vertailema sairauksian. Siin vaa, jauhohylly viäres. Ja aikka kulus.
Kummallakki o samoi sukurasituksi, mut myäs iha omi krempoi. Heh, eikä kumpaka olla sairai, aika kippiöi vaa.
Jollan taval se virkist, en ymmär kui. Se ol surkeilematont nauramist sil, ete enä olla nuari, et naama rypisty, tukk harmantu ja jäseni kolotta. Vertaistuke parhamillas. Ei mittä surkuttelu ko hurtti huumori. Päätetti et treffata jatkos jossa muuhallaki ko hyllyte välis, siäl ei voi ihan kaikki vaivojas selittä.

Mulkkasin jookaohjelmani lopultas uusiks. Ole nimittäin jättän jookamise pikkuhilja vähemmäl, ko en pyst kaikki asanoit tekemä. En vaa taivu taik ei ol voima eikä näköjäs tulekka.
Mut ko olen mää, ni en tehny sit niitäkä, mihen pystyn. Olin valla verka. Eikä siin tiätenkä ol mittä järkki.

Nyy sain ittestän niimpali irti, et muakkasin koko ohjelman semseks, mink kykenen suarittama. Ai kon tek hyvä! Suasittelen muillekki vaivasil. Vaikkei tekis muut ko oijentais ittes ja henkittäis kunnol, ni siitäki o appu. Kivut nimittäin krymppävä ihmise kropan, ruppe istuma kasas ja kävälemä kumaras. Piäniki venyttely helpotta krampei ja liikkel lähtemine helpottu kans. Verenkiarto elpy ko saa vähänki heilutettu jäseniäs. Pelkkä irvistely ei riit.

Erinomast ystävänpäivä kaikil, nii ystävil ko tuttavillekki, rakkait unohtamat.

kuvi tosielämäst

2012-02-07T12:42:00.002+02:00

Tarttin kuva minkä olin ottan oikke tarkotust varte ja haeskelin muistikorteist. Huamasin et mul ol julkasemattomi (!) kuvi huushollist ja elämäst. Näit ei ol tarkotettu heikkohermosil...

Tämmöst jälkki sai katti aikaseks ko se pääs riahuma salin palmus. Arvakka onk mokomal kekkosel viäl vapat pääsy sali?

Ei uskois et meil siivotanki joskus. Joulusiivost ei ol ko muisto vaa, ja vaik näyttä silt et koirat on huusholli sekottan, ni syylline kurkista vasemmas reunas pööräjalan takka...

Kyl hän ossa nätistenki olla. Täsä hän seuras, ko kuvasin ostoksian Kirkkokarul. Takan oleva klasipurkki on viäl ehi, nostin sen turva ajois.

Kattokast malli kulttuurkatist! Siin oteta tirsat Pyhäranna historia ja suamalaist tairet pääalusen.

Vähä on pää kenos mut ei haitta. Voik ol tytyväisemppä ilmet? Ei uskois et se ikän o mittän paha tehny.

Lilli makas petilläs sykkyräs, ko ulkon ol kova pakane. Se on pessy petiäs ensi, ko näky märkki läntei. Kummallaki koiral on semne tapa, et ajottaisi nualla peti nuukaste. En ol keksiny mittä syyt siihe.

Ja Sohvi nukku pöörä al täkil. Siin o muute mukava pittä jalkojas ko istu aamukaffel.

Toisen ehton jatketti. Joku piän vastalause kuvamisel esitetti, mut ei herätty enemppä. Katti ei siis kuarssa...onneks.

Tyyny o sopivamma korkune ko tairekirja on pois.

Katil ei ol yhtä puhrast vaalevanpunast tassu, kaikis on musta kans. Huamakte, hän kyttä silmäraost..?

Lauantan ol pakast 25 astet. Kuvas ei näy, mut puust varise lunt taik huurret mikä kimaltel aurinkos kauniste.

Sohvi nukku ja näyttä pitelevä kuanostas kii.

Ja katt makka taas pöyräl. Tosa o hyvä maat, patter lämmittä pöyrä iha lämmiäks.

Niinko huamat, katti on kasvanu aikataval. Orotan kovaste et se kasva lissä ja rauhottu samal. Tämä aik on hermoil käyvä, vaik katt on varmaste keskimääräst kiltemp.

Ei siis mittä tämä syvällisemppi täl kerral.

raikast

2012-02-03T11:38:00.000+02:00

Kyl nyy on kaunist ja raikast ulkon. Ja vissi sisälläki, ko täst kerkken kotti saak. En kerjenn aamul lämmittämä yhtän, sen tähre voi oll eine vilpost ko mene kotti.

Koiril ei ol hättä, heil o paksut turkit ja mont tyyny ja täkki mink pääl voi maat. Katt sit taas voi tunke ittes mun sänkkyhyn peito al taik maat tuvan sivupööräl, mikä o lämmin. Sen al o näättäk patter, ja huamasin eilä et se tuuppa lämmint ilma semsel voimal, et pöyt o iha lämmin.

Pikkulinnuil o hankalamppa. Lintulaural käy kova huiske, ko kaik yrittävä ehti syärä vattas täytte ennenko tule taas pimi. Yks onneton punarintaki sinnittele joukos. Vein hänt varte kauraryynei ja rusinoi, ko näytt etei hän saa kovi siämeni syäryks.
Mut ei talitintilläkä helppo ol. Seurasin akkunast, ko hän tul sirenpuska syämä aurinkokukasiäment. Hän pit jalallas kii siämenest ja hakkas sitä nokallas auki. Mut ain palan takka häne täyrys otta siämen nokkahas ja nosta jalk vatthööhemitte joukko lämppemä. Sit uurestas nokkima ja koht taas toinen kontt lämmityksel. Kest kolm minuutti ennenko hän ol saanu siämene auk ja syäryks.

Ilmankosteus on kova, ko auto pakastu paksu teräshuurttesse oitis ko se vähä aikka seiso sammuksis. Alkuviikkost neiti Siäväne näytt jääkarhult, ko hänel ol senti vahvune jääkideharso ylläs. See läks pois iha harjamal, mut sen jälkke akkunoi on saan krahnutta oikke urakal, et o jonkunkaltast näkyvyt muarostunu.

En ol pali muut kerjen ko töitte sivus lämmittämä. Olen kaks kertta täl viikol lämmittän leiviuuni, sen avul pysy tuvas mukava lämmin. Lunt sais ol enemmä, lattia tuppa olema kylm ko ei ol seinäviaruksil kinoksi.

Kaik on kuiva ja sähköst. Katt riakkus aamul mun peitoissan ja sai sit kaks sähköisku. Ensiks ko lykkäs nokkas mun kätten, pritkatt nii et hän hyppäs puale meetrin päähä ihmettelmä. Hetken pääst hän sai toise isku Sohvi nokast, ko Sohvi tul sanoma et täyty noust ylös. Välist sormenpäät oikke kihelmöi ko jatkuvast priisku. Tukk ol aamust kans nii sähköne, eten meinan saar sitä nuttural. Kipinöit vaa ja harott joka suuntta.

Akkunast näky ko ihmise ova menos syämä. Kulkeva niskat kyyrys ja ottava piäni hättässi askeli käret taskus ja huput pääs. Täyty ittekki lähti täst kipittämä piha yli. Nyy maistuis hernesoppa ja pannkakko. Nam!

viaramppa kiält

2012-02-01T13:36:00.000+02:00

Henkis olla, tuvas o lämmin ja kaik o hyvi.

Ko ei ol enemppä sanomist juur täl hetkel, lykkän tähä tomse jutu, ko sain sähköpostis. Ko tiärän et maan tualt äärelt käyrä tätä ploki lukemas, ni pyyrän jo etukätte antteks jos tulen julkasseks jonku lukija kotiasioi. Naapureist ei tiättväste tarvit pittä luku..

Perhe-elämää Nurmoos

Emäntä tryykäs tupahan, mihinä isäntä istu kiikkustoolissa Ilikkaa lukemas. Akka oli tohoruksis ja sanoo notta:
- Tuo meirän piika on paksuna!
Isäntä totes rauhallisesti notta:
- Soon piian oma asia.
- Mutta, kussoon kuulemma sullen raskahana, jatkoo emäntä.
- Soon mun asia, jatkoo isäntä rauhallisesti.
Emäntä alakoo itkiä ja kiukuta notta:
- Mä kyllä lähären tästä taloosta!
- No soon sun ikioma asias, sanoo isäntä ja jatkoo sontasiionin (Ilkka-lehti) lukua.
Emäntä lähti vihas kammarin puolellen ja paiskas oven kii. Vähän päästä soli jo leppyny, tuli takaas tupahan ja eherootti isännälle notta:
- Eiköhän panna tuo piika pois meiltä.

Johon isäntä totes notta:
- Eipä tuo tunnu panemalla lähtevän...

hualenpitto?

2012-01-25T08:58:00.000+02:00

Ole istun täs kone viäres ny jo tunni. Hiuka tyätöit ja hiuka plokilukemist. Tulin tähän ko Takkupää läks ja ykskaks huamasi et päiv valkentu akkunan takan, mut ei ol ihmekä ko katto kello.

Mut ei mun pitän teil ajankulust puhella, ko iha muist asioist.
Sain joku aik takasi kirjen sairalast. Siin ol lähete labra ja kaks kyselykaavaket. Saattes sanotti, et mul o v. 2005 asennettu metalline liukupinta lonkkanivelesse ja ko tämste liukupintojen kans o joillaki ollu hiuka onkelmi, ni potilasturvallisuure takia kaik liukupinnotetu kutsuta tutkimuksi, vaik sairala ei ol asentanukka juur niit onkelmallissi pinnottei. Ensiks verikokkel, myähemi makneettikuvaukse ja poliklinikal.
Lisseks kehotetti täyttämä kyselykaavake ja ottama se mukka tohtoril tulles.

En oikken tiänny mitä olissin ajatellu.
Tosi on, et mul laitetti metallipinnote, oikken titanist, ja seeki, et se tehti vuan 2005. Mut heilt o jääny huamamat, et se pläkkipeltipinnote kulus puhki kolmes vuares ja vaihretti keramikkasse v. 2010. Et see siit potilasturvallisuurest.

Olen niin pirulline ihmine, varsinki näin ko o kovaste huan jakso ollu jo piremmä aikka, et meinan menn tutkimuksi ja orotta, kosk he huamava itte, etei mul ol enä sitä DelMonte-nivelt.
Ja ellei he sitä huama, ni mun tarvitte vissi tehrä tutkimuspyyntö jonnekki, sil et joku roti täyty pittä ihmiste ronkkimiseski. Joskus käy miäles et piän rahallinen korvaus voisis oll paikallas, vaikkei se terveyt palauttaiska.
Täytin sit sen kyselylomakkeki. Taik molemma. Ensiks nykyhetken mukka ja sit kahre vuare takase tilantte mukka. Eikä niis ol ero ko yks pykälä. Mun on siis olemisen kohentun hyvi hiuka.
Ja ny on sit tua leikkamaton nivel ruvennu risama kokoaikkasest. Se särke yät päivät ja on kippi istu sit taikk makka. Hiuka hirvittä ajatell et see tarvitte leikat lähitulevaisuures.

Nyy lähren kuitenki sin verikokkel. Ja ehtost sutima munsterjelmi. Jottan kiva sentä mailmas.

kulttuurelämä

2012-01-23T13:53:00.002+02:00

Meil o jälles alkan Kusta Hiaka kulttuurviikko. Eilä oliva juhlallise avajaise Lukutuval. Sen jälkke ol pianokonsertti ja sit saatti kaffet. Ja viäläki riit ohjelma: Fredriikka-salis ol tairenäyttely avajaise.
Läksin kotto yhre mais, käven äänestämäs ja meni sen jälkke suara Lukutuval. Koton oli jälles pual seittemän korvis.
Nyy on sit koko viiko kulttuurtapahtumi, konsert tänä ja taireluento huame, musiikopisto esityksi, runoraati ja vaikk mitä. Meijä muutonki vilkas kulttuurelämä ylty liki hillittömäks.
Se tarkotta sitä, et joka päiv on valittava, mihe osallistu. Ko ei erellenkä oss kahrenttu, täyty päättä mikä on nähtävä ja mist voi luappu.
Ja omaki taiteilu täyty hoitta siin sivus. Pitkä harkinna jälkke meinan jäljenttä munsterjelmi maalaukse. Se tule oleman kiva, mun miälest. Jalmarist ei ol tiatto, mitä hän mahrais asiast tuumata.
Katt on kasvan ja on melkken kaksinkertane sihe nähre ko hän tuli. Hän o aika kamalas vaihes, riakku ko riivattu eikä usk mittän komentamist. Olen korjan kaike rikkmenevä pois ko hän pääse jo joka paikka eikä missä ol turvallist.
Lisseks hän on ruvennu jahtama jalkoi, mut siit tehrä kyl loppu äkkiste. Kati raapima naarmu tulehtuva herkäste ja mul ei semssi tulehruksi saa olla. Toivota nyy et tämä vaihe mene ohi ilma suuremppi haaverei.
Sohvin kans he leikkivä usse ja aika rajustiki. Katin pää o välil Sohvi suus ja takakonti potkiva Sohvi ottatukka nii et karvat pölise. Ihme kyl kummallekka ei ol tullu ruupui. Usse kaik kolm nahistava yhres nii et meinan mennä nurin, ko tiätty he touhuva juur mun jaloissan.
Kirkonkyläl kuulttu: Vanhemp miäs ol kehun et hänki o siirtyn nykyaikka. Oli kuulemma ostan kenitaalikameran...

Kuvaamissi!

kylmi päivi

2012-01-09T10:48:00.000+02:00

Pitkäst aika o talvist ilma. Ulkon on taas kaunist, lunt kymmenkunt sentti ja nii puhrast ja valust. Yäl paisto kuu kirkkaste ja tek maisema jäisen kimaltelevaks. Olissi saunast tules tahton seisoskel kattelemas kaunis piha, mut järki sentä voitti. Pakkast oli melkke viistoist astet.

Perjanta ol loppiaine ja Saimi-täti syntympäiv. Hän olis täyttän sata vuatt. Hän ol nuarin isoisä ja -äite perillisist, heit ol seittemän kaikkiastas. He ova piänin juassu samoil lattialankuil ko minä ja nykysin Taavi. Heijä puise rekes, vetokärrys ja kiikkus on viäl vintil. Ja vaku salis, se on täyn mun nallejan.

Saimi-täti pikkunen tuali on tuvas, isoisä ol sen hänel tehny. Mihe olle toisten tualit joutun vai onk niit ollukka, vast nuarimmalles isä kerkes tualin tekemä. Saimi ol kahreksa vuare ko isä kual.

Vuas ei ol viäl pitkäl ja ilmoi on ollu kaikkilai: on satan vett ja lunt, pakastan ja aurink paistan. Ei ol tulos mikkä tylsä vuas.
Lumitöit tul tehryks, lykkäsin polut puhtaks. Puit täyty kantta alitaukkomat, ko uunei saa lämmittä kaks kertta päiväs. Vaik ei tämä ol valitust, mialumi tämmöst talve ko vesisaret ja liukast.

Pakane saa kyl kaikki sivuilmiöi aikka: tukk on pörrös, hame helma kiärtyvä kinttuihi ja joka paikast saa sähköiskui. Käre ja huule kuivava korpuiks, kynne katkeileva ja koko aikka ritise. Silmist valu vesi ko mene ulos. Vaik sanota et villa on sähköst, ni kyl kaike mailma akryyli on viholissi tämsel ilmal. Ne kipinöittevä ja priiskuva jatkuvaste ja sormenpää kihelmöittevä salamoist. Tääl sorvamol piräis kaike ol antistaattist, mut huamasin aamul, et kipinöitten kumminki. Mun hamen o akryyli vissi. Ei ol menemist tuatantotilojen pualel tänä, onneks ei ol asiaka.

Katt riakkus yäl kuuvalos eikä malttan nukku. Mut ei se juur häirinny, ko en itekkä saa nukutuks näin öin. Koiri ei kuutamo haitta, ne kuarssava koko yän, oli kuu misä vaihes tahtos. Ja kyl mar heit väsyttä, ko katt juaksutta koko päivän.

Joulu on korjattu pois, nyy alkava härkäviiko ja reikäleivä. Nykymenos se tarkotta sitä, et kaik harrastukse alkava taas, on kokouksi ja palaverei niin tyäs ko sen ulkopualellaki. Ei ko raatama ja rehkimä!

sekalaissi ajatuksi ja kuvi

2012-01-03T17:34:00.000+02:00

Sit olla jo kolmannes päiväs tätä vuatt. Vauhril o alotettu ja vauhril vissi jatketa. Se o hyvä, ei joka vuat jaksa kärssi pirenettyn.

Mul ol kameras sekalaist kuvamateriaali, niinko hianoste ilmasta, ja ko ei ol mittä järjelisemppä juttu nyy miäles, ajattelin pukat teil vähä yksityist näkymä.

Ensiks pakolline kissankuva. Täsä o menos jälles hepuli aattoehton. Taustal keske-erässi käsitöit.

Koira istuva mun konteissan ja Lilli näyttä kysyvän, et Huamaks ko se riahu jälles?

Koiti otta kuva riakkumisest, mut enimäkses tul tyhji ruutui. Jos oikken katot, ni oikkias reunas o kati varjo :)

Hänel roikku ovenkahvas lelu, mikä saa häne hyppämä pitkä aikka.

Ja täsä on toristus siit, kui koiri villitä. Molema koira o riahantun leikkimä, Lilliki oikkias reunas, mut katt istu piironki eres ja kattele.

Sohvi paiskel nalletas ja yritt saar katti mukka, mut kyl hän yksinäs jourus nallet kurittama, ei kiss ruvennu moissen touhu.

Sain siskolt noin siävän tuikkumukin. Kotitonttuki o miälisäs. Kiitos siskol, oot kyllä paras!

Kissa rauhottus sali sänkky ja yrittä otta malli Lilla Emilist, vaikk o vissi sitäki kerjenn turjuttama. Emil pruukka nukku ain keskell tyyny...

Vuaspallo jää muistuttama viime vuarest. Piti otta kuva salamal, muuto olis jääny pallo mustaks. Ulkon on senverra lunt et juur voi sanno.

Kyl on kuulkka kamala, ko vast kuvist näke mimselt huusholli näyttä. Tarkotus oli kuvat noit joulkukkassi, ko ova ilahruttan munt aatost saakk. Joo'o. Kuka olle koonnu piironkihi noin pali ryjä? Ja en sunkka ol mikkä viinaksie suurkuluttaja, vaikken huamannukka koot pulloi pois kuvast... Kattelkka noit kukkassi vaa.

Piironkin pääl o sukukokous. Ja ryjä. Väittik joku tääl asuva, et on tehny joulsiivo? Sais hävet ko valhettele joulun. Taustal o kopio mun lempparimaalauksestan, eerelfeltti. Ja mummun kipsipatsas.

Tyäpöyt ainaki o melkke siisti. Nyy täsä o uus kone, ko kaik mun koneen vaihretti eilä. Piänt säätämist o ollu koko päivän, ja aika opettelemine uussie ohjelmitten käytös, mut eiköst se kuulu asian, ko kerra olla alkamas uut vuatt? Ja noil paperkasoil ei oikke voi muut ko siirttä niit paikast toisse, misä vähite ova näkyvil.

Voit usko et tua palmu käy pikkukissan sialun pääl. Sitä tarvittis saar tranut koko aja. Meil on käytty ussema keskustelu, melko suurillaki kirjaimil, et voik sihen kiivet ja kuka saa koske, kuka ei. Huooh.
Ja huamakka sali uure kartiini, melkke ko karl laarssonin koton:) I-ke-ast, kympil pari. Joskus sokiaki kana löytä jyvän taikk kaks.

Tämä tais oll niinko käänteine sisustusplokipläjäys, kaik kamaluure näky taustal. Mut mitä siit, sil et kuva o otett eläväst elämäst, mittä ei ol tuunattu. En muutonka käsittel kuvian millän tavall, mul ei riit istumalihakse eikä kärsivällisyys siihe. Ja huanol kameral tule mitä tule. Onneks kuvamisen kohte ova siävi.

Ensimmäine siämenkuvasto tul jälles tänäpe. Selasi sitä jo hiuka. Mitä mahrais kylvät?

vuare viimäne päivä

2011-12-31T14:33:00.001+02:00

Tämä o ollu pitkä vuas. Jollan taval tuntu silt, et viime joulu oli ainaki kaks vuat sitt. Aika on kumminki kulunu äkki, siit ei nykysi tahro saara kiines.

Mone muisteleva nyy mennyt vuatt ja ennakoi tuleva. Semse tule miäle näi vuare vaihtues. Pistä hunterama, kummottis o eläny ja mitä meina jatkos tehrä.

Ennen tehti uure vuare taikoi: valettin tina ja katotti peili kynttlä valos. Tekissi vissi viäläki, jos olis seura, mut ei semse taikomise tunnu yksnäs miltä. Ja tiärän muutonki mitä ens vuan o orotettavis: särkky ja kivuloist elämä. Mitä tule lisseks, saa orotta ilmestymistäs.

Ulkon sata lunt. Vähä aikka takasi sitä tul oikke sakkiast, mut ei se juur maas näy. Sen verra o maa valkone, et ehtost o eine valusemppa ko tähä saakk. Koira oliva pihal aamupäiväl ja haukusiva joka suunnal. Mahtok ol taas joku jänisjahti menos vai ammuttink raketei.

Katt on pitäny mekkala tuvas. Se hyppä joka paikas, tule päiv päivält rohkemaks ja kokeile ain jotta uut. Viimäne villitys o Sohvin kans riakkumine. See käy näi: härnätä koira see verra, et se ruppe ryntäilemä pisin tuva lattia. Jos se meina lakat, juasta sen noka alt hänt paksun taik hypätä sen seljä ylitte pari kertta. Sit ko koira innostu tarppeks ja riakku yksnäs lattial, istuta pöyrä taik penkin kulmal ja kattella sitä ko kirkovaivast.

Me Lillin kans seurata sitä touhu ja puristella päitäm: sekopäissi kakari. Paitt yhren kerra Lilliki riahannus ja hak nalles, ravistel ja heittel sitä oikke aika taval, mut rauhotus sit ja tul mun jalkoihin maate.

Olen hiuka korjan jo pois joulukoristei. Ei niit pali ollukka, nii et se on äkkin tehty. Joulruua on jo syätty, repetterilaatikko meinasi tehrä tänä syätäväks. Ehtost pupellan ruisknapei katkarapusoossin kans ja juan klöki pääl. En raskitte avat ainuva samppanjapulloan, ko en muistan käyr puaris hakemas piänemppä pottu. Kaaran siiteri korkkian klassi ja kippistän tuleval vuarel.

Naapurkyläs ammuta vissi tänäki vuan raketei koko ehtost, nii et riittä ko käännän keinutualin toissinpäi ja kattele sitä tulitust akkunast. Joinaki vuasin o ollu sempäiväne jyske ja räiske, et ihmetell täyty, mist ihmisil riittä aikka ja raha semsse. Jos siäl ei tänä vuan ammuskella, ei haitta: mun vuaten vaihtu vaik mailm olis valla verka. Ei sihe tarvita minkänkaltast ampumist. Mitä vähemmä, sen parempi. Joka asias.

Mut jotta perinteit mullaki on: joka vuas jaksan katto telkkarist Illallinen yhdelle. Tänä vuan se tule jo kolme aikka päiväl, mut se ei haitta. Ei ainaka sen tähre tarvit valvo, jos sattu nukuttama ehtost.

Erinomase hauska vuare 2011 viimäse päivä ehtot kaikil!

vihroinki hiljast

2011-12-28T10:17:00.001+02:00

Joulu men menojas ja oli mukava. Poja oliva aatton syämäs, joulpäivän viätin mummu sänkys lahjakirjan ja suklan kans ja tapaninpäivän kävi pojanpoik vanhempines. Tosin meil ol menny sähköt jo aamuyäst ja oliva pois kokonaise vuarokautte, nii et heijä viarailus jäi hiuka tynkäks.

Istusi sit maananta ehtost kynttilä valos lukemas, ko Kasvattaja tul hakema koiranpenikoi. Taskulampu valos pakatti heijät laatikko ja he läksivä, Sohvi jäi kotti.

Sohvi ja katti ei tullu oikke toime niinkaua ko pennu oliva tääl. Sohvi pualust penikoitas eikä antan katin tulla tuppa lainka. Katt onki nyssit nukkun mun sänky jalkopääs nämä yät, nii et periaatteist o luavuttu. Huoh.

Ko pennu läksivä ni Sohvi rentoutus, nukus kon tukki mont tuntti ja on nyy ruven hyväksymä katinki. Katt o rohkastun ja touhu jo aika taval, ei kumminka iha niin ko viime viikol. Ko hän huama et hän voi läväst Sohvit päi näkkö ja pääse kiippemä koira ulottumattomi, ni meil alka taas normaali arki.

Myrsky ei tehny muit tuhoi meil ko vääns pikkula ove viuluskaiseks, nii et sitä on vaikki saar kii. Puut on pystys ja kaik paika ehjän. Mut luulin kyl eilä ehtost, ko olin saunas, et koko rakennus lähte tuule mukan. Lehres sanotti, et eilä ei ollu niin kova tuul ko maananta, mut se vissi sit soves tähän peremmi, ko tunnus pali hurjemmalt.

Nyy on nii hiljast ja kaunist, aurink nouse kirkkal taival ja on niinko ei olis ikä mittä myrsky ollukka.

Koirat o ulkon ja rähisevä. Ollek naapurin kissa taas kulkeil. Närhi o rohkia ja hyppele trekoolin pualel, hänel o vissi nälkä. Mul ei ol viäläkä lintulauta varustettun. Jos ny tule pakkassi taik lunt, ni sit laitan.

Siin se jälles oli, joulu. Nämä viimäse päivä menevä äkki ja ens viikol eletänki jo vuatt 2012.

tontui

2011-12-24T08:54:00.001+02:00

Nyy o sit joulaatto. Mul on kinkku ollu uunis jo pari tuntti, ole luken lehre ja juan aamukaffe. Muutami valmistelui teen viäl mut muuto joulu on alkanu.

Torsta ehtost tul Sohvi penikoines kotti ja meil o nyy tontui:

Piäni olla.

He o syän jo kuure aikka aamul joulpuuros. Täsä mene sapuska melko siististe, ussemite siin istuta taik liukastella ja ruak on pisi permantto. Ko sen lisseks heijä pohjapropu ei pirä lainka, ni ei kannat ihmetel, et he asuva enimäkses kaltereitten takan.

Joulpukki vissi oroteta kumminki, ko nii totisin olla.

Mut ei piäne jaks kauatt orotta, ennenko uni tule. Suurimma osa ajast hee nukkuva, äite ja mummu pitä silmäl vaikk eivät suastu ton häkki juur menemä.
Älkkä hualestuko, häkk o suur ja siäl o lämmin. He pääsevä kyl lattial paarustama, mut sit mun o vahrittava viäres, ko he torestakki vuatava herkäst.
Katt pysy kaukan näist tursakkeist, mut hän riakku niinko ennenki ja orotta pukki kans.

Poja tuleva pualen päivän aikka ja tuava joulun tullessas.

Laitan tähä loppu piänen tekstinpätkän, ko löysin viikol josta. Vähä niinko joululukemistoks:

"Nykyä Joulust on teht ihan kauhiam markkina. Jo marraskuum pualvälist joulunkellor ruppevas soiman. Postluukust lykkä mainost yhte köyten. Valuv vilkku, rummup pärise ja torvet toitotta:

- Ostaka sitä, ostaka tätä! Ko Joul tule!
Kaikil o nii jumalatoin kiiru. Täytyy tehr sitä ja tätä. Täyty pan koko huushol mulli mallin. Pest ja kraappij joka nurk ja kolo. Täyty keittäj ja paistas se seittämäs sorti. Täyty ostaj ja tehr lahjoi koko suvul, kumminkaimoi myären. Kauppain kassoil om pitkäj jono ja ihmise ovak kiukkussi ja väsynnyi.
Kaiken kohinan keskel minu miälen tule haikkiaks, ko mää muistele Wahlströmmin piänes pirtis viättämiän Joului ja Joulunaluspäivi. Kyl Joul sillon tul paljo vähemmäl vähtil.
Joulunerel hakatti hankes tuva ja pirti matto ja pantti nep pestyl laattial puhras pual ylöspäin. Leevottiin kakko ja nisust. Joulaatton pantti räätikäsloora ja sualane sialihankappal uuniin kypsymän. Tehti sallatti ja keitettin ohrankryynvellinki. Pirttin tuattin kuus ja se koristelttin färillisist apteekimpapereist leikatuil rimpsuil. Pari kolm piänt kynttilä naijatti narunkans kuusen oksil. Kuuse larvam panttin täht. Se ol nii vanh ja kulun, ettei siit ol enä jälil muut, kon tyhi ruato. Mut kaunis se ol, eik ilma sitä kuus olis mikkä Joulkuus ollukkan. Siin olivaj Joulvalmistelu.
Mut kon kaik ol reeras, ni äit virit pirtim pessä valu, knapsaut sähköm pois lampust ja sanoi:
- Piretä vähä hämynaikka ja kuulustellan, KO JOUL TULE."

- Kyllikki Walström -
Uut ja Wanha Luvialt

Oikke hyvä ja luanikast joulu kaikil lukijoil, ystävil ja tuttavil, naapureil, kyläläisil ja iha jokahittel!

nukkumatin kaveri

2011-12-22T08:49:00.000+02:00

Nyy seura järisyttävä miälenkiintone kuvasarja: meijän katt nukku! Ihmetelkkä!

Kyl vaa ruppe nukuttama ko ensiks on hääränny niimpali ko tämä tek.

Ei haitta vaik räpsy...

...mamma sylis o hyvä nukku.

Jos on juur koval vaival levittäny kaikk mamma kokkoma lelu pitkin tuva lattia,

tuupannu penkilt alas kasan puutarhalehti,

pöllyttäny koiran petist tyyny ja sen mukan kaik roskat, ni kyl uni maitta. Kokeilkkast vaa!

Ja sit ko on tarppeks nukkun, voi otta ittekki kuvi. Kyl tonttuki ny tiätä, et meil on kiltei lapsi.

Tua viimäne kuva on kati ottama. Kamera ol pööräl ja tiätty sen pit suara astu laukasuknapil. Ei eres tärättäny, pali pareve kuvaaja ko minä. Kynä ol näköjäs ehtost viäl pööräl, nyy ei näy enä missä. Huoh.

lapsellist touhu

2011-12-21T16:44:00.000+02:00

Meil eletä nyy kuulkka lapsperhe arke. En lainka muistanukka kummost on ko huushollis on piäni mukuli. Olkkonki et vaa kissa.

Koko aika saa pittä silmäl, mitä puuhata. Joka paikka kiivetä, tunketa ja joka paikast myäs purota taik puroteta jotta. Yhtä ei oltais yksnäs, ain tarvitte ol joku liki. Ja ko ruppe väsyttämä, tarvita syli ja lullamist.

Silti meil ei ol mikkä kaaos. Taikk kui sen ny otta: lelui on pitki lattioi, pöytliina kurtus ja tyyny sekasi taik peräte lattial. Kynä on karoksis ko tarttis kirjotta, ja ko se löyty pöörä alt, ni sen pääs roikku katt eikä ann kirjotta. Nostan kati lattial kymmene kertta yhren kauppalista kirjottamise aikan ja silti täyty vaihta paikka et saa sen valmiks.

Ihmelise vähäl olen katin kans päässy. Hän o oppivaine, ei hyvinkä mont kertta tarvit ojentta ko hän jo hetke aikka muista. Ainaka viäl hänel ei ol pahanteko miäles, vaik hän vilkas onki. Nätiste hän askaroitte enimäkses omie paijates kans. Lillit hän koitta saar leikkimä kanssas ja hyppä tavan takka päi koiran kylkke. Lilli siätä sen kärsivälliseste, ainoastas jos häne herätetä hyppämäl selkkä hän muratta hiuka.

Käten ova täyn piäni reikki. Katt ei raavi, mut sil on terävä kynne. Ne ottava kii ko nostelen sitä lattial sata kertta päiväs. Muuto hän on kiltt ja hellyyrenkippiä piän flikk.

Huameltta tule Sohvi perheines kotti jouluviatto. Kolm pikkast kakkatruutta fölis. Kuis sit pärjätä, sen näke. Lilli saa mummutta, ko hän o niitte isoäite. Toivottavaste hänel ei tul siit joulustressi.

Mul tule joulviarai muutonki, kaks pojist tule aattoehton syämä. Olis kiva ko olissiva yät ja viätetäis semne rauhalline aikuste jouluehto.

Mää sain jonku joulukohtaukse kaupas ja osti oikke kinku. Hunteerasin, et sen kerkke joulaattoaamust paistama ja tule hyvä joulune tuaksu. Yäl heräsin ja melkke hyppäsin sänkyst, ko tajusin et se kinkku ei vissi mahrukka mun piäne sähköuunin. En ol kokos päiväs saan mitatuks, ko nii otta päähä. Olisin vaa ottan valmiks paistetu lihankappala, ni ei olis murhet siit asiast. Nyy tarvitte vissi lämmittä leivinuuni.

Mul o ollu tänä nii huan päivä etten voinu mihenkkä lähti. Mun pit viäl lähettä pakettiki, mut nyy se jää ens viikkon. Ystävä lupas sentä huamen tul mun kanssan ruakkauppa, et saan loput tarjottavat kokko. Sit ei tarvit jättä sitä penikkalauma yksinäs kotti ko siks ajaks, ko käyn joulkaffel sorvamol.

vauhrikast elämä

2011-12-12T09:19:00.001+02:00

Saattin taas viikoloppun kaikki mahrollissi kurakelei. Olin perjantaehtost Raumal teatteris ja olin aika ilone, etei mul ol tapan tehrä mittä hianoi kampauksi taik meikei. Tuul nii et hamehelma lensivä korvi (taikk kainaloihi, ne ei ylettyn enemppä) ja vett saro oikke läimärein, ei mittä pisaroittemist.

Esitys ol hyvä, tosin kappalekki ol semne varma: My Fair Lady. Sit ne laulu soiva mun päässän koko viikolopu.

Lauanta-aamuste läksin aikasi Keskmäisen kans päi Lahte. Iha sinn saakk ei tarvinn mennä, jossa Tuulokse paikkeil käännetti. Keli oli viäläki kamal, sil matkal kerkes satama lunt, ränttä ja vett ja aurinkoki paist yhres välis, sit taas saro. Meil ol muuttest iso auto, ko neiti Siäväne o niim pikkane ja Keskmäisel o semne matal urheiluauto, et jos olissin sihe änkeny, en olis päässy parin tunnin takka enä ulos.

Kyyti oli siis turvallist ja seura mukava. Meil o ain poikkaten kans pali puhelemist ja hauska kans.

Jaa mink tähre me Hämes käytti? Tuatti siält tommone:

Ei hän kyl näi virkune ollu ko kotti päästi. Aika väsyne ja vilune, vaikkei autos ollu missä vaihes kylmä. Lilli ol ihmeisäs, yritt murist ja haukkuski eine, mut lakas ko ymmärs et toine on pikkane ja surkki. Varusti aitaukse ensiks pikkasen turvaks, et hän voisis rauhas kattel ja käyr asioillas ilma et semne ruski mörkö ol koht nuuskuttamas.

Ensmäse yän hän nukus tuvan penkil mun villase kaulahuivi keskel. Kääresi häne sihe nuukaste, ja hän ymmärs asian ja käperrys sin nukkuma. Aamul ko herätti ni tuvast kuulus koht naukumist. Hänel on ikävä ja Lilli taas ihmettel, et kui se ny siäl viäl o, eik see lähten kottis ehtost?

Olin ostan onneks jauheliha hänt varte, sitä hän pistele miälelläs. Lilli koitta sanno, et see o hänenki herkkuas ain ollu, mut joutu olema ilma jote katilt mittä jää. Eikä juur jää.

Pualen päivä mais eilä sai sit jo aitaukse purkka pois, katt kerra huitas Lillit nokal ja sihe suurin innostus lopus. Siirsin vessalaatikonki oikkial paikalles ja hyvi se on löytyn siitäki. Me ei vaa olla Lillin kans totuttu siihe, et niit toimituksi tartte koval äänel tiarotta, nii et aluks me luulttin et on joku hätä. Siis muuki ko se luannolline asi.

Eilä ehtost maat mennes katt löys josta narunpätkä, tapo sitä aikas ja toi sen sit mun sänkky. Kiitos. Sanosi hänel et kaks asia on semmost, mikä ei käy: ei nukuta mun sänkyssän eikä tulla pööräll ko syän. No, ei noin pikkane sitä heti voi ymmärttä, ni laitoin hänet sit tuppa Lillin kans ja kamari oven kii. Piäne aikka kuulus roinamist oven takka ja sit hän nukus.

Ja ny aamust o meno ollu sit tommost ko kuvist näky. Lapse lelu ova yksinkertassi: se narunpätkä o iha ykköne, semne vahva ja kihara hamppunaru, sit toi solmu laitettu silkkipaper ja tyhjä karamelli-aski. Ja koirate tennispalloki kelppa.

Harmi et mul o nii huan kamera, parhamma kohra jäävä kuvamat ja ussen katt kerkke pois kuvast ennenko räpsättä. Uus kamera olis tarppe.

Hän on juur semmone, mist olen ain tykänny: valkokirjokilppari. Eli tomne sekotetuist karvoist tehty. Tämä färise ova ain flikoi, urospennuil ei färit sekkannu.

Kyl hän pitä piäni tuumaustauojakki, niinko näky. Mut vaa hetken.

Sit taas mennä...

papertollo saa kyytti :)

Suuri metsästäjä vauhdissa.

Et semmosen tempauksen tein. Kiitoksi vaa sin Lahde suuntta, hyvin tääl mene. Tiärän kokemuksest, et välil tule takapakkiaki, mut niit murhetuta sit. Mukava otus, ei lainka arka ja oppivainenki on, nii hyväs ko pahas. (hän muista jo, et tuvan pööräl o tulppanei, mitä on kiva läpsyttä tassun kans. Ja senki, etei nii saa tehrä)

Me ei olla Lillin kans keksitty, mikä häne nimekses tule. Nyy olla sanottu hänt Niisku-neiriks, kissaks, ruippanaks ja katiaiseks. Entisel nimelläs hänt ei voi kutsu, ko semse nimine meil o joskus ollu.

Onk hän Kitty vai Kerttu? Ehrotuksi saa terhä vaikkei niit välttämät nourateta...

liukast

2011-12-08T15:48:00.001+02:00

Tämä o ikävimppi kelei mitä voi kuvitell. Mun o nivele iha lopus, ko eilä jourusi liukastelema sorvamon pihal. Ei hiakamurentaka missä, ja piha ol iha jääs, vaik ol vaa märän näköne. Huoh.

Sain raskaimma siivoukset tehryks Takkupää avul. Nyy o helppo hiukan pyyhki pölyi ja vahetta jouluse liina pöyril. Joulkorti o viäl tekemät, ans katto kui niitten kans käy :)

Tänä on viäl lämmitettävä saun ja tehtävä yht ja toist piänt, ko huame ehtost mene Raumal teatteri ja lauanta käyn Hämelinnan takan hakemas ittellen joullahja. Ole vissi hiuka hull, mut katota kuis siin käyne. Kerron sit koht teillekki, jos onnistu hyvi.
Akiteerasin Keskmäise mukka sil reisul, kuskiks. Hän ol kyl luvan ittes isäl remontt-reiskaks, mut painostin see verra et hän anno periks. En usse painost poikkian mihenkkä, mut täl kertta olin eine tuhm.

Tekemättömi töit ja askarei on ain vaa, vaik kui pali koitais niit selvittä. Soittamise on kamalimppi: en muist juur sillon ko piräis, enkä keht soitta sillon ko muistan eli aikasi aamust enkä varsinka myähä ehtost. Ja päivä ova nii lyhkässi nykysi.

Minz ol kuvannu ikkunastas surei. Hän kuvail hyvi kui koirat käyttäyty ko ulkon on liikkel jotta kettu suuremppa. Meil o ussemite kyse ilveksist, josta syyst ei tääl ol näkyn koska sutt. Jäljei näky joskus, mut niit o pali muitaki, risti rasti metäreunas. Sen tähre yhtä ihmettelis, vaik susiaki olis joukos, ko kyl ainaki syätävä heil olis, peuroi ja jäneksi iha ruuhkaks asti.

Mun erinomane älypuhelimen on taas näyttän kykys. Töist ol soitett tänä usseman kertta eikä puhelin hörmättänykkä. Soittiva viimätteks mun oma numero.
See ny on hemmetti, et puhelin ei enä soi. Mitä sil sit o väli, jos siin o kaikkilai erinomassi ominaisuuksi, jote se toimi siin hommas mihe se on hankittu? Sanosinki, ko soittivat sorvamolt, et olen ottan akun pois, mut ei siit näyt oleva appu. Hee meinas, et see tarvittis laitta takas kans... hehhee. Tartte huamen selvittä, saisik uuren puhelimen.

Jaha, kyl kaike nyy vois otta ehtoks, lämmittä se saun ja vaik lueskell eine.

joulkuu alko

2011-12-05T18:31:00.001+02:00

Olen vähitelle tehny sitä joulsiivo. Mitä enemä siivon, sitä kamalemp kaaos tule. Posrstos o paffilaatikko täyn poisheitettävä roina, paperkassilline kiärrätettävä tavara ja tuvan penkil monttalai pesula taik vintil viätävä. Huoh.
Olen samal tehny ison jouko keske-erässi käsitöit ja muit hommi valmiks.

Esimerkiks ommellu kamari uuret verhot:

Nee ova täsä viäl tuvan penkil, en jaksan ripusta niit viäl. Kangas o iankaikkise vanha, kylläki PMK valmistama mut jottalai sorajälkkeist viskoosi taik silla. Ohkast, kauniste laskeutuva ja kappia. Olin ne jo aikka mailmas leikan sopiva mittasiks, mut ne ova kiärin kaapeis ja laatikois mullaki jo kymmeni vuassi, ja sitä enne Saimi-tätil. Hän o joskus hamstran muttei koska tullu ommelleks. Taita ol sukuvika.

Tätä tyyki on toinenki pala, eine paksemppa ja ruusu-kuviol. Ompele joskus toisekki verhot. Ehkä.

Sit löysin tämse erinomase raikka ja jouluse tyynytarppe:

Yäk. Mist ole mahtan nuaki osta? En varmaste itäraja takka, vaik färeist ja kuvioist voisis nii päätel. Olkko ny joulupyhät tosa pikkutyynyte pääl, niil o uure perhejäsene mukava maat. Voivat oll joulu jälkke jo roskiskelpossi.

Osti Lillit varte uure joulvalot, mikkä viriti vanha klasipurkki kuusemommosten kans. Ajastin pitä kova surina, mut toimi sentä. Otin kyl siitäki kuva, mut se ei suastu latautuma tänn. Jourutt kuvittelema sen.

Kamalan vaikkia löytä sopevi joulvaloi, vaik valikoima kyl piissa. Enkä sittenkä tykk noist mikkä ostin. Niis o liia sinine valo, ulkko näyttä silt et meil on telkkar auki.

Huame istun telkkari eres skumppaklasi käres ja vahta ihmiste hamei ja kampauksi. Verenpaine luultavast nouse, mut ei voi autta.

Päiväl tule Tuntematon sotilas, saa nährä voink katto sitä tänä vuan. Kaikkin vuasin en ol voinu, ko tule nii surk. Ajattelen omi poikkian samois tilantteis ja olen kiitolline, et meil o rauha jatkun jo näin kaua. Jos jotta rukkoilen, ni sitä et se sais jatku erelles iankaikkisest. Muuhallakki mailmas eikä vaa meil.

Joulkortei meina tänäehtost viäl värkät. En joka vuas lainka lähetäkkä kortei, mut tänä vuan taas aion. Mut tuska o siinäki: kosk en tykk tehrä suuri sarjoi missä asias, ni pakka ireat loppuma. Vaik joulkortt voisis oll kaikil sama, ko niit lähetetä vaa yks joka huusholli. Mut ei, mun tarvitte tehrä erilaissi. Suurimaks osaks ainaki.

Osti yhre hajusinti joultunnelma luama, mut nyy näyttä silt et mun nokkan ruppe vuatama ko see o sisäl. Nosti sen tampuurin pualel, mut haise se siäläki. Taas o yks asi mist o luavuttava: joulukuka. Hyasintt otta niink sanott nokka ja joultäht ei menesty muuto. Ei pali jää muit ko tulilatva ja joulkaktus. Eikä kumpika tuaksu.

Joulus parast taita oll sen orottamine.

kuvapäivityst

2011-11-30T14:07:00.001+02:00

Ny ko kaik on kunnos ja emo penikoines voi hyvin, voin julkasta pari kuva vastsyntyneist:

Nämä on siis otettu viime torstain, ja Sohvi ol viäl hiukan tokkuraine leikkaukse jälkke.

Täsä näky värierot hyvi. Keskel o "normaalfärine" poika, mist tule ison punane niinko äites. Varsinki oikkianpualine flikk o valla harma, polkuanturakki on kirkkanpunase :) Ei ol tiatto mink färiseks tua muuttu ko vanhene, mut olletikki jonku sävyseks punaseks kumminki.

Täsä on vaihrettu paikoi. Sohvi o väsyn ain vaa. Ei eres salamavalo jaksan kiinnosta.

Tämne hausk pakkaus orottel et tultais hakema uutten kotti. Norfolkinterrieri poika ja nii touhukas veitikk. Ett usk, kui pehmi otus se ol pirellä :)

Hiuka hänt pelott hypät noin korkkia este yli. Mut ko nostetti lattal, ni sit sai housuntrompu kyytti. Mahto olla uus kotoväki ilone, ko sai noin herttase pikkase. Ja kyl hänes sissu kans oli ja pikkust murina.

Mene viäl kuus-seittemä viikko ennenko nua yläkuvie pennu ovat täsä vaihes. Sit o Sohviki jo koton ja saa uutt ihmeteltävä.

istun ja ihmettelen

2011-11-29T12:18:00.001+02:00

Kyl vaa taita olla koirillaki suajelusenkelei. Luulin jo eiläehtost et menetän Sohvin kokonas.

Tulin ehtost hilja Turust ja Kasvattaja soitt, et Sohvi o huanos kunnos. Sil ol noussu kuume ja se ol valla flaati ja hiljane. Penikoi jakso hoitta juur ja juur, mut mittä kasvu ei saan aikaseks.

Hän ol viäny Sohvi lääkäril. Sen vattas ol piän reik, mist tihkus nestett. Ei mätä, ko kirkast kudosnestet. Muuto leikkaushaav ol parantun hyvi. Lääkär ol ollu iha ihmeisäs, et mikä koiral olle. Oli antan sit kumminki luja antipiootti ja nestet suane tunni verra. Ja meinan, et jote siit paranu, ni hän ei tiär mitä sit tehrä.

Ehtost ko puheltti Kasvattajan kans, ei mittä muutost ollu tapattun ja munst kuulost silt, ete asi paranekka. Olin koko yän hualissan ja see tul unehenki.

Aamul sit soiti ja kyseli kuulumissi ja niit oliki: Sohvi ol virkontunn ja voi jo pali paremmi. Häne vattastas ol ehtost viäl tullu oikke aika tavall sitä liänt ja yän aikan se läpi ol menny kiines ja koira vointi parannus. Nyy hänel on maito jälles tissit täys ja hän jaksa hoitta pennui lailsest. Oi ko tulin iloseks!

En yhtä eppäil etei hänel olis oma enkeli.

Muutonki aamu alko rivakast: mul sois puhein hiuka kahreksa jälkke ja miäs kysys, et onk niit kulttuurseura krafiikoi viäl jälil? Hän otais kaks, mist hän tule hakema?
Mää ähkesi ko en meinan keksi yhtäkkiste mittä ratkasu, mut sit sain ajatukse järjestykse ja sovitti mihen toimitan ja kosk. Ajatelkka, hän ei kysyn lainka, mitä maksa!
Olinki aika pessimist ko vein kirjekuaren kirjakauppa orottama hakemist. Sanosi, et haen pois sit jos ova liian kallei.
Eikä mitä, miäs ei ollu hörmättänykkä, oli vaa kaivan kukkarostas pyyrety summa ja lähten tiähes! Kyl korisjokise ova luanikkai ihmissi, täyty sanno. Kulttuuri ystävi viäl kaike lisäks. Nii et meijä joulupuari avaus o ollu menestykselline.

Meijä Runonkirjottaja lähte jälles kiartuel täsä joulu al. Menkkäst kaik kuulustelema hänt ja sanokka mult tervessi. Täält näke misä ja kosk hän esiinty. (tämä ei ollu maksettu mainos, ainaka viäl)

Sit mul olis yks piän murhe viäl: ei kukka teist olis tulos Lahrest Turkku täsä lähiaikoin? Tarvitais vähä appu...

yllättävi löyröi

2011-11-28T08:48:00.001+02:00

On taas ilmoi pirelly. Jos tätä meno jatku, ni asun koht järverannas. Nii et ei seekä mikkä huan asi ol, et sata.

Saret pirelles olen siivonnu, ko tuntus mukavalt enkä tullu kovin kippiäksikä. Sain yht ja toist piänt aikaseks, ja jos jaksa jatkat ni se ruppe näkymä huushollissaki.

Mul ei näättäk ol siivomist see, et viärän vanhat lehret keräykse ja oikasta mattat. Mun tarvitte siivot kaapei ja laatikoi, komeroi ja sänkyalussi, ennenko tuntu siivotult. Sen tähre olen parin viime vuan tehny joulsiivo nii, et olen järjestän kaik tasot, laittan joulliinat ja eläny kynttlävalos. En ol sen kummemppan kyenny.

Nyy olen päättän, et on vaa jaksettava ruakot kaik nurka ja kaapintakuse. Saa nährä, mink vuare jouluks se valmistu.
Olin kumminki eilä reippal tuulel ja aloti siivoma tuva penkei. Tuvas o semse kiintopenkit kahrel äärel, mihe saa kaikelaist roina jemmatuks.
Joo-o. Tyhjensi ensimmäise osan ja meinasin saar slaaki. Soiti siskollekki, et ajattel ny: mul o varatos ussema puku- ja hamekankast, monttalai puserokankast ja kaikki piäni tilkui selväste askartelukäyttö, mut ei mittän käsityst, kosk olen ne hankkin taikk mitä niist olis pitäny tehrä...? Siskot naurutt, tiätty, vahinkoilo o silkka ilo. Suan sen hänel, sil et nauran täl vissi ittekki, joskus ens vuan.
Vannoti sit systeri, et täst ei puhuta perikunnal mittä, mul loppu yksiasumine hyvi äkkiste, jos poja ruppeva asia hunterama.

No, penkk tul imuroittuks, pari vanha tyyny ja peitto läks kiärrätykse, mut kankkat pakkasin takas. Jos täst vaik aja huanontu ni roitei kumminki tarvita. Vai...?

Olen muuto kantan hiiri komposti ennätysmääri koko viimäse viikkon. Parhampin päivin neljäki vainaja. Ei ol ikän tämmöst trafiikki ollu. Kissa olis tarppen kyl.
Mist tuliki miälen, ettet ol kuullu meijä vauvauutissiaka: Sohvil on kolm penikka. Viis hän sai, mut kaks synnys kuallen. Ja jälles Sohvi ol tehny omi färisekotuksias: ko viimeks hänel ol kaks pinkki pentu, ni nyy o molema nartu iha harmai. Niinko hiire...

ittekseni

2011-11-18T09:23:00.001+02:00

Olen ny poikkeukselliseste kototöis vaik on perjanta. Kolm päivä sorvamol vei voimat ja olenki köpitelly kepin kans tämä aamu.
Laskin, et tämä kolme viimäse kuukaure aikan meil o sorvamol peräte kahreksa viraomaistarkastust. Ei ne kaik munt tarvitte, ko vaa pirän vaari et jokases o tarppeks kaffet ja pulla, mut toisil on aika vipinä.

Lehres puheltti, et syksy o ollu lämmi ja talvi myähäs. Sen kyl huama, ko orvoki kukkiva täytt päät, on tullu uusiakki. See on kyl varsinaine pakkasesiätäjä, jatka kukkimist vaik tulis välil lunt niska. Tykkän semsest asenttest, et kukita ko on ruvettu, eikä lakata ensmäsest huurttest.

Mun luavuuskohtaus jatku, lunt orotelles. Se ei pääs vaa oikke vauhti, ko ain tule jotta keskeytyst. Ko en ol kumminka mikkä luava ihmine (eres lappiol) ni mul ei ol semmost tekemisen palo, et jättäissi kaike muu ja tekissi vaa yht asia. Esimerkiks maalaissi. Karetu semmssi ihmissi ko kykene unhottama muu mailma luavuutes tähre.

Ei, ko mää tarvitten aikka ja hunteramist, jos ruppen tekemä jotta erityist. Ko ajatus koko aik katke, ni tekemisest ei tul mittä. En saa enä kii siit kohrast, mihe jäin joten miäti oikke ajan kans, ja sit tuleki jälles uus häiriö. Ollek tämä sitä luamisen tuska...?

Onneks sentä o semmostaki, mikä ei vaari kovaste ajattelemist. Mul o jälles kaik keske-eräse kutime keinutuali viäres, ja ko en mittä muut tekemist keksi, ni kuron niit ettippäi. Ja jämälankoist piäni sukki. Kaikist lankoist ei voi kutto sukki, sentähre mun yäaivot tulostiva niil toise käyttötava, mitä en ol viäl kokeillu.Mut koht kokeilen.

Sohvi on viimässi päivi koton. Hän ei onneks ol enä kamalaste levistyn, nii et penikoi tule korkeintas kolm. Sais kyl tul enemä, ni eivät olis nii suuri ja häne olis helpomp rutista niit mailma. Olis kiva jos koirillaki olis oma enkel, mikä piräisis hualt sillon ko mamma ei pyst auttama.

Tämses marraskuu perjantais o iha oma tunnelmas. Ko katto ulos akkunast (see tarttis pest), näkymä o hyvinki pelkistetty. Kaik puu ja penssa o lehrettömi, taivas o harma eikä tuulevärettäkä näy. Yhtä elävä olentto ei ol näkyvis.
Mut silti maisema ei ol tylsä. Penssa muarostava hianoi muaroi ja kuvioi, färi sointuva toissis kauniste, vaik palett onki vaihtunu ruskia ja harma sävyseks. Jos suvel ihmettele, kui mont viherkäist mailmast löyty, ni kattokast nyy ympärillen: kyl on monttalai ruskiaki olemas. Toinen toistas kaunemppi.

Kaiken tämän kauneuren keskel hauron jälles murha miälessän: mul on saunas hiir. En ymmär kui se on mahrollist, uures rakennukses misä ei piräis oll reikki hiiren kulkki, mut nii vaa on. Tule kalliks, ko se syä mun hyvän käsintehryn saippuan. Viimeks ko läksin saunast, laitin saipon vesikousa all piilo. Saa nährä viäläk se on sen löytän. Viän tänä sin kräpsän, tule joku roti sihenki elämöittemisse.

sumussi päivi

2011-11-10T13:55:00.000+02:00

Oli maar eilä hiano sumu! Munst tomne sakia sumu o jännä.
Maisema avartu, pehmi ja tule salaperäseks. O kutkuttavaist ko ei nää kovin kauas, ja tutukki paika ja näkymä muuttuva hiuka viaraiks. Tule tunne, et mailm loppu viirenkymmene meetrin pääs ja on tääl iha yksi.

Jote olis ollut nii helkkarin kylmä, olissin kuvannu trekoolissan. Myähemi tarvitten semssi kuvi, mut nyy ne jäivä ottamat. Jote tul uutt sumupäivä, täyty luatta muistikuvihi vaa.

Muutonki eilä ol mukava päivä. Sain tehryks yht ja toist ko olin suunnitellukki, kahvittelin ystävän kans ja ehtost viäl orott tairepiiris yllätys: opettaja ol verostanu mun viimäsimmä grafiika laata ja see ol ilahruttava hyvä. Aihe ol kyl yksinkertane, mut olin kumminki oikken tyytyväine tulokse. Grafiikas ei koska voi oll iha varma onnistumisest enne ensmäst verost. Onneks vast siin vaihes paljastu kaik virhekki, muuto menis sisu kaula keske tyän eikä oppis mittä.

Kotti tulles vast jännittävä oliki, ko sumu ol jo nii sakkia ete autovaloist tahton olla ko haitta. Sentä ossan tulla kotti ja tiärän, kuippäi tiä misäkin kohras kaartu, mut näkemisest ei ollu pali appu. Opaskoirast olis ollu enemä hyätty ko autovaloist. Pihal oli aavemaine tunnelma, ko ulkovalo heijastus sumust ja näytt, et airan kohral nous hoppeine seinä mikä kaartus yli talon. Trekoolin pualel siin sumukuvus ol himmiä kuuvalo, ja penssat näyt kummistuksilt sen hohtes.

Tänä ol sumu pois, ja on tavaline pilvine syyspäivä. Huama et on marraskuu: kaik kellase ja punase sävy o melkke kokonas karonnu maisemast. Ainoastas juhannusruusu on säilyttän kirkkanpunassi lehrei iha versoje latvois. Ja Paimio-ruusu kukki! En ymmär mil voimal, sil et hänen vähäse jäljel oleva lehtes on kaik jo kellastun. Yks kärhöist on kans kukkimisen toimeis, saa nährä saak hän nuppus auk. Paha pelkkä eten sitä kärhöt enä ens kevän nää.
Yks ymmärtämätöine puu kasva tual puiston pualel. Mun pikkane persikkapuun on viäl ihan vihriä. Oikke sääliks käy, ko se ei lainka näyt ymmärtävä et talvi on tulos. Oma vikan, ko ostin sen vaik hyvin tiäsin etei se ol kotimaist alkuperä. Tairan suajat sen täks talveks, vaik see on kokonas vaston periaatteijan. Ole sitä miält, et kasvitten täyty tul omillas toime, talvellakki. Mut jos nyy tekis poikkeukse, yhren kerra.

Syksyst ja pimeyrest hualimat taikk sit juur sen tähre mul o kova hinku tehrä jotta koko aja. Luulin et nyy olis lukuhalui mut mitä viäl. Ole saan jo ussema keske-eräst tyät valmiks ja muutama olen tehny alust loppus saak valmiks. Jämälangoist kuron pikkusukki, vaikkei niil ol käyttäjä tiaros. Kyl ne johonki kelppa.
Tänä aloti tekemä kauluri, semsel mallil misä tarvita apupuikko. No mitä, mul o hiano pampune aputikku, hain sen framil. Sit se pahus kirpos mun hyppysistän ja yks kilaus vaa kuulus, ko se putos. Nyy se o permannoravos talles, enkä saa sitä pois. Täyty käyrä lorvikamaris vualemas uus tikku, ko en ny semse tähren lähre ajama kirkonkylä.

Huakasi tiistaehtost saunas, et Oi ko mul o nyy luamise vimma. Takkupää ol hetke aikka vai ja sanos sit, et Tulis sit vaa lunt....?

huakauksi

2011-11-08T13:14:00.000+02:00

Munst ei taira sittenkä tul kirjailija. Liia vaivalloist.

Sain eilä sen puhtakskirjotusurakkan valmiks. Et se ot voimil. Kolssatakolkkymment liuska konel kirjotettu teksti sähkösse muatto. Eli tiatokonel. Kyl sihenki tarvita iha omalaises ihmine, jos meinais siit leipäs tianat.

Joskus ol oikke konekirjotusosastoi, ainaki mun nuaruuren tyäpaikas ol. Perkulenmoine rätinä ko oven aukas, ko kymmenkunt naist hakkas kirjotuskoneit täyrel vauhril. Siis näppäimi.

Nostan heil hattu. Ja kaikil, kuka vaa tänänki semmost tyät teke.

Toisaltas miälenkiintone kokemus. En ol vissi ikä enne toise ihmise kirjottama teksti niin pali miättin ko tätä, vaik tarkotus ol vaa kirjotta, kaik pilkku- ja muu virhe mukka. Ei lainka korjat eik "toimitta". Semsen teke joku muu jossa.
Mut täsä kirjottaes tul miätityks teksti sisälttö nuukemi. Henkilöitte luantte ja tapahtumie sisälttö ajattel eri taval, ko sillo ko pelkästäs luke. Hualestuki josta asiast, et ollek kirjottaja huaman onkelman ja ottak see tämä viäl esil ja tulek täl yksityiskohral myähemi joku selitys. Semssi.
En voi tarkemmi täsä kertto, kumsest tekstist on kysymys. Eikä sil täsä ol välikä. Mut sanon viäläki, et kyl kirjottamine vaan tyäst käy.
Toine asi on sit see, jos tarttis viäl itte keksit asiaki, mitä kirjotta. O nii helppo arvostel, ko toine on kirjottan, mut koittakast vaa saar kymmenenki sivu järjelist, luettava teksti kokko ni tiärät sen tuskan. Kyl siin ruppe jo arvostama toisel taval kallepäätalojakki, jos ny joku o kovaste heit ylönkattonu.

Yhrel aikka ol muaris kauhistel semssi tiiliskiviromanei ja tiarotta kaikil, et En ol lukenu nee ova nii kauhioi. Ketä kiinnost, kysyn vaa.

No nii, taas o yks loistava tulevaisus takan. Mut ei mittä, viäl o kaikenlaist kokeilemat.

Mut ny voin taas men kirjasto hakema lukemist. En ol koko kirjottamise aikan luken yhtän kirja. Ei antan sisu periks. Nyt taira lainat ussema ja oikke nautti...
Ja torppaki o jälles lämmitettävä.

tiarotus

2011-11-01T10:12:00.000+02:00

Partapappa: mä en taaskan pääs sun plokis kommentoima, vaik mun kissan näyttäis olevan sul. Sanon nyy täsä kaikkien nähren: see Elsa ei ol mikkä ruma, ko juur semmone ko olen ain havitellu. Onneks meil on niin pitk välimatk etei hommast tul mittä. Enkä tiär kuka sitä hoirais reissus olles, ko koirahoitaja ei voi kissa otta hoitto.

Enkä tiär tarvitank tääl lissä naisväkke, Sohvi ol aamuyäst oksennellu koko tampuurin täytte. Kui piänen koira vattast voi tul seittemä eri pukluläjä? Mää piri hänel aika saarnan ja sanosi, et ko annan ehtost ruakka, ni en enä ikä tahro sitä nährä. Ja et jos on pakko puklat, niinko joskus on, ni mialumi sit yhten paikka, eikä koko laattia alal. Kiitos.

Mul on tänäpe pali tekemist, mut onneks on kans kotopäivä, eikä tarvit menn mihenkkä kokoustama taik muuto häärämä. Tyätöit on kans yleängete näi kuu vaihtes.

Ehtost istun telkkari viäres, tule mun lempparimiähen: komisario Palmu. Hänen kans kulu ehto mukavaste.

tukka lähti

2011-10-30T10:31:00.000+02:00

On pitän niin kiirutt, et tukk läks.
No ei vaineska, kummiflikk sen katkas ja sai siit hyväst kakkosen toristukse taik johonkki. Hän näättäk opiskele frisöörskaks ja tarvitt tukaleikkuukokkesse tiätty leikattava tukka. Ko mul ol vuas aikka viimäsest kampajakäynnist ni lupasin menn kynittäväks.

Läksin kotto jo paljo enne pualtpäivä, se tukaleikkuu tapattus nimittäin Salos. Käven ottamas siskon föli ko meinatti tehrä piän ostoskiarros samal. Sit menin sin flikan koulul ja eiko istuma tuali. Päästelin sit lettin auk ja opettajaki tul sihe ihemettelemä, ko se ol latvastas ihan kuiva ja kulun.

Sit pesti ja leikatti, käskin leikat oikke reilumma jälkke, ko se latva ol menny nii huanoks. Flik kerros sit kotimatkal, et opettaja ol kummastellu, ko niin pali leikatti. Ei tukk kuulemma kasv enä se jälkke ko on täyttän kolmkymment. Olen sit täsäki asias erilaine muari, ko mun tukkan kyl kasva pituut, vaik paksuus väheneki.

Et semmost. Nyy on tukk hyvi, kello en omistakka. Tuva seinäs oleva kello rukkasin eilä ehtost talvisse aikka, mut koiri ei saa rukatuks. Vaik ei se näin päi ol nii vakava ko keväl. Sillo he ei ymmär mikä mammal on tullu, ko nii aikasi nouse. Vähäkoer nukuis kyl vaik koko päivän, ko hän on raskaan.

Eiläsen päivän viätin Turus tekemäs nukkekotti rautlankakorei ja piäni asukkai. Meil ol yhristykse syyskokkous ja sen yhteyres tyäpajoi. Yritän kuvat niit tuatoksi ton Kirkkokarun pualel.

Metkalt tuntu, ko nii erilaise ihmise kokkontuva yhte tekemä harttaste ihan turhi kapistuksi. Keskittymine on ain iha meditatiivist, paitti et välist ähkitä ja joku meina kirotki.

Osa läks sit viäl laival Tukholma, siäl on tänä nukkemessut. Ens vuan voissin lähti mukka, nyy en tahton viär koiri hoitto.

Muu o huvittan kovaste ko viime aikoin o oikke uutisis käytty karppajien kimppu. Lehres joku väitt, et leipomo tekevä konkurssi ko ihmise ei syä enä leippä ja jossa ajankohtaisohjelmas käytti kiivast keskustelu siit, onk karppamine iha eresvastutont yhteiskunnan kannalt. Heh.

Taita ol nii suur kupla puhkemas, et tarvitte ruvet ampuma tykil kärvässi.
Kyl joka asias on ain fanaatikkoi, mikkä vetä suari johtopäätöksi ja koitta saar toise lannistettu. Mut tarvittek ain haastatell niit himokarppaji, ko tahtova elät ketoosis jatkuvaste eikä annais toistenka tehrä muut.

En usk, et pelkästäs karppaajat on kyllästyn syämä pelkkä sokerihöttö ja ruankaltassi aineksi, mitä teollisus käyttä valmisteis, et hinta pysyis alhal. Luulen, et se on ruven harmittama niitäki, ko syävä iha perinteist kotiruakka. Mut jos tahto esimerkiks puhrast ruisleippä, ni joutu hakema koko hyllyn läpi. Suurin osa ruisleivä nimel myytävist leivist sisältä vehnjauhoi taik peruna, usse viäl muitaki täyteaineksi, jopa sokeri. Perun on halppa ja täyttävä, sil saara leevä hint alas.

Täsä on siis kysymykses kaks asia: helvoltta tekemine ja piänemä ruaklasku. Voi osta ja syär enemmä, ko saa halvemal. Vaik "puhtamp" ruaka olisis ravittevamppa eikä sitä tarvitais nii suuri määri.

Ja semnen puhe, et karppajat ei söis lainka hiilhytraattei ko pelkkä voit ja fläski, on tahallas vääristetty.
Mun ruastan puuttu vehnjäuho (myäs pasta), soker, perun, ja puhristettu riisi. Syän joka päiv suuret määrät hiilhytraattei, mut paremas muaros mitä vehnäjauhois taik perunas. Mul o erinomase veriarvo, vatt ei krona ja painoki pysy siin misä sen piräis. En syä rasva erikses, enkä lissä sitä mihenkkä misä sitä ei ol luantasest. Käytän enimmäkses öljy paistamisse, mut jos tarvitten kerma, ni en kyl lait mittä vedest kemikaaleil saostettu ko ostan ihan lehmäst lypsetty.

Jäätelö on mun suur herkkun suvisel aikka, ja see romutta mun vähähiilarise elämän tapan muutamaks kuukaureks joka vuas. Mut nyy syksyl syän jälles siänimunakkai ja lehtikaalisoppa, ja voin hyvi.

Eikä perunas ol mittä vikka, jos sitä syä joskus muu ruua lisseks. Mut jos sitä o lihapullis, leeväs ja viäl lautasellaki, ni sen osuus nouse jo aika suureks yhres annokses.

No nii, nyt tul taas vuaratettu tästäki asiast. Parast, et lähren nyy koiraten kans mettän äitiyshoiro vaatimal lenkil. Keräilen samal korillise suppiksi.

aamukiukutust

2011-10-24T08:38:00.000+03:00

Olen juur tullu sorvaamol ja niimpal jessuksen kiukkusen. Mrrr.

Kaikil haableil ajokortt annetanki. Ja viäl kahrel samas kyläs.
Käve näättäk aamusten tulles sil taval, et sain ajell puale matkast iha yksnän. Ei siis ollu kettä erel eik peräs. Semne on melko harvinaist kasitiäl, ja aika rento kans.

Sit hiuka pualväli jälkke, satase alueel, tule asuntomessualuelt kaks auto ette. Paikas, misä ei pääs ohi. Jouruin purottama vauhrin sara meetri matkal all kuurenkympin. Onneks ei ollu tiä jääs.

Sit nämä postmyyntiautoilija ja mailmaomistaja köröttelevä mun erellän ensiks muutaman kilomeetteri kuutkymppi, sit hes saiva foortis kumminauha piukotetuks niimpali, et vauhti nous huiman kahreksankymppi ja sitä sit jatketti sit Nousiaissi saakk. Vastan tul yhtmittane jono, ja taakse kerrys samalaine.

Mun verenpainel ei ol hyväks tomse aamu-unise mailmanavat. Perkule, ei sihe välil mittä moottortiät tarvita, muutko kortt pois semsilt, ko ei oss ajat. Jos siin olis ollu kaks kaista, ni nämä erinomase turvallisuusapostolit olis ajan viärekkäisi, et kumminki olis turvallist. -tana.

Oli näättäk pimiä ja eine sumu. Ja katuvalot ja kuiva tiä. Kerpules.

Täst o ny hyvä lähti aamupalaveri.

Lokakuissi

2011-10-22T11:11:00.000+03:00

Pirän täsä hiukan kirjotuspaussi. Olen kirjottan sitä urakkatan joka välis, ko yritän saar seuran rahatilannet korjatuks. Tili on tyhjä ja talo keske. Nyy on siis puhe Walon talost.
Pakko pittä hiukan tauko kirjottamises, ko pakka käsi kramppama. Koton ei ol kovi erkonoomiset tyätilat, eikä läppäri ol mikkä jatkuvan kirjottamise väline. Kaikenkaltassi virityksi olen kokeillu, et olis eine helpomppa. Esimerkiks koiti ripusta paperi palmulehre varan, ko se muutonki tosa silmäte eres heilu. Ei luananu, palmust ei ol eres paperinpirikkeks. Koristeellisuski on hiuka kysealast, ko en ol sitä juur kerjenny hoitama.
Jos viiko viäl jaksais naputel, ni sit piräis olema tyä tehty. 241 sivu o siirretty sähkösse muatto, vaja sata o jälil. Sit siirrän tiaroston tikul ja viän tilaajal enkä vähä aikka ajattelekka kirjottamist täsä laajures.
Ulkon o lokakuu parhammillas. Tänä vuan on erityisest ruusuis kaunis syysfäri. Käveli eilä ehtost trekoolis ihastelemas. Pikkane päärynpuu oli kaunin punakellane, hän o vissi riahantun ko istuti pensasmustikoi hänen kaverikses ja nee on kirkkan punassi.
En ain ymmär sitä hinkku lähti pohjosse ruskamatkal, ko tänäki vuan tääl eteläs on paljo värikkämp luanto. Hyvi harvo olen osunu ruskamatkal nii, et olis ollu erikoise värikäs ruska. Kaunist Lapis on ja tykkän erikoisest niist avarist maisemist, mut jos tahto värikäst maisema kattel ni kannatta pyssy koton vaa. Ja jos omista oman trekoolin, ni pääse itte varmistama ruska-aja loisto.
Meil eletä hiljalles tämmöst syyselo. Kattotyä tul valmiks. Ensimmäise taulu sutimine on saattu alkku. Uussi krafiikalehrei on tyä al. Siänmetäs on käytty koiraten kans. Vähäkoiral o aamu- ja ehtopahoinvointti ja merkillissi koohotuksi, hän on piänin päi.
Jos saissin tuan urakan loppu ni vois jälle ruvet säännöllisemmi tännekki kirjottama. Nährä.

kukkuu

2011-10-04T23:52:00.001+03:00

Nyy olen lennos taas! Synkistely on ohitte ja ole jälles oma ihana itten. Taikk semne tavaline, tylsä.

Kaikkeist ensimmäiseks: kiitoksi kaikil kannustavist ja ylösrakentavist kommenteist! Teijä(nki) ansiost olen selvinny tälläki kertta kaikest surkkeurest.

Siumenne sanote: kato on valmis ja näyttä pitävän vett toistaseks. Ei se juur kaunis ol, mut see voi johtu vaa siit, et olen nii lopen kyllästynny koko asia.

Töit riittä, otin viäl lisseks siunatu suure kirjotusurakan, mikä laitta istuma täsä konel kaike kykenemise äärirajoil. Se on tilaustyä ja tuatto mene suara lyhentämättömän kulttuurseuran tilil. Mun talkoopanoksen o viimeaikoin ollu heikolaine, koitan täl taval korvat raaka voima.

Nukkekotti olen tehny taas hiljalles ettipäi, mut en ol sitäkä ploki päivättän lainka.

Keskviikkosi taiteilen koko ehton. En ol hiukkaka taitelline mut orotan innol et pääsen sutima maali kankkal. Saa nährä, olenk enemä remprant vai pikasso?

Tein tänäpe syvällise huamio ystävyyrest: hyvi ystävi tarvita mones, mut kirpputoril ja miksei muillaki ostoksil he ova välttämättömi. Puale hauskurest tule siit, ko voi luattavaisest kyssy ystävä miälipiret josta erinomasest hankinnast ja tiätä, et toine paneutu sihe ja sano juur niinko olet toivonukki. Et "ost vaa, see sopi sul" taik et "eik sul ol jo tomne?" Sitä paitt kaksil silmil näke enemä ko yksinäs.

Karvanaamakki voi hyvi. Jos kaik mene lailes, ni meil o jälles penikoi marraskuu loppupualel. Sohvin piräis olema hiuka sinnepäi. Ans katto ny.

koton jälles

2011-09-18T12:38:00.000+03:00

Tervessi Lapist. Reissu ol mukava ja vei murhet pois miälest, hetkeks.
Laitan reissukuvi joku päivä, ko saan aikaseks.

Kotipihal torellisuus löi päi silmi: pressut ol kaik irti ja vett saro iha oikosenas. Porsto lattial loris vesi nii eten meinannu saara väliove auki. See on paisunu ja kränittä viäläki.

Muuto ol kiva tull kotti. On hiljast ja rauhallist. Hain koirat perjanta-ehtost kotti ja he oliva kovaste ilossi. Turkit ol trimmattu ja kaik ol muutonki menny hyvi.

Katon kans ollanki ny ihmes: aluslevy ova kastun ja kupruileva ja vesisaret on luvattu joka päiväks. Ystävä käve aamul ottamas Takkupään laittamat pressut auki et katto vähän kuivais päivä aikan. Hän lupas tull ehtoste laittama ne jälles paikalles. Saa nährä kuivak se tarppeks et vois ajatel huava laittamist, vai tarvittek laitta uuret levyt. Huoh.

Täs vaihes näyttä jo silt, et se keväne teräspeltitarjous olis sittenki tullu halvemmaks ja mul olis ollu ehjä katto o mont kuukaut. Mut jälkiviisaus on sitä lai, mikä autta toissi, ei enä ittiän.

Viäläki päivittäin taistelen synkistelypeikko vasta, se vaani munt tual kato reunal. Yritän keksi muut ajattelemist ja koitan jaksa tehrä jotta, mikä piräis miäle virkempän. Kumminki välil tuntu et kokonaine seinä on kaatumas niska. Kamalint on tiato siit,et sen kaatuvan seinän takan on toine samanlaine orottamas.

Mut oli koton jotta hyväki orottamas: postlaatikos ol paketti, misä ol kirja ja lohruttavi sanoi ystävält. Kiitos hänel! See lämmit enemmä ko kahret villasukat. Samate kiitos teijän kannustavist kommenteistan ja avuntarjouksist! Tuntu lohrulliselt ajatell, et toise ova henkes mukan ja ajatteleva lämmiäste. Se autta osaltas jaksama täsä kaaokses.

Nyy mul on lisseks semne onkelma (toivottavast saan koht lakat valittamast) et olen lakannu luattamast toisse katontekijä. Hän rupes puhelema nii levottomi et mul men viimänenki usko häne ossamises. Hän ei selvästikä ossa mut ei myännä eikä tahro kuunnel neuvoi. Toisaltas hän olis valmis tulema huamen töihi ja jos kaik ruppeis menemä hyvi ni tyä vois ol valmis ens viiko aikan. Oikkiastas se olis vaa parin päivän tyä kahrelt miähelt, mut en uskall enä luatta sihenkä.

Olo on ko muinasel harakal. Jos nokk irtto ni pyrstö tarttu...

Ai nii, se kullankaivuu. Me oltti kultta kaivamas Laaniojal ja löyrettinki. Se jaetti tasan koko porukan keske, kaikil tul piän vesipott misä uis piän hitune kultta. Jourusin koko bussilastin silmätikuks, ko en suastun ottama oma osuuttan. Mut ajatelkka itte: semsel määräl kultta ei ol ko muistoarvo. Sit se pyäri piironkilaatikos muitte roinate joukos, mitä mul on ennestäski liiaks, ko ei sitä oikke suut heittä poiska. Mittä sil ei tee. Sen tähre en hualin sitä lainka.

Asi olis ollu eri jos sil olis ollu jotta rahallist arvo. Täsä tilanttes sil olis kysynttä, rahal. Mut ei semne täimunan kokkone hitune aut munt katonkorjaukse maksamises yhtä ja laatikois on, niinko sanott, muutonki ahrast.

Muuto kaik on hyvi.

naurattais jos...

2011-09-06T15:33:00.000+03:00

...lukisin tätä lehrest. Joskus myähemi voin naura vaik luen täält, mut nyy ei iha hymyilytä.

Aamuste tuul repel pressut katolt. Ei kokonas mut kuitenki. Soitin tyämiähil, ko heist ei ol kuulunu mittä perjanta jälkke. Toine ei vastan ja toise säätiarotus sanos etei täl viikol sara. Ei ol hättä. Just.

Sen jälkke rupes satama.

Sihe kastunel aluskattel ei paran laitta huapa ihan koht, sen tarvitte antta kuivu. Mut kuivamisen kans on hiuka nii ja näi, ko joka päiväl o luvattu saret. (ilmatiättelaitokse mukka) Ja viikoloppusi ei ne pojat tee mittä.

Mikä viäl voi mennä piäle? Juu, vaik mikä. Saatt nährä vaa.

Olen kumminki lährös torsta-aamul pohjosse kultta huuhtoma. Ei, en ot Takkupäät mukka pestäväks, ko meina koukki kullankappali Lemmejoest.

Nii et vaik täält ei vähä aikka kuulukka mittä, ni olen rilluttelemas. Taikk ainaki pois kotto.

muuttanu

2011-09-02T09:02:00.000+03:00

Jos olet ihmetelly, misä olen, ni voin ilmotta, et olen muuttan. Mää asun nykysi Apatias, Synkkäinveljestenkujal. Älkkän tulkko kattoma. Tän ei pääs ilman passi. Ja pois pääsystäkä ei ol tiatto.

Tarttis vissi menn lääkäri, eten aja kottimennes reka al. Olissin sen jo tehny, jote mul olis noit poikki.

Näi syväl en ol pitkä aikka ollukka, vaik näit alhoi tule säännöllisest kolutuks. Ain on ylös noustu, mut nyy tuntu viävän aikka. Ja sitä en ittellen sois. Viäläkä.

Oma painolastis on katto, mikä on viäläki pualintekone. Keskmäine ol viime viikolopu Vähäpojan kans sitä tekemäs ja he saiva toise lappen tehryks. Nyy pojil on jälles muut tekemist ja homma siirty ain vaa.

Huusholli on ko rytökärpän pesä, mut olkko. Viäl me mahruta koiraten kans joukko.

viimäne lomapäiv

2011-08-19T08:47:00.000+03:00

Ole ollu valla verka koko viiko. Enimäkses istunu ja lukenu.

Eilä sit kattelin ympärillen, et jos ei nyt rupp siivoma, ei täält enä löyrä ulos. Lykkäsin sit kaik matoriavut pihal ja haravoittin Testivoittajan kans koiran- ja emännänkarvat lattioilt.

Ei ol mikkä yksinkertane asi seekä siivomine. Koirist varise melko vähä ja lyhkässi karvoi, nii et niist ei ol hualt, Testivoittaja selvittä ne suuhus helposte.
Onkelmi tule kamaris, misä mul on piän ryijymatto sänkyviäres. See on puhrast (!) villa mist lähte, Sohvi avustuksel, suuri keltassi hahtuvi. Sohvi nimittäin rakasta kuaputta sitä matast.

Nämä Sohvin kuaputtamat keltaset villatukot kerä ittes mun hiuksi, mik varise ko harjan tukkatan aamusi.
Voit kuvitell: pualmeetrissi hiuksi sotkeentunen keltassi villatukkoihi. Takkupää ei oikken tykk ko löytä semssi sukistas. Eikä Testivoittajaka meina selvit niist kakistelemat.

Eilä luulin, et Testivoittaja tukettu sihen paikka. Hän ökköttel jo parin ottesse ja sit ko imuroitti sänky alt, häne äänes muuttus uhkavaks mörinäks. Juur ko meinasin katkast virra ja ruvet henkenpelastustoimeihi, hän sai niinko hikan, hytkätt pari kertta ja niäl jotta aika isso. En tiär mitä mahro olla, mut see kumminki selvit koko letku mita ja loppusiivous sujus hyvi.

Enne mailmas pruukkasin ain tarkasta sänkyaluset ennenko rupesin imuroittema. Mukulil ol tapan lykät sänky al kaikkilai rompet, mikä ol pakko otta pois. Nykysi mul ei piräis ol sänky al mittä enkä kykene semssi tarkastuksi pitämänkä. Olisik nykki ollu joku koirate lelu taik Sohvin omima sukka sänky al. Jotta semmost kumminki, mikä mahtu imurinletkust.

Ko olin vauhtin päässy ni rupesin viäl leikkama nurmikko. Sihe olis tarvinnu otta niittokone, mut mul ei taira ol sihe sopiva penssa nii et oti ruaholeikkurin vaa. Ajelin hiljakses ensiks etupiha ja sit läksin sauna erest päi trekooli alareuna. Söin mennesän suviomenan ja kattelin surkkioi faarelmapuskian, misä roikku viäl kärväste kuivattami marjamuumioi.
Tykkän kattel trekoolian samal ko leikkan ruaho. Ei mun muuto tul joka nurkas nii käyryks, mut ruaholeikkuus kyl.

Juur ko olen leikkamas faarelmapuskate takan, joku häälättä mun takanan ja mää peljästysi nii maa jessuksest, kiljasin ja hyppäsin ainaki meetri sivu. Mut jos mun syrän löi tyhjä, ni kyl peljästys Takkupääki, ko tul munt jäätelöl hakema. En ollu lainka kuullu, et hän ol tullu ja hän pääs mun yllättämä. Hyvä etten lyän hänelt silmä mustaks säikähryksest.

Ko oltti jäätelö syätty, jatkon ruaholeikkamist ja hetken pääst Takkupää tul jatkama. Mää haravoittin ja rupesin lämmittämä sauna. Pelkästäs etupihalt tul kaks kottikärrykuarma ruahosilppu. Kyl hiuka ussemi tarvitte ruvet leikkama.

Ei tarvit vissi erikses sanno, et ehtost oli liikkumine enemän ko tuskallist.

Ja siit puhe ollen: eilän tul lasku siit roskalavast, mikä erellisviikol täytetti. Ei mikkä ihme, et olttin kippiöi ja väsynei. Siin ol paino 2900 kg, mikä suurimaks osaks ol Keskmäise ja mun kantama. Hintta sil kuarmal tul lähemäks kuussata euroraha, nii et sai ol viimänen kert ko meil koota ryänä nurkkin. Ilmasist kattotualeist tule kallei, ko niit varastoira vajan takan viistoist vuatt ja viärä sit kaatopaikal. Terveissi vaa.

Tämä o mun viimäne lomapäivän täl kertta ja meinan viättä sen.... En tiär viäl mill taval, mut piretyks tule, see on varma.

hankkeis

2011-08-16T10:04:00.000+03:00

No nii, nyt mul on sit uus katto. Pressust.

Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.

Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.

Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.

Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.

Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.

Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.

Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.

Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.

See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.

Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.

Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.

MRRR.

painajaine

2011-08-12T18:04:00.000+03:00

Joskus voi tapahtu merkillissi heti ensimmäiseks.

Aamul ko nousin ylös, mun kinttujan pisi valus kaunis, faarelmanpunane hyytelö. Se näyt kaunilt ja levis mun jalkoihin lätäköks.
Mun sisäelimet ol yä aikan muuttun nesteks ja valusiva nyy lattial. Ei sattun, ei yäköttän, färi vaa ihastutti.
Takkupää kurkkis peito alt ja nauro vahinkoilosen. Mut ei munt seekä yhtä harmittan.

Sit tul kauhistus: mul on kova nälkä, mut pystynk mä syämä ko mahas ei ol enä mittä?

Siihe mä sit heräsin enkä meinannu usko, et mul on viäl sualet talles. Nälk ainaki ol jäljel ja Takkupää mun kyljessän, ei kylläkä naureskellu. Viäl sillo.
Ko olis joku uneselvityskirja ni kattoissin, olik tämä joku enneuni vai olenk vaa öisi vilkkamp ko päivisi (sihe ei kyl pali tarvit)
See Takkupää nauramine siin unes selitty sil, et hän ol aiheuttan se sisälmyste sulamisen, tiatoseste. Mää taisin herättyän hänt hiuka moitti siit, mut hän hymyili vaa vianoste.

Huame aamuste tule sit huapakato asentaji talkkoissi. Olen heil varannu voileipäaineksi ja kaffepulla, jos he tekevä pitkän päivän ni laitan sit ruakkaki. Ja lämmitän saunan.

Eilä ehtost meijä kylätiäl ajo nuarmiäs ittes henkilt, tyttöystäväki loukkanus sen verra et jourus sairala. Tapahtumapaikal on koko päivä parveillu nuari sytyttelemäs kynttilöi. Niist ei taira olla enä appu, ei vainajal eikä juur surevillekka. Paikk o semne, et siin sattu äkki uus onnettomuus, jos niit mukuli on siin paljo viäl ehtohämys.

Vähäsemp vauhti ja turvavyä olissiva ollu tarppe, mut jokane lähte täält sillon ko päivät on täys. Nuare ajatteleva, et vahinko sattu ain muil, ei ittel koska ja nii sen kuulu ollakki, sil et jos nuare ihmise ruppeva pelkkämä elämist, mailm ei men ettippäi koska. Vanhemil nuarest luapumine on raskast, jollantaval raskamppa ko vanhuksest, mikä o jo eläny pitkä elämä.

Taas kerra tule miäle, et tartte muista elät joka hetki, mikä anneta.

lomal

2011-08-10T06:46:00.000+03:00

Kell on pual seittemä ja mää ole ollu ylhäl jo viirest saakk. Keitin kaffet ja ko lehrejakaja ol käyny ni istusi oikke pitkän kaava jälkke tuvan pöyrä viäres lukemas. Viimätteks täyti keskviikkoliitten ristiko.

Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.

Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.

On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.

Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.

kova hinta

2011-08-06T19:42:00.000+03:00

Tehti eilä keskimmäise pojan kans pihasiivo, ko on kerra lava pihal. Saatti koko lava täyttö ryänä, se ol jälles lissäntyn ittekses ko en ollu vahtinu.

Katol on pressut ko luvatti saret, mitä ei ol kylläkä tullu. Ainaka viäl.

Lava on ihan täys, vaik ensiks ajattelin, etei sin pali mittän pistettävä olis.

Pressu roikkuva akkuna eres ja paukkuva tuules. Nurmikko ei ol leikattu enkä tiär kosk leikatanka.

Siit hualimat leimukukat yrittävä keventtä tunnelma. Näit o seittemä eri färi punast, täsä näky kolm. Ja ukohattu joukos.

Pari färi lissä. Erot on piäni mut selvi ko luannos näke, kuvas ei niinkä.

Kattoremppa tule kalliks. Mun vaival vaalima humalaporttin men kanivinoks. Samal tuhoutus yks köynnösruusu, mink olin kans juur saanu uskoma, et hän viihty paikasas. Toivota nyy et heil riittä into kasvamisse viäl ens suvenakki.

Täsä o tuho aiheuttaja. Ko yks miäs siirtä tommost telinet, se ei ain men sinne mihen pitäis. Kaik mikä on tiäl mene nurin ja poikki. Syreenist veretti moottorsahal pualet pois et ylipäätäs mahrutti tuaho seinäviäre. Huoh.

Rahallist arvo täl tyäl en uskall eres ajatel, mul on koko aika semne olo etei mikkä kustannusarvio enä pirä paikkatas. Mut pääasi on, et katost tule hyvä.

Meil men pojan kans eilä yli kolm tuntti siin siivousurakas. Sauna mentti puale yän tiätämis ja sit kaarutti kumpaki peti. Aamuste en meinan pääst ylös sängyst ja koko päivä olen kulken kepin kans, ko muns ei ol tervet paikka. Poik vähä moites ko näk kui huanos kunnos olen. Mut mitä siit, piha o ny siivottu kumminki.

Eka Vekara käve kans näyttämäs uutt autoas. Oliki ostan komian pelin. Mee kolmisi sit potkitti renkkai ja puheltti miäsmäissi autoasioi niinko sillon kuulu, ko jollan o uus ajopeli. Sit poja läksivä kotti ja mää istusi keinutuali toipuma. Oli onnelline olo ko kaik mukula on nyy käyny munt kattomas viiko sisäl. En muist kosk olis semmost viimeks tapattun.

Saunas ol eiläse kylpemise jäljilt viäl tarppeks vet ja puit et pääsen tänänki sauna. Siäl parane taas hiuka lissä. Huame on sit taas uus päiv.

tuuliajol

2011-08-05T08:41:00.000+03:00

Mult on taas vaihteks karonnu elämä.

On kuulkka aika mullistus ko tämsel erakol on kaks miäst mekkaloimas katol. Et se mun torppan kestäki semmost turjamist! Eilä läksin pois pöyrä viärest ko tunnus et välikato putto niska. He kiskoiva vintti semssi jessukse pitki ja paksui puit tukema vesikatto ja oli jo iha varma, et siin käy huanoste. Tänä ole onneks pois jos kumminki tapattu jotta.

Miätesi aamuste lähtiessän, et se on myäs aikamoine luattamukse osotus, ko päästä kaks melko viarast ihmist muljama kottis. Nykki jätin avame ove, et he pääsevä vintil. Heil o mahrollisus tutkit koko talo ja vaati usko toise ihmise et anta sen mahrollisuure.

Mul ei ol luanistan mikkä tekemine ehtosi sen jälkke, ko tyämiähet on lähteny. Mul o sihe mennes menny kaik voima ja energia enkä pyst enä ko nauttima hiljasuurest. Telkkari en ol kattonu koko viikkos, ko he kirvottiva antenni pois tiält eikä ol laittan sitä takas. En kyl ol kaivannukka.

Olen myäs huamannu, et ko olen ny ollu hiukan paremmas kunnos pari päivä, ni en millä tekis mittä mist tule kippiäks. Olen täl haava nii kertakaikkise kyllästyn kippiän olemisse ja oikkiastas olemisse ylipäätäs, et voissin vaik muutta toisel paikkakunnal. Taik toisse maaha. Jos siit olis appu.

Kattelin vaatekaupa ikkunas villatakki. Tunnus et juur tommose tahtoissi vettä yllen. Onk se merkki siit, et suvi sais loppu? Et voisis pukke päälles jotta muutaki ko kesäkrekkali. Toisaltas ole näitte tyätyäpäivitte aamuin oikke paneutunu pukemisse. Voisin ruvet pitämä keskikkäste muatiploki :D

Ko koton kulke ain siin samas pairas ja farkuis taik kuumin päivin iankaikkises mekos, ni ihmiste ilmoil lähties teke hyvä nosta peili esil ja oikke miätti, mitä laitta ylles. Ei siihe kovin paljo tul vaihtelu, ko mul on kaik vaatte musti taik valkossi eikä niitäkä montta, mut siit hualimat. Taik sen tähre, kuis sen sit tahtoki ajatel.

Ens viikol o sit loma. Jos sit helpottais ja sais taas tyyrätyks elämätäs.

harmitust

2011-08-03T13:13:00.001+03:00

Joku raja tarttis kerjämiselläki ol.

Mul o alkan tul viikottaisi kirjei silt nukkuvitte hyväntekeväisysyhristykselt. Et yhrel rahamääräl saa nii mont rokotust taik koulureppu taik mitä millonki jossa kaukases maas. Kyl vissi saaki, mut jos he lähettävä mul kuus kirjet kuukaures ni sihe mene enemmä raha ko mul o vara lähettä.

Näit kirjei rupes tulema kiihtyväs tahris se jälkke, ko sitoutusi osallistuma toise samalaise seuran kautt kummilapse ylöspitto. Vissi hee meinas et ko yhrel luppa, ni luppa toisellekki. Kirjeis o eine syyllistävä maku, mut see voi ol lukija miälkuvistustaki. Kerra olen heil kertonu, eten tahro semssi kirjeit postlootahan, ko ole vallan kykenevä ottama itt yhteyt jos tunnen tarvet. Ei sil mittä vaikutust ollu enkä ol uurestas soittan.

Nyy olen lisseks ruven saama tält kummikakaran kaittijalt kirjei, et mul o maksui rästis. En ymmär kui se vois ol mahrollist, ko maksu mene automaattivelotuksen mun tililtän joka kuukaus. Ja on menny kans, sen olen tarkistan.
Näit kirjei on kans tullu ny koko alkuvuare ajan, nii et ruppe olema jo muutaman kuukaure maksut siäl postikuluje osastol. Kummimukul saa oll vissi ilma.

Olenki ruven harkittema, et taita mun vähäset avustukse ol tarppe jossa muuhal ko tyällistämäs tehottomi aikussi. Ja ruppe riittämä tämne lakkamaton kerjämine.

Voi kyl ol, et se on tehokastaki, vaikkei juur minu tepsikkä. Joku toine voi pelkäst kyllästymisest heltty. Ja sen uskon, et järjestöil on rahantarvet, kenel ei olis. Mut joku raja sentän tarttis pittä.
Mun miälest.

tyät käynnis

2011-08-01T13:41:00.000+03:00

Meil o alkan kattotyät. Kaks miäst purka katto ja teke uuren tilal. Olen aamuste tilan roskalavan pihal et saara kattohuavariakalat viätty kaatiksel. Kamal ko siitäki tule huano omatunto, et se tartte viär kaatopaikal eikä sitä voi käyttä mihenkkä hyäryllisse.

Perjantaehtost oltti Takkupään kans Raumal Mustan pitsi yäs. Väkki ol paljo liikkel ja tunnelma mukava, mitä ko ol nii lämmiä ilma ja kaunis ehto. Koton istutti viäl trekoolis jonku aikka nauttimas hämysest yäst.

Lauanta tul vähäpoik perhes kans marjoi noukkima. Hyvä ko heil kelpas, ete valla varis puska al. Pikkane Taavi kans noukes marjoi, mut yhtläisest ajo niit pois ämpärist jos ei pitän vaari. Poik ol kurejas täyn, mut ei tehny mittä paha, oli vaa vilkas. Isän kans he kävevä hiukan kävelemässäki ja naapuris kyläs, ko poja aik rupes tuleman pitkäks.

Kaik musta viinmarja ei ollu viäl kypsi. Puskat on nii valtavi et alamaisis oksis marjat o viäl raakoi. Valkose varisiva jo kovaste, punase saatti kaik taltte ja iso osa karviaisist. Päivä men mukavaste ja mun o miälen hyvä ko näi jälles Taavitakki.

Tämä viikko o viäl tyätöit ja sit olen kaks viikko lomal. Kattotyä lahotta mun lomamatkasuunnitelman: mun pit mennä Issonkyrö 1700-luvu markknoil, mut sillo o juur se huapakattotyäpaja, misä laiteta kattohuapa mun talollen. En oikke voi lähti liassu ja sanno et tehkä nyy hyvä tyät...

Hiuka harmitta, ko en viimäsvuannaka päässy. Ens vuan sit, jote taas tul jotta estet.

Ilma onneks eine viilennys, ete miästen tarvit semses kamalas kuumures katol heilut. Nyy ei vaa saisis satta ainaka viikkon, et tyä etenis aikataulus.
Monelaissi vaatimuksi.

hiljast

2011-07-28T10:12:00.001+03:00

Olettak huamann, kui mailma o hiljentyn? Istusi eilä ehtopäiväl keinus ja oikken kuuntelemal kuunteli, et laulak jossa eres yks lintu, mut ei mittä. Ei inaustaka. Ei eres tuullu yhtä, nii et olis jotta puitte humina kuulunu.

Ei muut ko koirate läähätyst. Heil on kuuma ja ko vähä väli tarvitte juast ja haukku jotta häiriö, torellist taik kuvitelttu, ni läähätyksest ei meina tul loppu lainka. Komenna välil ne sisäl et rauhottuva ja muistava juara.

Muistattek, ko yhten vuan jourusi paketoima kirsikoi sukkin ete ampiaise olis syäny kaikki marjoi? Tänä vuan ei ollu sitä murhet, sil et kirsikkapuu on kualemas eikä tehny ko yhre kirsika.

Faarelmi sit tuleki paljo. Penssa ova iha väärälläs marjoi ja raakilei. Siroin keväste versot tukevaste, mut paino on niin pali, et toine tukipuu o menny poikki. Ei se pelkästäs marjoje painost ol katkennu, meil o ollu muutama rajump ukkospuusk. Ihme ete ol puit kaatun.

Nii, faarelmi tulis nyy. Mut ei niist ol syätäväks eikä pakastettavaks. Enkä aio niit myyräkkä.

Kärpäse syävä ne. Olettak ikän kuullu taik nähny?
Ne pirulaise imevä faarelmat tyhjiks. Eikä niit ol mittä iha vähä, eikä vaa yht lai. Koko pusk kuhise kaikenkokossi ja -muatossi kärvässi.

Ei mul ol nii suurt sukka taik nii mont, et voissi suajel faarelmat samal taval ko kirsika muina. Eikä aut myrkyttäkkä, sit ei voi itekkä syär. Voisik niit amppu? Miäl tekis.

Mää ole rauhalline ja joviaal ihmine, mut tomse häirikkökärväse saava mun murhahimon herämä. En voi enä men likellekkä, ko primitiivireaktio vaani takaraivos.

Naapurtorpast ol sunnunta lehres myynti-ilmotus. Ans katto kumssi ihmissi tule. Ole jollantaval nii tottun olema tääl itteksen ilma naapurei, et en oikkestas välitäis kenestäkkä. Muutamal tutul ole kertonu, et nyy olis mahrollisuus pääst oikke mun naapuriksen, mut kamal vastu on suasitel kenellekkä torppa, mitä ei ol hoirettu viimäste viirentoist vuare aikan millän taval ja mikä o iso remonti tarppes.

Toisaltas olis kiva, ko joskus näkyis valo naapuri akkunast. Paitti et mun on tiäviaruspuskan kasvanu niin tihiöiks, ete siält mittä näy.

Ja aniharvon kukka pääse naapureitas valittema. Paras ratkasu olis ko ostais itte koko mörskän.

Olen loputakki keksiny ittellen systeemin, mil saan tehryks hiuka pihatöit. Kykenen yhten taik kahten ehton tekemä istutus- taik ruaholeikkuutöit trekoolis, taik mitä ny millonki on tarvis. Sit olen taas niin kippi et mene kolm päivä toipumisse. Sen jälkken kykenen taas hiuka töihi. Täl taval ja Takkupään avul saan piretyks nurkat jonkunäköses kunnos ja miäliki on paremp. Toipumispäivät koitan kulutta lueskelemal.

Ens viikol piräis sit alka kattotyät. Saa vihron nua paukkuvat pressumytyt tualt katolt pois ja kunnollise suajan talol. Alka ol viimäset ajat tehrä semssi töit.

Kuvalisäys, toristusaineistoks:

Kattoka nyy, niit o iha jessuksest, kärvässi.

Tommost jälkke sit tule. Kuka noit vois syärä, yäk.

Sentä jottan kaunistakki löyrys. Kuuliljal on kaunis kukka.

Ja tämä on Akrimarketi flikkate mukka kameleonttileht. En ol ikä enne nähny. Siin näky myäs kui se on istutettu hakken keskel. Pajukko vähene ja kukkase voiva hyvi.

Koirat istuskel kivel sil aikka ko otin kuvi. Ja ain katota eri suuntti, jote ol mittä häiriöt.

Lilli olis taas trimmaukse tarppes. Tukk silmil ja korvat tomse turssa.

Muatovalio-Sohvi oli näkevänäs pellol jotta miälenkiintost. Hän o myäs saanu päähäs rikkaruahosiämeni, muistattak niit semssi ko tarttu housulahkesse eikä irto millä? Sohvi kanta niit päässäs tavan takka.

Viimätteks nappasin viäl kuvan siit mist talvellakki: saunan trapult päi puuhuanet. Viherkäist on.

kulttuurelämä

2011-07-21T14:18:00.000+03:00

Eilä ol hiano ehto kulttuurriantojen paris.

Ensiks käven hakemas Takkupään mukka ja mentti Naantali syämä. En ollu maananta jälkke syän kunnollist ruakka enkä eilä oikke mittä, nii et ruak maistus mahrottoma hyvält. Ostetti viäl jäätelöt rannast, ko käveltti takas autol. Nam.

Naantalis o iha oma tunnelmas näin kesäsi, varsinki ehtol ko väki kävele ja pyäräile rannas, istu syämäs ja kaljal taik mitä kukaki sit teke. Ainuv häiriö ol mukula, niit ol paljo. En ymmär et mukulitte kärryt tarvitte tuar ravintola sisäl enkä sitä, ete niil opeteta mittälai käytöstavoi. Eilä ei onneks ollu pahimppi kiljukauloi ja häiriköi liikkel, ainaka samas ravintolas.

Sit ajeltti Rymättylä teatteri. Heil ol parkkipaikoist hiuka pula, mut mee lykätti Siäväne tiäviäre orottama, ei hän sen kummemppa paikka tarvinnu, kiltt auto.

Näytelmä ol hyvä, esitys ol hyvä, näyttelijä kesäteatterilaisiks erinomassi. Hauska et ihmisist, mik on tunten jo kymmeni vuassi, löyty tämssi uussi puali. Mää olin valla ihastunu Mähöse :) Hän o muutonki mukava miäs, mut nyy hän yllät. Harmi et tänä o viimäne esitys, olissin voinu menn toisenki kerra.

Loppupualel esityst rupes pisaroima, ei iha satteks asti mut hiukan kumminki. Ihmisil tul aika vähti. Olivak sokerist vai mikä kiusas. Mää tapon hyttyssi vissin kilo (enkä syän yhtäkä) ja silti on kintut täyn puremi.

Olin koton hiuka yhre jälkke yäl. Oli pakko lukki viäl kirja hetke aikka, ko muuto ajatukse pyärivä viäl esitykses. Aamuste heräsinki vast tyäpuhelime soitto. Toivottavasten kuulostin silt, et olin ollu hereil jo kaua.

Kyl vaa tarvittis ussemi kerät luus ja lähti muuhal näkemä mailma. Koton on kiva, mut sit sen vast huama, ko vähä käy kylässäki. Ja tuuletta päätäs.

Hyvän- ja pahantekko

2011-07-20T13:55:00.000+03:00

En ol joutun vankila enkä ol riakkunu festareil, mut ko olen käyttän kaike aikan ja voiman trekoolis. Takkupää on tiätty tehny suurimmat ja raskaimmat tyät, mut mun vähäsekki ponnistukse viävä aikka, puhumattaka niitte suunnittelust...
Puutarhas on kaik kukkin koko suven, ko on ollu sopivas määräs saret ja paistet. Käven paseeramas kameran kans:

Köynnösruusu New Dawn kukki tänä vuan taas komiaste. Köyti hänt hiuka et kukat näkyissivä permmi. Hänel tarttis tehrä kunnolline tukikehikko.

Westerland valla ylittä ittes. Kukat ei kest kaua, mut ne on komioi ja hauskase muatossi.

Mun ikisuasikkin myskiruusu Ghislaine de Feligonde.

Tämä on uus tulokas, keväste istutettu ja toivo mukka hänest tule kans köynnösruusu. Nimi en saa ny miälen, mut kovaste hän on kukkimisen toimes vaik mitta on vast vaja pual meetri. Vesiheinä on tykästyny kasvama hänen kanssas:(

Toine uutukaine, Champlain. Ostin, ko Akrimarketi flika ei tiänny, kumne se on. Matal, hehkuvan punane kanadalaisuutuus, ei oikke mun juttun. Mut hän saa ol tosa ruusupenki reunas. Häne takanas o kotimaissi uutuuksi, Tove Jansson, Lumo, Toukoniitty ja Sävel. Ja lujaste ukontulikukka, mikä levisty iha joka paikka meil.

Viljapellos o jo tähkä. Kesä on parhamillas. Meijä aitaprojektis o piän seisatus, mut joku päiv taas jatketa.

Tuaksuvatukka kans kukki ja olettek huaman, et hänes on aika hauskat knuput? Tua kukka o jollan taval kauhia vilpittömä näköne.

Mun uus rakkauten, nukkapähkämö. Kui voi olla kasvil nii pehmiä lehre? Käyn hänt hivelemäs joka päivä, koht hän vissi lähte karkku ko näke et tulen. Häne ja kati välis näky jalopähkinän taimi, mikä on nyy mone kova kolaukse jälkke toipumas. Lihavi voikukkiaki näky olevas..

Vaalevanpunane syysleimuki o aukassu yhde teriö. Toise aukkeva sit peräs, mut tämä saa ny yksnäs loista.

Ilone yllätys ol, ko huamasin etei mun ritarinkannukse olekka kuallu. Toi kirjavlehtine vuahejuur teke kyl parhas, mut viäl ainaki olla henkis.

Toise färine kukki kans leimukukkie takan. Huanos hapes o molemma, mut jos saissi vihron tänä syksyn perattu tämän viirakon.

Palaval rakkaurel ei ol mittä hättä, hän kyl etus perka ja tunke ylös vaik kumsest pusikost. Ja kukki komiaste ja kauan.

Kiitolline ja kiittämätön kärhö viäresi. Toi punane kukki kiltiste joka vuas, ollek Stockholm nimeltäs, ja viäres on joku valkone, mink lehre ova kyll kaunei mut ko se ei kuki. Ei vaik mitä tekis. Mut olkko ilma, lehrejäkki voi ihailla.

Täsä on taas se mun miniruusun. Tua kukka on teekupin kokkone :) Makso euron...

Tämä on yks kaunemppi ruusui, Rosa Mundi. Piän, pyäriä pensas mikä kukki kolm-neli viikko heinkuus ja teke musti kiulukoi.

Ritausma on hiuka rähjäne ko se ei tykk sattest. Mut on yht kaunis ko ennenki jote sara.

Mun ainuvat kesäkukkan, kahres koris portin piäles.

Naapur ol kasvattan ja toi. Ne on ilosefärissi, ko vaa muistais kastella ussemi.

Uussi istutuksi olen tehny, ton puistikon pualel saunan taakse. Istuti mm. kellovaivero, pukinpenssa, okakirsika ja ruusui tiätty. Olen kehittän uure menetelmä, mikä sopi semmosel ko ei pyst kaivama eikä perkkama: istutan kaike paksun katten keskel. Ostin uure oksasilppurin ja teen sen kans haket, mitä levitän pensaitte juure katteks. Pysy rikkaruahot paremmi kuris eikä tarvit niimpal kastell.

Puutarhatyät ei ain ol pelkästäs hyvi töit. Ain joutu valittema, kuka saa kasvat ja misä, mikä o rikkaruaho ja mikä koristeelline taik hyärylline.

Välil tule huamamattas tehryks vahinkko ja sit on surkkia olo pitkä aikka. Eilä niitetti vatukko tualt saunan takka ja ensiks men ampiaisen pesä (mikä oli vissi jo hylätty ko kukka ei kiukustunu, onneks) ja sit jonku pikkulinnu kahre korre vara kiikkuma rakennettu pesä, misä ol viäl muniakki. Melkken tul itku, ko huamasin. Se ol niim pikkane ja hualelliseste tehty. Toivon et saan kasvatettu tilal semmost pusikko, misä viihtyis tämäki pikkulintu minkä koti men.

Tänä o suunnitelmis lähte kesäteatteri yänäytökse Rymättylä. Suvel voi vähä rillutellakki, ko on valuset yät.

tytisevä ehto

2011-07-11T22:15:00.000+03:00

Taas o selvitty henkis yhrest koitoksest. Heräsi aamuneljält sihe, et pää ol kippi. Olin siihenki saakk nukkun huanoste, enkä tiätenkä saanu enä unt uurelles. Joskus pääsärky mene siu jos saa nukutuks.

Mut ei ny. Kiäresi ja pyäresi hikisis lakanis ja lopultas mul ol mikreeni hyväs vauhris. Otin troppi ja jaakasin koirat pois kamarist, sil et en kest niitten kuarssamist mikreenikohtaukse aikan. Taik mittä muutaka äänt sen pualest.

Seittemä ajois käve oksentamas, pää ei haljennu vaik melkken toivosi nii. Kahreksa aikka otin uure tropin. Yhreksält sain soitetuks töihi, etten kykene nousema sänkyst ja sen jälkke vajosi taas fällyihi.

Johonki aikka aamupäiväl käven päästämäs koirat kartanol, mut päänpolle ei vaa hellittän. Joskus myähemi töist soitetti, et voisink tehrä vähä töit. Soittiva uurelles neljän mais ja sit mul oliki jo see verra paremp olo, et voisin tehrä pari tilaust.

Sen jälkke istusi tuvan pöyrä viäres, join kaffet ja söin kaks muna, mik ol jääny eiläsest. Nekki meinasiva tul viäl ylös ja tunnus et särky alka jälles. Lopultas kuure mais rupes tuntuma et se on tält kerralt ohi.

Viäläki olo on ko mummu alatoopil, tärisevä ja huajuva. Olissin saunan tarppes mut en jaks ruvet lämmittämä. Käyn pesul vaa ja konttan takasi lakanitte väli.

Täyty ol kiitolline, et mul on noin kiltit koirat. Ne jourusiva olema omis oloissas koko päivä, kahrestas ulkon taik tuvas eikä ne eres haukkun paljott. Oliva ilossi ko viimä saivat ruakka ja taputuksi.

Harmitta ko mikreen vei taas kokonaisen päivä mun elämästän. Niinko en olis jo tarppeks mont päivä uhrannu sillekki, nuarempan näit kohtauksi ol usse. Nykysi enä onneks vaa harvo. Eikä näin pahoi.

ylämäkke, alamäkke, ylämä...

2011-07-04T15:32:00.000+03:00

Elämä o jälles yht poukkamist.

Perjanta oltti kesäteatteri ensi-illas. Suame vanhimppin kuuluva kesäteatter esitt Runonkirjottaja heil kirjottama näytelmä 50-vuatisnäytöksen ja esitys ol hyvä. Kutsuväkki ol runssasten paikal, vaik alkku saro ja ukkost nii, et luulin näytökse peruuntuva.

Ukkosen tähre meijä piti lähti pois koht esitykse loputtu, ko mul pakkas pääsärkky ja pelkäsin sen muuttuvvan mikreeniks. Mul o ain ukoilmal pää kippi ja joskus iha mahrottoma levotoine olo, niinko olis kirpuis. Toiset jäi pitämä puhei juhlival kotiseutuyhristyksel.

Lauanta mul ol nimipäivä ja ko mee oltti menos kirkonkylä ruakkauppa ja mää hunterasi, mil taval sitä juhlistais, ni Takkupää ehrot et jos lähretäis merel. Luulin ensiks kuullen vääri. Piti oikke kyssy, et sanosiksää et mennäis merel? Lillin kans? (Sohvi ol jälles näyttelys)

Nii me sit käyttin kaupas, pakatti hiuka roitei kassi ja otetti Lilli föli ja ajama rantta. Oltti kymmenkunt kilomeetri ajettu ko Takkupää muista, et vene avain jäi. Käännytti takas sitä hakema ja otetti samal mul mekko mukka, mikä ol siunattu asi, sil et eilä ol kuuma päivä.

Rupes juur ukkostama ko me lähretti laiturist. Ol hiano mennä päi aurinkko ja mert, ko taakse jäi hiostava kuumuus ja ukoilma. Lilli ei kyl lainka tykänny, ko välil ryskys ja ol kova hurina, mut ei hän kyyristäkkä hypänny. Mulkoili vaa kulmates alt et täst viäl puhuta koton...

Meil ol hiano viikoloppu! Käytti saunas ja uimas!! ja sit syätti rantaterassil, mihe Lilliki sai tulla. Melkke joka venes ol koira taikk kaks, nii et Lillil olis ollu kaverei vaik kui. Hän ei josta syyst ollu kovinka innostun toisist koirist. Ei siitäkä vanhast perhoskoiraherrast, ko ihastus häne nii ikihyviks ettei olis enä mammas mukan mennykkä. Ei mikkä ihme, etei se Lillit innostanu, se näytt vanuttunelt lapaselt eikä sil ollu enä ko yks silmäkä jälil. Karas kyl flikkaten peräs vaik ei vissi enä muistan, mink tähre.

Kaikenkaikkias ol mahtava reissu, vaik kottitulles se ukoilm orotti meit rannas. Taivas ol must ja salama välkkysivä monel äärel. Sare kastel meijät ko nousti laituril ja kannetti tavarat auto, mut ko ol lämmint ni se ei haitan lainka. Ja ko olttin koton ni aurink paisto ja mun mekkon oli jo ihan kuiva.

Sit neiti Siäväne sai tarppekses ja sylkäs jäähryttimes tyhjäks saunakalliol. Huoh. Kyl Takkupää laitt häne uutt vett, mut mää sanosi et en pyst ajelema semsel ko koko ajan tarvitte lisät vet. Sit saa peljät et kosk se praka pahemmi. Viätti sit aamul Siäväne korjamol ja mul o nyy vaihteks vuakra-auto.

Sohviki tul ehtost kotti pokaalit fölis. Hänest ol päivän kuumures leivott muatovalio. Siiri-Sofia, Suame muatovalio. Heh. Ja ROP oli kans napattu. Hän ol koht nii preppava et yrit käyrä äiten tukkan kii, mut äite sai häne äkki unhottama semset murinat.

Nyt täyty toivot et olis vähä aikka ihan tavalist vaa.

kesäkuu pulkas

2011-06-30T13:05:00.000+03:00

Kaikkete sattumuste jälkke kesäkuu loppu tosa paikas. Hiukan keske mun miälest.

Juhannus men hyvi. Meil ol piänet walosat juhannusjuhlat, iha yhtäkkiste kokkonkutsutu. Kiitos vaa Runonkirjottajal :)

Sen kunniaks sain siivotuks eine nuukemi, Takkupään avustuksel. Vaihri verhot ja pöytliina suvisemmiks.

Osti vihro sen uuren jääkaapinki, mitä ole suunnitellu jo kaua. Vanh ol vissi täyttän jo viiskymment vuat. Ajotus ei ollu paras mahrolline, sil et tämä uus on paljon piänemp ko vanh ja meil ol hiuka vaikeuksi saar kahreksa ihmise juhannussyämiset ja -juamiset pysymä kylmän. Kyl se onnistus mut ei ilma tuska.

Juhlimine alotetti katonpaikkamisel. Kaks viaraist tul hiuka aikasemmi ja kiipesivä Takkupään kans katol kiinnittämä pressu. Tuhanne kiitokse! Nyy ei enä tul vett porsto lattial ja voi jälles nautti sarepäivist.

Ensmäne lomaviikkoki tul piretty, lopu piretä elo- ja syyskuus. Käven Raumal ja Kontiol kahvil. Jihuu.

Eilän olin jälles sairalas uusis tutkimuksis. Tuloksi tule sit joskus. Terveks ei enä koska. Siit olen kuitenki kiitolline, et henkis olla, eikä iha vähäkä.

aamiaine

2011-06-14T08:09:00.000+03:00

Suame suvi on merkilline, ikän ei tiär mitä seuravaks tule. Paitti et säätiarotus on nykysi aika hyvi peril ainaki seuravan päivä ilmoist.

Nii et ei tämä sare iha yllätyksen tullu. Eiläaamust töihi lähties ol taivas pilves ja kottitulles paisto melkke aurinko, mut sil välil ol tullu vett oikke aika taval, sitä ol jälles porsto lattiallaki. Olin onneks siirtän Takkupää saappa hiuka syrjemäl, muuto ne olissiva ollu täynn vett.

Perjantaehtost ol piän ukoilma, hetke aikka jyris ja sare tul semse tuulen kans et luulin sen viävän sauna mennesäs. Ilma ei jähtyn lainka niinko yleensä ukkose jälkke ja trekoolis ol aamul yht kuuma ja kuiva ko ennenki.

Lauanta lähretti Sohvin kans Lohjal koiranäyttely. Kovast kuumurest hualimat reissu men hyvi ja Sohvi sai hyvä arvostelu. Mää en lakka hämmästelemäst sitä, kui erilaine Sohvi on kehäs ko muullo. See kulk korva jä hänt pystös ja nautes siit ettitakasi tripakoittemisest. Lopu aikka hän makas kopassas ja kyllästys.

Pyhän ol pikkune Taavi vanhempines kyläs. Me istutti ulkon, kannetti pöyt ja tualit ain uutten paikka sen mukka, misä ol varjo. Taavil tuatti vett punkka ja hän touhus sen kans. Välil hän kaas veren pois punkast ja trasikoitt sit siin lätäkös ja roiskutt kura. Hyttyse pakkasiva kiussama, mut ei hän niistäkä juur välittän.

Ne hyttyse, nii. Aamuste heräsin jo enne sian piäremä. Kuuntelin ko lehrejakaja kolistel tiäl, mahrok tiä oll kaventun ko hänel tunnus oleva vaikeuksi.
Hyttyne inis mun ympärillän eikä antan rauha. Olissin nukkun miälellän viäl, mut ei. Käännysin seljällen ja nappasin otukse nyrkkin, kui onnistuski ensmäsel kerral. Laiti simmut kii ja ajatteli, et nukun viäl. Ni eikös se inin ala uurestas. Kamaris oliki kaks hyttyst.
Avasin suun, verin henkke ja valmistusi antama kualettava iskun. Sit laitin suun kii ja nialasi. Sin meni see hyttyne. Eikä eres maistun miltä.
Olettak muuto huaman, kui hiljast tule, ko hyttyne lakka inisemäst? Oikke korvis humise. Vai olisik humissu tämä hämmästyttävä aamupalan tähre?

trekoolis

2011-06-08T12:29:00.000+03:00

Ko viimäse postaukse ova ollu toine toistas surkkiamppi, ni ajateltti Sohvin kans et viärä teijät piänel kiarroksel trekooli. Vaik se on pahure hallus ni jottan kaunist sentä löyrys:

Nämä orvoki on kukkin trappul jo pualtoist kuukautt. Hyvä ostos vaik sillon tunnuski kalliilt.

Tuva akkuna al varjos kukki särjetty syrän.

Etupiha ruusubunkkeris rehotta alppikärhö korkkian tue varas.

Ja Katri Vala on ensmäinen kukkiva ruusu tänäki vuan. Näi suure nupu hänel jo on.

Sohvi on löytän niit lissä maarajast.

Tuvan päättös kukki sarviorvokki. Sinise oikke voimalisest, valkose hillitymmi.

Vanh pioni jäi osittaisi piipuist purettue tiilien al, mut sinnikkäste hän pusk siält ylösi.

Ensmäne päivälilja.

Sireen sali seinustal levittä hyvä tuaksuas.

Tämä on puistosireen, sen viäres on tavalllist pihasireeni iso pusk.

Tuan puskan takan istun kirjottamas nykki. Huamakka mun uus savupiippun. Eik ol kaunis?

Eiköst ollukki mukava kiarros? kysy Sohvi. Nyy maistu päiväkaffe, juarank see täsä tamme varjos? Täst tuul viä hyttysekki...

pistoksis

2011-06-08T09:26:00.000+03:00

Nyy ei voi valitta kylmyyt. Kell o yhreksä aamul ja kraarei on kakskymmentviis akkunan takan. Luulen et ko aurink ruppe paistama mittari ni mennä liki neljäkymment, vaik välis o suur sireenpuska.

En meinakka ruvet häärämä muut ko tyätöit. Käven äske kastamas kurku ja tomaati kasvihuanes ja see saa riittää trekooltöiks tänä. Nurmiko tarttis leikat, mut see o liiaks raskast. Orottakko viilemppä päivä.

Sunnuntaine airanteko ei ollu kaik hyväst. Olin hanslankarin pelkis shortseis ja melkken paljaskontein. Hyttyssi ol kovaste varjos ja semssi piäni niinko kärvässi. Ehtost saunas puheli Takkupääl, et ollenk tullu immuuniks hyttysil ko ei yhtän paukama noussu.

No, maananta mun rupes nilkkan kutisema ja huamasin, et niis ol aika ärhäkän punassi paukami. Semssi epämääräsen muatossi ja kutis kovast. Ehtost vasen nilkka ol jo kovaste turvoksis ja kutina ol siätämätönt.

Eilä sit vast tajusin et mää tartten jotta troppi. Holvasin ensiks niihi etikka, mut ei see vaikuttan mittä. Sit laiti kortisonivoiret ja köljäsin kaik laatikonppohjat, ko muisti et mul o ollu antihistamiini pari kappalet. Löysinki vihroin ja oti ne molemmat. Kutina lakas hetkeks.

Ehtopäiväl läksin kirkonkylä ja poikkesi samal apteekis hakemas lissä troppi. Farmaseut peljästys ja rupes jaakama munt lääkäril, mut neuvos sit kumminki kaikkist vahvimppa ilma resätti myytävä troppi. Otin koht yhre.

Siin ol sit jo niimpal lääkityst, et menin kottipäästy iha veteläks. Nukati keinustuali ja heräsi sihe, et mul tul viaras. Kaffe sit see verra virkist et jaksoin seurustel hänen kans mut menin kyl nukkuma jo yhreksält.

Nyy aamuste nilkka ol paksu ko limppu ja toinenki karvastele. Ne piäne kärpäse oliva polttiaissi ja mää olen vissi allerkine heil. Mul on kerra enne ollu samalaine kippi purema sääres ja sen paraneminen kest pari viikko.
Kiva.

Onneks on kuuma eikä tarvitte pittä pitkälahkeissi housui, sil et see ei kärsi yhtä koskemist, siit se turpo lissä ja kutina ylty semmoseks et teke miäli irrotta koko kinttu. Ja onneks mun ei tarvit men mihenkkä tänä. Voin pittä kontti ylhäl ja levos, turvotus laske eine taik ei ainaka lissänny.

Et kaikki lai vaiva ja vastust voi ihmisel tulla. Iha niinko mul ei olis muuton tarppeks. Kyl mar tämäki sit ens suven jo nauratta.

tutkimuksi

2011-06-03T15:04:00.000+03:00

Olin tiistan sairalas jälles. Tutkimuksis.

Täyty sanno, et heijä lokistiikas on kovaste toivomise vara. Mun täyrys menn sin aamuste seittemäks ja olla ilma ruakka ja juamist sitä enne kuus tuntti. Iha normaal käytäntö sillon ko nukuteta. Paitti et munt ei nukutettu.

Menin ajois ja sain sairalakrekkalat ja käsketti sänkky orottama. Viäreses sänkys ol mummu orottamas leikkaukse meno. Siäl mee sit orotetti reilun kolm tuntti kahrestas, sit mummu läks, taikk oikkemi viätti ja mää jäin yksiksen.

Ehtopäiväl kahre jälist tul hoitaja hakema mun ja vei leikkaussali. Kovaste kääritti lämpöpeittohi ja pesti lonkka petarinel nii et kaik färi ei ol viäläkä lähten. Kamala tavara. Tippa laitetti suane ja sit tul lääkär.

Ensiks hän sanos et Mää puuruta vähä. Sit satus oikke aika taval. Hetken pääst rupes tuntuma silt, et joku kola luuravarren kans mun nivelessän. Ei juur sattun, mut pahukse ilkkiä tek. Ain vähä ajan pääst lääkär komens hoitajat ottama kuva...?

Pualen tuntti siin men ja lopputulemaks toretti, et nivelnestet ei saattu ulos tarppeks. Vaik harjavarrel kolisteltti sitä tulema. Huan tekniikka.

Lääkär läks ja hoitaja rupesiva munt purkama siält kääröist. Sit sanosiva, et hee on antan mul nyy semssi lääkkei, et mää en saa ajat autot ennenko seuravan päivän. Sanosin koht, et pakko mun on kotti men. Täyty men linja-autol vaa, meinas hoitur. Älä naurat, en sunkka mää autoan tän jätä, sanosi ja siit meinas tul riita. Lääkärilt vaaritti semne lausunto, et mun tarvitte ol sairalas kuutte saak.

Kolmelt olin takas huanes ja pual neljält tuatti prikalline ruakka. Perunmuussi, misä ol jauheliha joukos. Söin muutama lusikallise, ko tunnus et kahrenkymmenen tunnin paasto rupes riittämä.
Pual kuure ajois läksin kotti, vaik hoitaja hiuka koitt vänkittä vasta. Kumma kyl ni lääkkeist ol teho karonnu vaikkei niveles viäl tunto ollukka. Ja hyvä nii, sil et ehtoste ja seuravan päivän olis toivonu uut puurutust.

Mut sano mää sen, et kyl heijä pikkusen tarvittis otta huamio ulkopualinenki mailm. Vaik ihmine onki kippi, ni sil on sentä muutaki elämä ja kahreksan tuntti sairalas tyhjän panttin ja ilma ruakka on joksenkis pitk aik. Ja olis hyvä, et etukätte kerrotais, et omal autol ei passa tulla. Hee ei ol vissi huamannu, et aika moni asu iha yksnäs, niinko mää? Kuka munt olis ettitakasi kyyrinny? Kuuskymment kilomeetri sivu.

No, se men ny noin, ja on toistaseks ohi. Tuloksi kuulla reilu viikkon pääst.

Muuto olen ollu niinko ennenki. Tehti eilä Takkupään kans pätkä aita. Viiskymment meetri. Taik Takkupää tek, mää pitelin ruuvei ja vatupassi. Sit hän leikkas nurmiko ja mää tein hänel raparperipiirakka.

Naapuri pistä vissi torppas myyntti.
En tiär onk se ilone asi vai ei.

tukk hyvi?

2011-05-30T12:56:00.000+03:00

Mun o jälles tukkan kasvan nii et tarttis men leikkauttama. Se on taas siin pituures, et se o vaaralline.

Varsinki tämsel tuulisel ilmal tukk o haitaks. Ja on se kerra mun peljästyttänykki melkke henkettömäks, saunas.
See ol enne erellist tukaleikkut. Olin saunas kaikes rauhas, istusi löylys ja mitä mahron ittiän venytel ko yhtäkkin joku lätkäse mua takapuale. Peljästysi nii jessuksest et meinasin tipatta lavolt, ko luulin yksi saunovani. Mut sit ko tokentusi, ni huamasin et see ol mun lettin ko ol ojentunu nutturast ja läväs mua kankul. Olin saunan tullessan ottan hiusneola pois tukast ja see pysy jonku aikka koos ilma pinnejäkki, täsä tapaukses aika kauan.

Usseman kertta olen jääny tukastan kiines trekoolis, yleensä ruusupuska taik sit omenpuuhu. Välist tukk sekko ruusunpiikeihi nii lujaste, etei meina lainka irrot. Yhtä ei paran hermostu, siit seura vaa se, et päänahk on kippi ja tukk entist enemä takus ruusun kans. Jos Takkupää on jossa liki, huuran häne appu, mut ussemite jourun itteksen selviämä. Semse sessio jälkke ruusus liahu pualmeetrissi haiveni mont päivä.

Kerra meinasin peruutta kaupa akkunast sisäl tukkan takia. Ol tuuline ilma ko tulin kaupast. Kiiruki ol olevannas ja heitin kauppakorin takalaatikko ja hyppäsi auto. Tiärät kui tuul pyärtele autos ko ava ove. Pistin auton käymä samal ko kiinniti turvavyä ja sit peruuttama pois ruurust. Ko mun pit käänttä päätän ja katto taahan, ni kerra vaa nykäs ja satus nii jumalattomaste et kaasujalk oijentus. Tein pualympyrä ja olin menos takaperi kova vauhti kaupa akkunat kohre ko sain jala jarrul ja auton toppama. Sit aukasin ove ja kokosi tukkan pois ove välist, oroti hetke aikka et syrän laskeutus oikkial paikalles ja läksi hissukses kotti.

Mut eilä tein enkat täsä asias. Olin aamuste laisk enkä viittin laitta tukkatan kii ko annon sen liahut pisi selkkä. See jäi aamusten koht pikkula ove väli.

Sit keskmäine perikunnast tul käymä ja mee piretti saret tuvas ja meil ol mukava ja kaik men hyvi. Hän läks kotti hiuka enne ko sare lakas ja mää lährin trekooli vähä jalottelema. Ensiks tuul heitt mun tukkan omenpuu oksal, mihe se kiärtys jäkälä joukko lujaste. Ko see ei muuto irronnu, ni taitoin oksast palan ja sit onnistus kirvottamine. Sit käven saunas jolla asial ja ulostulles tukk jäi jälles ove väli. Meinas niska nyrjättä.

Niin ko see ei olis ollu tarppeks, ni ehtost ko tultti Sohvin kans paserult mun ol tukkan jälles oves kii. Täl kertta se tarttus jollan käsittämättömäl taval ulko-ove. Mää olin sisäpualel Sohvin kans ja mun tukkan ol yksnäs ulkopualel. Eikä se nykkä mukavalt tuntunu. Taas kerra siunasi sitä, etei mul ol naapurei. Jourusi menemä takaperi ulos ovest, pää ol iha liki ovi ko tukk juutus viäl johonki ruuvinkantta sisäpualel ja kopeloimal irrottelin kuantalo ovest. Munst tuntu, et Sohvi nauro.

Tulinki siihen tulokse, et on paremp ko reera pääs aamuste, ni ei tarvit kiroill koko päivä eikä päänahk karvastel.

elvytyst

2011-05-27T09:05:00.000+03:00

No ni, pyärtykä ja lakakka henkittämäst, mää voin elvyttä! Sain semse ajokorti eilä.

Olen ollu kaks päivä ensiapukurssil. Meil ol semne porukk siäl, et heikomphermoset ei olis kestän kuulustel ja joku potilas olis tositilanttes saattan oll vaikeuksis. Mut kovaste puhkutti ja pumpatti Antti ja vaik hänelt välil irtos pää ni luulen et hän ol kurssi lopus yht tytyväine ko muukki.

Luannolliseste jutu oliva toine toistast verisemppi taik tramaattisemppi. Kaik mahrollise kumminkaima avomurtuma ja melkke-men-henki-tapaukse tuatti julki ja reedatti. Huumor ol mukan koko aja ja sai kaks päivä kuluma mukavast.

Olen ussema vuatt akiteeran ihmissi osallistuma tyäpaika järjestämi koulutuksi, mut aika huanol menestyksel. Ensiaputairot on asi, mikä täyty ol tyäkaveril. Ittel ei ol nii väli... No, suurin osa sentä ossa tärkkemä asia, niinko juur elvytykse ja avu soittamise.

Ai nii, se Antti. Meil ei siis ollu enä Anne-nukke, ko Antti. Hänel ei ollu jalvoi eik kärei, pelkkä rintakehä ja pää vaa. Nava al ol viisar mikä tartti saar heilattama. Ko oikken pumppas ni kyl heilatt. Kiva kaver, vaik pää oliki hiuka hölläs.

palautuksi

2011-05-23T09:33:00.000+03:00

Hyvä uutine heti alkku: palauti kirjaston kirjat ajois viime viikol. Iha sattumalt.
Meil ol näättäk kulttuurseuran kokous kirjastos ja ajattelin et hoiran kaks asia samal reissul. Onneks muistin, sil et satus olema viimäne palautuspäiv.

Takkupää sano munt kirjasto mesenaatiks ko nii usse jourun vähä maksama sakkoi. Kerra hän kysys, et eik tulis halvemaks osta kirjat kirjakaupast...?

Mun trekoolin on palautunu kans kahre vuare takasse vaihesse. Ei siis kovin kummosse, mut ainaka se ei enä huanone. Monest asiast olen luavuttan senki suhte, mut lopuist koitan pittä kii. Mul on tärkkiä pääst joka päivä kiärtämä ympärs ja kattelema, ko kasvu eristy. Viime vuannaki se oli ensmäne asi minkä tein ko tulin sairaalast kotti, saman päivän ja kaks kertta. Tual puiston pualel meinasin tuuskatta nokillen ko toinen köpp vajos myyränkolo.

Ja viäl: mul tule kynnet takas. Ainaki näyttä silt eikä ainaka enä murene. Ne rupesiva tos maaliskuus murenema niinko pakases ollu muavi. Ihan nysäks joka sormenkyns. Oli melkke hualissan, ko en saa mittä tehryks ilman kynssi. Mul on ain ollu vahvat ja kovasten kasvava kynne, nii et nyy ol valla merkillist ko näytt et jää pelkä sorme vaa.

Tulin sihen tulokse, et mul o joku epätasapainos ja alotin vitamiinkuurin. Lisseks hiarosin rypsiöljy sauna jälkken kässin. See o muuto kummallist, kui teelusikalline ruaköljy imeyty näinkin piänin kässin ko mun. Hetken pääst ei ollu käre enä eres rasvasen tuntuset. Nyy hiljalles näyttä, et kynne ruppeva kestämä, halkkeme kasvava ulos ja reuna ova ehjä. Enä ei jää tukka pestes sorme kii, niinko viäl kaks viikko sit.

Olen tämän päivän kototöis, ko loppuviikko mene sorvamol. Tule sitteki liiaks ajamist, mut sitä ei voi nyy autta. Olissin miälellän menny töihi, koton olemine on tylsä ko ei pyst muuhun ko kuljeskelema ja välis hetke istuma. Ain ei jaks lukke eikä mikkä muuka huvit. Töis olis ihmissi, vaikken muuto voi siäl yhtä paremmi.

Yäl ol satan jälles. Aamul taivas ol semse muatone, et tule ukoilma, mut se men vissi jonnekki muuhal. Nyy aurink vilatta sillon tällön pilve raost ja tuule. Trekoolis tuaksu hyvält, kirsikka ja päärynä kukki, marjapenssat kans. On vaa niin kylmä etei pörrinkäissi juur näy. Jos ehtost on ruaho kuivan, ni täyty koitta sitä hiuka lyhenttä.

Palata siihen sit.

johratust

2011-05-20T11:53:00.000+03:00

Olettak huaman, et ko joku asi ruppe vaivama, hualestuttama taik muuton tuntu et sil tarttis tehrä jotta, ni se tule vasta iha joka käänttes? Oteta nyy esimerkiks vaik auto. Ko see ruppe kronklama ja ruppe hunteerama, et tarvitisik vaihta uutte ja kummosse, ni kyl ruppe vaihtoehroi olema.

Mene ruakkauppa, ni iltapäivälehre lööpis luke: "uusimmat autot vertailussa". Lehtihyllys on samal viikol kaik autolehret halvennukses. Torikaffilan huru-ukot kina päät punasen, mikä auto kannatta osta ja mink tähre (vaikkei kellä ol eres ajokortti). Hammaslääkäri orotushuanes o kaikis lehreis artikkelei juur autost ja sen valittemisest. Taik autoilevist naisist taik autoilun turvallisuurest yleiset ja erityisest. Kottimennes o postlaatikos viäl vissemäks varmureks kahre eri automerki asiakasleht, ja osuuskaupa jäsenetun lisäpoonuksi autovahettajal. Ehtost tule telkkarist formulakisat ja joku ajokaluohjelma eikä muut kanavat näy.

Onk joku viäl sitä miält, ete yläkerras piret meist hualt? Mää ole jo aikka sit torennu, et taivaisän tiarotussysteemi hakka mennen tullen kuukle. Kysymys on enemä siit, ossak otta vinkist vaari ja huamattek sitä ei-ain-nii-hianovarast opastust.

Meil o jatkuva taistelu käynnis, ko munt ohjata vaik en siit lainka tykkä. Uskon kyl, et see on mun omaks parhaksen, mut silti tahron tehr niinko itte haluan. Ja saanki tiätty, mut se on yleensä se vaikkemp konsti. Helpomp olis antta periks ja tehrä niinko neuvota.

Joskus on vaikkia tiättä, mikä olis parast. Ko ei ol suara kahresuuntast keskusteluyhteyt, ni koska ei voi oll varma, onk ymmärtän oikke. Mää ole mailma huanoin ottama vaarin vihjauksist, en myäskä harrast niit itte. See aiheutta tavan takka hämmennyst. Ihmisil ei sais sanno asioi nii suara, ne järkyttyvä siit. Yläkerras ei olla pali hualisas mun järkytyksestän, hee antava soitta täysil jos on tarvis.

Mul on ny alkan joku uus kurssi. Mul marssiteta ette miälentyyneyt, itteskehittämist ja elämämuutost nii et koht jään aamuste peito al enkä nous lainka oppima. Luulin eilä ottanen kirjastost pari puutarha- ja sisustuskirja. Eikä mitä, molemmis ol hyvi filosooffine näkökulma aiheesse. Romskut mikkä otin kans mukka, nouratta sama linja.

Kaik uuret plokit, mikkä olen löytän, on jollan tappa seestynei taik sihen pyrkivi. Onneks on takuuvarma Vilukissi, kenel o kontit tukevaste maas. Häne plokis pitä munki miälenterven. Taik miälellän terven taik miällyttäväste terven. On mont muutaki riamastuttava tuttava.

Toisaltas orotan suurel miälenkiinnol, mihen tämä päätty. Mitä mun tahrota tekevän? Sen verran olen päässy kuusal, et jottalai muutost on tulos, mut mitä se mahta olla? Joku katastrooffi tiätyst ensin tarvita, en mää muuto mittä saa aikaseks. Toivottavast ei kumminka mittä luannomullistust taik onnettomuut, mialumi semmone vesilasimyrsky vaa, vaik nee ottaki enemä sialun pääl.

Jos saa toivot.

murhelist

2011-05-16T11:07:00.000+03:00

Eilä on tapattun kamali: Lillin pennuist on kaks kuallu. Kasvattaja oma koira ol päässy pentuhuanesse ja kui hän sit oliki tullu niin tehneks, kiltt koira muuto, ni hän ol purassu kaks poikka henkilt. Flikkpenikk säästys sentä. Lilli ol ollu hiuka merkillise muatone ko hän ol haken poikkias, mut oli sit tyytyn jäljelljäänesse.

En syyt kettä, en koiraomistaja enkä koira. Näit vaa sattu. Se ol suur harmi kaikinpualin, ko näit pennui o orotettu ko kuut nousevaks. Poja oliva menos ulkomail ja flikast oroteta suuri. Mut ain ei men niinko suunnitella.
Niinko sanott, kysenen koira on kiltt. Mikä olle hänen päässäs naksahtan ja ollek hän katton et semse piäne mönkijä ova vaarallissi vai peräte rotaks luullu, ko hän o hyäkänn. Myyriks mä itekki niit sanosi, ko ne oliva juur myyrä färissi ja niitten turkki ol ko paksu sametti.

Ittellän on tänäpe eine paremp päivä. Ei tarvinnu otta keppi föli ko läks ajama töihi. Saatei siit köpist ajamises mittä hyätty olis.

Keskmäine poik soitt ja puhel, et hän ol pistän mun ulkosen kovalevyn pakkasse. Sen, ko hajos joku viikko sit. Sit hän yrittä siirttä silt jäätynelt levylt tiarot taltte ennenko se sula. Saa nährä, toimik semnen konsti. Olis kyl kiva ko sais eres osan tiarostoist taltte. Kovalevy on entine joka tapaukses.

Sitä vett tule kuulkkan porsto ja vintirappu nii etei ikä enne! Ämpärit ja pesofarit on täys ja latti märkä. En uskall ajatellakka kuippali sitä o vintis. Kyl se pressu täyty korjat äkkiste, muuto mun täyty asentta viämär. Ja palkat tuamar, kukatiäs.
Mut piiput vetä hyväste ny ko pääsivä alkku. Ei tiätty ihan kohisemal ko ova viäl märkki mut vetävä kumminki. Täyty vissi soitta muurmestaril et lakka murhettumast, savuhaju o jo vähentyn.

-se sinitiaine hävis taistelu ja pöntös asu nyy kirjosiapon frou. Häne moniavioine ukkos läks hööpöttämä muit naissi, niinko niitte tapa on. Siappojenki.

riamumaister

2011-05-15T10:49:00.001+03:00

Meijä Sohvi tul eilä kotti sertifikaattin kans, ruseti ja pokaali fölis. Ei hän kuulem niimpali kaunemp ollu ko toise, mut ko hänt ei sare haitannu lainka, ni hän esiinnys reippaste ja voitt. Paras narttu kakkone, jos joku sattu tiätämä mitä se tarkotta.

Sit hän nukus koko ehtopäivän, niinko ain näyttelyreissu jälkke. Vaik ei kaukemal käyny ko Raumal.

Hän tul nii aikasi kotti, etten kerjenn siivoma lainka. Hätines ehrin käyrä kirkonkyläs multaostoksil kaatosattes, sit Sohvi jo tuatti kotti. Juatti sit yhres pokaalkaffet, taikk hän sai piänen kermatilka, itte laitin kaffet joukko.

Ehtopäiv meni kasvihuanen kans askaroires. Pesin sen puhtaks leväst ja perkasin ämpärillisen vesiheinä sisält. Ko se ol ilma kattolevyi viimässuven, ni vesihein ol siämentänny koko lattian täytte. Hiakast sen onneks saa helposten pois. See ol kyl nii mehevä, et mun tul kanoi ikävä. Hee olis tykänny ko olissiva saan nii mehevä vesiheinä nokittavaks.

Eiläses sanomas ilmotetti jälles maatiaiskanan poikki myytäväks. Sama piikkiöläist kantta ko Tyyne-vainaki. Jos mul olis se talvikanala ni olissin soittan ja varannu kymmenkunt tipo. Vissi sentähre mul ei sitä kanala ol.

Ko olin kasvihuane siivon ni laahasi sin niit kasvusäkei ja istuti kaik ykstoist tomaatintaint ja sen hassumaisen kurkun. Nyy on sit hualt ja vaiva, et saa syätävä omast pihast. Kesäkurpitsa ja jottalai salaatti mahruis viäl, ko vaa hake lissä säkei.

Suuri traamoi näytellä mun trekoolinpualesen akkunan takan. Siin o linnunpönttö ja tänä vuan siin asu sinitiaine. Ainaki viäl. Hänel on kova vähti, ko kirjosiapot tahtois pessi samas pöntös. Talitiaine muina hävis siappoparil ja jourus luavuttama pönttös, mut sinitiaine on jo yhre siappoparin karkottanu, kui käyne tämän kans. Tekis miäli puuttu asia, ko sinitintil taita ol jo poikassi, mut toisaltas luanno kulkku on paha puuttu. Täyty katto viärest vaa kui sitkemp voitta.

Paitti et tikka mun tule komennettu ja uhkailttu. See mokoma hakka pöntöt rikk ja viä pikkulinnute poikase. Kamal kyl ni munt ei haitta se poikaste viämine niin pali, tarvitte tikanpojakki ruakka, mut ko se pöntö hajottamine. Jos laitta pellinpala lentoauko ympärs, niinko Takkupää viimeks teki, ni see hakka pöntön kylkke reiä. Vandaalitikka.

En lakka ihastelemast puutarhan kauneut. Vaikkei siäl kuki ko helmililjat ja vaahtera (narsissit tiätty) ni se on kaunis ja tuaksu hyvält. Sare jollan taval korosta sitä kauneut, saa ruaho ja lehret viherkäisemmiks ja linnunlaulu kirkkamaks. Ja ajatus siit, et kaik ihanuus on viäl eres, saa miäle riamuttema.

Heti, ko aurinko paista pari tuntti, puhke herelmäpuut kukka. Nee on täys suuri knupui. Hyvän kakkosen tule sit voikuka ja niitte niittämises mene kaik ehtot muutaman viikkon, jos tahto saar ne pysymä kuris.
Mikä siin olle, et voikuka ova kaunei ja kesässi kaupunki puistois ja karuvarsil taikk sorvaamo airaviäres, mut omal pihal ne ruppeva kiukuttama?

Pensastasku tosa akkunan takan on ny vissi sitä miält, et istun häne reviirilläs kirjottamas. Täyty menn toimittama jotta hyäryllist et hän voi jatka pesärakennust ja rouva liahakointti.

yksnäs sattes

2011-05-14T11:01:00.000+03:00

Tääl olla, ulkon sata mikä on kiva ja kovaste orotettu asia. Ajattelin yrittä satte välis tehrä hiuka töit trekoolis, kukkamaa on täys jotta kirjavalehtist rikkaruaho. Kasvihuane on viäläki pesemät ja monttalai muutaki homma olis tiaros.

Nyy o hyvä päivä imuroira ja tehrä nua ulkohommat ko Sohvi läks näyttelyreissul. See ei tykk siivomisest eikä suastu olema sisäl jos mää piänes sattes häärin ulkon. Sit se istu märkän mun viäres ja palele. Nii et nyy on hyärynnettävä tämä sopiva tilaisuus.

Välil jourun ottama kepin tueks, mut hiljalles ja piänis eris saan tarppeliset toimeks. Enimmä aikka viä saunaveret, nee täyty laahat ämpär kerrallas. En kyl tarvittekka ko ämpärillise kylmä vet, mut pata täyty olla täys ennenko sen lämmittä.

Tykkän sarepäivist, varsinki nyy ko ei tart murhettu vuatava katto. Hanslankar lait pressut katol, mut nii taitamattomast et sitä ei ymmär. Mul on katol kaks 10x6 metrist pressu, niitte välis kaistale rakennusmuavi ja silti se ei ol peitos ja vesi valu porsto lattial. Olin laskenu, et yks pressu peittä piipputte ympärykse ja välin ja riittä räystält yli katoharja. Ko laitta lailes.

Yritin kyl selittä ajatustan hanslankaril, mut ei hän ymmärtän taik kuunnellu. Eikä häne oma järkes puhun mittä. Taikk sit hänel ol jotta semmost tiatto mikä mult o jääny huamamat ja mikä ei näy alas.

Talo näyttä nyy semselt mammalt ko meina ruvet pissimä puska, helmat korkkial. Suure pressuhelma läiskyvä tuules ja piippuje ympäril o krympätty isot kasat. Olkko ny, elokuus piräis asia muuttuma.

Saa nährä, keksink ikän ratkasu tähä elämisse. Tuntu et mitä kovemi mää yritän, sitä kamalammaks mene. Olen tätä ennenki hunteeran. En kumminka viäl suastu luavuttama, ainaka tänä. Huamen voi oll toisin.

Josta luin eilä hauska horoskoopin. Siin käsketti porskuttama ettipäi ja jättämä ruumiitte laskemine niil, kon tuleva peräs. Iha semmost jälkke tuski synty mun kulkemisestan, mut ettippäi mennä eikä taahan katota.

sitä sun tätä

2011-05-12T15:43:00.000+03:00

Hiukka veny nämä kirjotuste välit. Ei silti et mul mittä ihmelist olis tapattunukka.

Lillil on kolm penikka. Kaks paksu poikka ja pikkarainen flikk, siävis myyränahkasis turkeis kaik. Käve heit kattomas, mut en ollu kaua, ko Lillil ol vissi ollu ikävä ja hän olis tahton lähti mun mukkan. Ehroti et hän viäl jonku aikka tissittäis niit vauvassi ja sinn hän jäi.

Sohvil o ollu koton kova kiirus. Hän on toiminu tyäjohrollisis tehtävis sekä piipumuuraukses et airarakennukses. Molemma sujusiva hyvi. Paitti aita on viäl alkutekijöissäs eikä toinen piippu verä savu ulos.

Taikk vetä see, mut vaa toisest uunist. Kamari uun lykkä kaike sau sisäll. Tyävaattenikki haiseva ko savusilakk.
Muurmestar rupes koht, ko ensmäne piippu oli valmis, ällämä et laiteta pessän tuli, et nährä kui savu mene. Mää pöljä tottelin ja pisti pussillise männynkävyi pessä ja palama. Kerranki sytys laakist ja savu tul ko turki hihast. Ensin kamari, sit tuppa ja lopultas koko huusholl ol savust harma. Piipunpääst ei sanottavaste haikaillu.

Mul tul kiirus aukast akkuna, joutusi repimä liimapaperi ja tilkke pois et sain klasit auk. Sit ol pakko menn ulos ete pyärtyn. Ulkko kattote näyt silt, et sisäl on tulipalo, ko akkunast tul sakkia savu. Mut piipust ei.

Muurmestar kamaloit, hyppäs ko kankkaluaja eikä tiänny mitä olisis tehny. Lopultas hän kraapes ne palanu kävyloput ämpäri ja kiikut ulos, mut vahink oli jo tapattunu. Oi ko hän ol murheline ja pahoillas. Ihan syyst kylläki, sil et viäl myähä ehtost ko ei enä voinu pittä ovi ja akkuni auk, tunnus etei voi ruvet nukkuma taikk ainaki on aamusten pää kippi.

Lohruti muurarparkka ja puheli et tekeväl sattu. Tiärän et hänt harmitt oikke aika pali enemä ko näytt. Tomne klumm käy kunnian pääl. Joten olis nähny kuippali hänt harmitt ja joten tuntis hänt, olissin epäilly et hän ol savuviinoi vaill :)

Mut mitä siit, piiput on komiat, suarastas kauniit. Ne näyttä silt et ne on siäl ollu alust saakk. Ajatelkkast, tiilitehras teke semmossi tiilei, ko näyttä iha käsilyäryilt! Kropopintassi ja juur oikkia färissi. Kyl o miälen hyvä.

Katto tehrä sit heinkuu lopus. Sihe saakk eletä pressute al.

Ilma lämpesivä äkki ja sen huama trekoolis. Päärynpuu ruppe jo kukkima ja kaik muu seura peräs. Tarttis koko aik ol viäres seuramas, etei jää jotta huamamat. Joka aamu ja ehto kävelen ympärs trekooli ja tarkastelen joka penssa ja puu.

Kasvihuanes on kolm tomaatti ja kurkuntaimi orottamas istutust ja naapuri emänt lupas tuar viäl lissän tomaatei, ko hänelt o jääny ylitte. Onneks en ostan enemppä taimei.

Mun ei pitäny laitta kesäkukkassi tänä vuan, mut kaks piänt orvokki tahros välttämät tulla meil ja otin heijän kaveriks pari lopelianplanttu kans. Ne orvoki oliva semssi hennonvaalevanpunassi, en ol enne nähny semse färissi. Otan niist joskus (!) kuvan ja piipuist kans.

Meijä Henril on tänä syntymäpäivä, sen tähre o liputettu koko päivä. Olissin liputtan minäki mut on viäl flakuraak ostamat ni en voinu. Katal kans synttärionnittelut, muistin sunt kyl mut en muistan onnitell oikkian päivän.

En tiär viittink mainitakka, mut olin sairalas vuastarkastukses eikä se murtuma mun leikatus niveles ol viäläkä parantun. Pahimmas tapaukses jourun uurelles leikkaukse. Nyy olen taas tyäkiallos ja entist huanommas kunnos.

Muuto mene loistavast.

päivittely

2011-05-04T09:15:00.000+03:00

Nukusi aamuste nii makkiast, et tyäkaver pääs yllättämä ja herät mun seittemä aikka. En muist kosk olis semmost tapattun viimeks.
Mul on nyy semne hiukan pöllättäny olo, ko heräsi nii äkkin. Taikk kyl mar kaik äkki herävä, mut mun tarvitte saar rauhas aukast silmän, tunnustell oloan ja niinko asettu olemaha ennenko nousen ylös. Tomne yhtäkkine hyppämine pystö enneko silmäkkä on kunnol auk teke päiväst jollantaval sekavan. Mun päässäni siis.

Joo'o, on se joskus muistaki syist sekasi. Myännän.

Ole ollu kiirune mukaval taval enkä sen tähre ol käyny tääl avautumas. Puutarhahommat o sujunu aika hyvi, vaik olenki ain jälkke kippiä. Takkupää uhras pyhäpäivän mun kans olemisse ja mee saatti monttalai semmost tehryks mihe en olis yksinän pystyn. Kasvihuaneki on nyy korjattu ja pensasmustika siirretty paremppa paikka.

Olen myäs tilannu airaseippäi, saara trekool lailles airatuks et lakka rusako ja peura tramppamast siäl. Taikk paremminki koirat pysy pihas mut saava isomma alue juaksentelemist varte.

Lilli läks eilä mammalomal, mee Sohvin kans oroteta uutissi tääl koton. Sohvi käy ain ulos mennes haistelemas portil, et meniks se äite varmasten täst eikä ol tullu takas. Vähäkoira vaikutta hiuka yksnäiselt ja olenki ajatellu et otan hänt taas mukka ain ko on mahrollist.

Nyy on piiput hajal. Kamal kasa rikknäissi tiilei on kamari akkuna all ja katol on pressut tellinkeitte pääl. Ens viikol piräis muurmestarin sit tulema.
Samas revitti porston sisäkatto auk ja otetti märät villat pois. Mut siält tul pehu ja roska! Mee olin ko riihelt tulos ko tyä ol tehty. Se saa oll nyy loppukesä saakk auki et kuiva, sit laiteta uuret täyttet talveks ko kato on kunnos. Nyy jos viäl katto vuata ni see valu suara porsto lattial, ei muut ko ämpär al vaa.

Yhtä ei tullu home taikk lahosiäne haju ko avatti katto. Olin hiuka peljänn et se olis ruvenn märäntymä mut onneks nii ei ollu käyny. Yks hiirvainaja löyrys ja ampiaisenpesi muutama, siin ol kaik mitä kymmene vuaren aikan ol porstovintil kokkontunnu.

Olen sentä kerjenn tänäaamuste lukema sanomlehren ja mun pist silmä yks juttu. Lehre mukka vaan kolmasosa vanhemist pistä lapslisät säästö kakarittes tileil, kaik muu käyttävä ne elämisse. Kirjotukses ol hiuka semne sävy et tämä olis vääri ja et mukula ei opi säästämä ko vanhema ei näyt esimerkki.

Ensinnäkkä en ymmär mil taval nämä kaks asia liitty toissis, sil et vaik vanhemma ei säästäiskä lapslisi voi ne silti opetta lapsilles rahankäyttö.

Ja toiseks, sillon nelikymmentluvu lopul, ko lapslisä ruvetti maksama, se tarkotetti nimenoma äiteil käytettäväks lapsen tarppeissi. Voi oll sattuma et ruvetti puhuma lapslisäst eikä äitenpalkast, sil et semmostaki sanontta sillo viljeltti. Tarkotus ol helpotta perhen toimentulo, ko äiten ol huan käyr töis jos ol enemä mukuli. Ja olen kyl sitä miält, et jos on vara säästä koko raha lapsen tilil, ei sitä tarvittis nosta lainka. Semne ajatus, et yhteiskunt tuke jonku säästötilin karttumist, tuntu kummalliselt. Vaik säästämine sinänsä o hyvä ja tarppeline asi.

Muut huamautettava en löytän, tv-liitte sanaristiko täytin.

Ulkon o nii satte muatost et tarvitte menn hiukaks aikka kokkoma tiileskivei pois akkuna alt. Ehjimmist laron kasvihuane lattia, rikkeny kokkon kassa ja istutan pääl kivikkokasvei. Kuvi tule joskus.

uussi kokemuksi

2011-04-29T08:50:00.000+03:00

Pääsiäinenki sit men ja nyy on jo vappu tulos. Aik kulu nii et koht olla juhanukses jote piret vaari.

Olin sit kumminki kippiän pitkäperjantain ja hiuka lauantainaki. Men kaks kaunist kevätpäivä hukka, en jaksan oll eres ulkon ko piäni jaksoi kerrallas, saati et olissin tehny jotta.

Pyhän sit jakson jo haravoira piha ja leikat omenpuit. Hiljalles teen minkä kykenen ja lopu saava jäär tekemät. Trekool o nauttimist varte ja sihe meinan sitä myäs käyttä. Ja annan toistenki nautti, jos tahtova (ketähän ne olis?)

Mul ol alkuviikkost treffit. Hammaslääkär käsk käymä ja mää menin kiltiste. Hän löys jonku irvistävän paikareunan ko tarvit reeramist ja menin sit viäl toisenki kerra. Samal varasin hammashoitajal aja, et kraapita hammaskivi pois. En lainka tykk siit, mut jos kerra käytän koirat samal asial kerra vuares, ni täyty mun itteniki men.

No, see oliki uus flikk se hammashoitaja taikk hygienisti vissi ja sil ol kokonas uussi konstei. Ensiks hän kysys, onk mun hamppai enne hoirettu ultraäänel? Sanosi, et ei, koirate hamppai kyl mut ei mun. Ooke, meinas flikk, nyy kokeilla. Ja täyty sanno, et se ol pali mukavamp kokemus ko se vanha-aikkane raural raaputtamine. Hiuka vihels vaa ja hammaskivi läks. Se käve äkki.

Sit hän meinas et putsata eine nuukemi kaik kaffe- ja punaviinfärit pois (mist se mahro nährä sen punaviininki?) Ja kysys taas, et onk ennen tehty soorapuhallust? Juu, sanosi, viime syksyn rukoushuane seinil ja katoil tehti... Hänt naurut ja meinas, et samal taval mut piänemäl suuttimel hän nyy sun suus putsa. Ja teki kans.
See nipistel eine ja mun naaman ol soorapölys ko lopetetti, mut kyl vissi läks kaffefäri. Mitä, jos lähte seinäst palanu maali ja noki, ni miksei hamppast färi.

Lopputulema ol see, et kummassaki asias on kehityksest ollu hyätty. Tosin illal huamasin, et ikene oliva eine arat niinko ain tomste siivouste jälkke, mut ko otin tipan konjakki ni paranusiva koht. Ja se jessuksemoine kraappimine jäi kokonas pois, mikä ol hyvä asi.

Eilän tyämatkal ol kumppanki suuntta mennes sattun kolari. Molemis kual ihmine ja ussema loukkannus. Sitä ei koskan tiär, kosk sattu ja mitä. Sen tähre on paremp elät lujaste tätä hetke eikä murhettu mennei eik tulevi.

Tänä on suur juhlapäivä Enklannis, ko prinssi mene naimissi. Tuntu hullumaiselt et jonku yksittäise ihmise häist piretä nii suur mekkala, mut toisaltas on hyvä, et ihmisil on innostust juhlit ja iloit toiste onnest. Lisseks tomse megahäät tyällistä saroi ja tuhanssi ihmissi ympär mailma, mitä tayty vissin pittä hyvän asian.

Mul on piiput viäl katol, tellinkit orotta kyl jo aira viäres. Kaikkete pettymyste jälkke olen hiuka herkk semsel, etei tulla niinko on sovittu. Toisaltas tiärän, et ainaki piipunmuuraus toteutu, kosk muurmestar o säserä miäs eikä hanslankar uskall hänt hermostutta. Toivottavast lopukki mene sit samas.

terve?

2011-04-21T11:18:00.001+03:00

Käven aamul terveystarkastukses. Kest pualtoist tuntti.

Olin jo maananta-aamuste labras kokkeil ja nyy ol sit haastattelu. Olin pahal pääl ja ärtyne, mikä ei kyl parantanu tilannet. Siäl ol talon pualest vaki-terveyrehoitaja lisäks joku onnetoine harjottelijanplanttu, ko sai takuulla erikoisen kokemukse. En tykk oll harjotuskappalen, mut en ussen kiältäyrykkä. En tehny sitä tänänkä.

Ensiks harjottelijapark kerros, et mul o hyvät veriarvot. Vilkasin paperi ja sanosin, et hemoklopiini on mul alhane, liki kakskymment yksikkö tavalist alempan. Kolesteroolit o kumminki kohrallas sanos flikk. Ok.

Sit ruvetti tuteerama, et olenk mää sairas? En, sanosi. Mut ko olet vastan (piti täyttä etukätte semne planketti) ettäs olet huanos kunnos ekkä usk kahre vuare pääst kykeneväs tyähö? Nii-i, mut emmää sairas ol, vaik olenki kippi. ....??

Tätä jahnatti sit eine aikka, mut tulokses saatti, et ole hyvinki terve ihmine mut erinomasen kippiä, mikä onkin tosi.
Sit tehti testei, niinko riapeettes-riskin kartotust ja masennukse tunnistamist. Tämä viimäne tapattus nii, et kysytti olenk mää ollu hualissan siit, et ole ollu masentunn. Mää vastasin, et en ol ollu hualissan, pelkästäs masentun vaa. Ja ajattelin, et kyl mar hee koht laitta merkinnä, et hull see o.

Mut ei mittä, kyseltti sit syämise ja juamise, nukkumise, tyäolosuhte ja harrastukse. Kaikke vastasin kiltiste, mut koko aik ol semne tunne, et harjottelijan olis tarvinn jotta murhet löyttä mun elämästän. Viimeks mitatti verenpaine, kahten kertta, ja oi, ko hän tul iloseks (salamitte) ko alapaine ol hiukan kohol. Hänt oikke naurutt, ko hän sai hakke mul mittarin kotti otettavaks.

Tämä o tyäantanja tarjoma etuus ja ole oikken kiitolline, et semsse pääse säännöllisest. Olen kumminki nii väsyn sairastama ja kipujan prohtama (paitti tääl plokis) et käve oikken tyäst vastat heijä kysymyksis. Ja heil tul ylimääräst homma, ko mää en tykk semsist vastauksis et "ihan kiva" taikk et "kaik on hyvi" mut en myäskä rupp kaikki piäni kremppoi luettelema. Vaikkia potilas siis.

Saaten mää mikkä potilas ol, ko en kerra ol sairas.

Eilä olin, vaikken sitä heil kertonu. Mul nous ehtopäiväl hetkeks kuume, ko niimpal palelin siäl Kauppilas. Saatti riihi ja suulit mitattu ja kuvattu ja nyy voin ruvet niit tekemä.

Nii et nyy kättelen sit joka päiv kaks kertta verenpainemittarin kans ja teen tilasto. Harjottelijaflikk o sit jo menny ko niit tuloksi katota, häne jää voittos pualinaiseks.Mut ehkä häne uras tua niit muuhal sit runssami.

Muistakka nyy pittä meteli pihal, tämä o see päiv vuares ko see olis suatava. Karkoteta kiirat mettä - en kyl viäläkä ol selvil siit, mikä semne kiira on. Viimäset paastopäivät on käsil, pyhän saa jo pistell lammast ja pasha suuhus nii et napa nauku. Ja muni, älkkä unohtakko keittä pali muni!

valonpilkahruksi

2011-04-20T09:19:00.000+03:00

En uskal viäl isommi hehkutta, mut see verra ajatteli kertto, et kyl vaa olin oikkias eilä. Päiv tul ain vaa paremmaks ehtot kohti.

Ensiks näytt et mailm mene valla mustaks, sil et mun koipen ol niin kippiät etten meinan kävelemä pääst. See asi ei oikke parantun koko päivän muut ko ehtost oli otettava troppi jälles. Onneks pääsin Takkupää lämmiä kainalo nukkuma ja nukusinki aika hyvi. Vast aamuyäst rupes särkemä jälles.

Toinenki asi pimens eiläst päivä: taas mun kirvesmiähen peruutt tulemises. Meinasin ruvet itkemä, mut ei siit olis ollu appu. Ei muut ko uus soittokiarros ja nyy mun oli pakko luavutta siit ajatuksest, et olis voittu pittä tyäpaja kesäkuu alus niinko o suunnitelttu. Puhelin pualenkymmene ihmisen kans enneko tärppäs. Semne ihmine mikä ol jo syksyl puhellu et hänel on töit koko kesäks tul koht kattoma tyämaat ja lupas tul ainaki tekemä tellinkit muuraril ja olema hanslankarin piipumuuraukses. Loppukesäst tehrä sit katto valmiks.

Kyl vaa taivaisä järjestä asiat ko anta hänel hiuka aikka. Kiitoksi jokattel ko on ollu henkes mukan. Uskon et silläki o ollu vaikutust.

Mul on niimpali kevi miäl et voissin vaik lenttä piäne matka. Ei haitta lainka vaik aurink ei paist ko me olen menos Kauppila riiht mittama. Ei haitta vaik ruppeis satama, mul o aurinkoine miäl kumminki. Kui voi näin piänes ajas mailm muuttu niin paljo paremmaks paikaks.

Olen semne, et saan tämsest voimi tehrä muutaki tarppelist. Tiärän et täsä tule mont asia laitetuks kuntto samal. Varmaste tule myäs takkui ja vastonkäymissi, mut murhetun niit sit ko ova kohral. Nyy nautin siit et näyttä hyvält.

Eilä sain sit hiuka trekooltöitäki tehryks. Oltti Lillin kans kahre, Sohvi ol frisööris. Lilli on kovaste raskaan, häne vattas o levi ja hän istuskel aurinkos mun lähellän koko päivä. Leikkasi ruusupuski ja aloti hiuka omenpuutaki. Käven kattomas näkyk Kyästi Kyykäärmet kivikos, mut en löytän. En ain hänt näe keväsi, mut viime suvenakki hän ol luanu nahkas multasäkki ja säikähri iha jessuksest ko avasin säki. Ei ol kiva jouttu yllättäe nokituksi eres pelkä nahkan kans, see verra mullaki on luantaist kärmenpelkko.

Ilost kesviikkopäivä muillekki!

trekoolis

2011-04-19T09:01:00.000+03:00

Huament kaikil. Taikk päivä, jos luett myähemi.

Täst ei päivä voi enä ko paranttu. Ja mikä ettei, aurink näyttä naamatas Kuapamäe männytten takka ja ilm ruppe lämppemä. Yäl o ollu pakast, pikkase vaa mut kuitenki. Auto näyttä huuruselt ja nurmikossaki o hoppeine silaus.

Ole ollu hereil neljäst saakk. Luntioome ei antan nukku, vaikk olissi kuin päin yrittän. Koiti lukke, mut ko olin väsy ni silmät rupes vuatama enkä nähny kirjaimi.

Seittemä saakk kiärittelin ja tuskailin, sit nousin ylös. Kaffet juares luin nuukaste sekä leskelehre et Plarin. Oli monenkaltassi kirjotuksi vaaleist ja niitten tuloksest ja pohritti, et mitä nyy tapattu. No, se nährä koht ja seurava neljä vuatt saara ihmetell, mitä tul tehryks.

Tämä aik o semmost muutoste aikka. Nii valtakunnal ko omas elämässäki. Tavantakka huaman hunteravan, et jos nyy asussin rivitalos, ni tekissin nii taikk näi. Tämä olis helpomppa, tommost en voisis ajatellakka tehrä ja nii erespäi.

Ikä enne ei mun trekoolin ol näyttän nii suurelt eikä sen vaatima tyämäärä nii valtavalt ko nyy. Tyät riittä nyy enemä ko tavallisest, ko en ol parin vuaten voinu juur mittän tehrä. On pali semmost ko on päässy retuperäl ja tarvitte tehrä kokonas uusiks. Kukkamaa esimerkiks. En ol mikkä kukkapenkki-ihmine, mul o yks ainuv perennamaa ja seeki ny pahure hallus. Se olis tarvinn kaivat ylös jo kaks vuatt sitt, mut tekemät on. Yks mahrollisuus o luavutta ja istutta sihe pari pensast ja lykät ruaholeikkuril loput. Kyl nee sinne sit hävi.

Koitin viikoloppun haravoira ja leikkasin penssai. Se leikkamine sentä joinki suju, mut haravoittemist voi tehr vaa hiuka kerrallas. Lisseks mul on kompostit täynn, ne tarvittis tyhjenttä. Tairan pääst helpommal ko haen kaupast semse rautlankase kompostkehiko, kyl mar siinäki lehret mullaks muuttu.

Mää voihkin taas samoi asioi. Jos vuaren pääst tule viäl samalaist juttu, ni voitte muistutta. Sit on jo aik muutta pois.

Mut kyl tua trekool kans niin kaunis on. Krookukse lopetteleva kukinttas, viäres kukki posliinhyasinti. Lumikelloi ja sinililjoi nouse joka pualel. Nyy ruppe piha olema keväsi semne ko joskus haaveilin: piäni sipulikukki joka paikas pensaitte ja puitte al. Olen antan niitte levisty miäles mukka ja nii he on tehnykki. Samate orvokki o ruvenn viihtymä, se kans ruppe koht kukkima.

Haravoiressan löysi yhre yllätyksenki: ostin joskus syyshalvennuksest tuaksuorvokin taimi ja istuttelin ne eri pualil trekooli, ko en ollu varma misä he viihryissivä. Luulin et kaik ova kuallu, orvokk o säserä kukka, mut nyy löysin yhren ko on lähten kasvama ja levistymä. Oi kon tulin iloseks! Täyty pittä silmäl, meinaks see kukki kans, ko sit myähemi kesäl see paikk peitty mansika ja aronia al.

Näytäis et talvi ei olis tehny mittä tuhoi trekoolis muutama lumen taittama oksa lukuottamat. Lunt ei ol enä ko muutamas kohras ja mones penssas o jo suuret silmut. Yäpakkassi tule viäl ussemanki kertta, luulen, mut kesä siit kumminki sit tule.

Ko vaa nivelet kestäis.

miinotettu trekool

2011-04-15T11:55:00.000+03:00

Kevät eristy oikke aika vauhril. Lumet o sulan trekoolist melkken kokonas, ens viikol mene vissi jo nua kasatki.

Lume alt paljastun näkymä on kauhi. Yäköttävä. Siit kirjoteta lehrissäki.

Tartte vakavast harkit, et ruppenk kokkoma koirankakoi pihaltan joka päivä talvellakki. Ei tarttis otta keväste lappio avuks siivomisse niin ko nyy.

Ei see koirate vika ol. Heil o lyhkäse konti, heijän täyty kykkyt sihe mihen pääsevä, eli polul. Ko tänä talvenaki lunt tul viikottaisi uut, ni ne kasat hautautusiva sin eikä haitannu munka kulkemistan. Mut nyy ei voi askelt otta ellei tarkkan kato, mihe jalkas laitta. Ymmärrän kaupunklaissi, ei ol kiva tommoset kakkamäärät.

No, ei tämä asi oikkiastas ol mul mikkä onkelma. See kuulu meijä elämä ja tot kaike korjan koiraten kakat ko kerra hualehrin omistaniki. Kaik kompostoira ja anneta sit ruusupenssail. Siin o sit koirankakka hyväntuaksuses muaros:)

Mut on mul jälles muarostunnu onkelmaki: munat. Taikk oikkiastas niitten keittämine.

Syän näättäk aika pali muni, keitettyn. Keitän kerrallas kattilallise muni, mikä ei ol niin iso määr ko luulis. Neli muna, kastrulli ei mahru enemppä. Teen niinko kaik muukki ko muni keittä, laitan munat kattila, vett pääl ja hellal. Jos puuhellas on tuli ni sihe, muuto sähkölevyl. Tähä ast mene ain hyvi, mut sit tule se onkelma: en ikän muist katto kello. Lisseks menen ussen tekemä jottalai muut, hakema puit, lukema sähköposti taik petama sänkky. Sit unhotu sil reissul touhuma mitä millonki ja vast ko vahinkos tullen jälles tuppa, huama, et munakattil kiahu. Eikä mittän käsityst, kui kaua see on kiahun.

Munasyämine o meil nykysi jännitysnäytelmä.

miähist pula

2011-04-12T10:42:00.000+03:00

En ol ikän joutun juaksema miästen peräs, muistaaksen. Mut nyy näyttä kamalalt: mun viime viikol kii saaman kirvesmiäs lähet viästin, et ei hän tulekka. Töit on kotonurkissaki.

Jos taivaisä olis kiltt ja järjestäis tämän sotkun nyy äkkiste. Mul o muurar tulos mut ei kettä ko tekis kato ja tellinkit muurmestaril. Yritän ittekki kovaste, mut yläkert voisis osallistu kans.

Eilänen päiv meni tyäreissul. Läksin kotto kovas vesisattes aamuviirelt ja tulin takas ehtost seittemä jälkke. Koko päivän istusi autos taikk kokkoukses, nii et nyy on konttin niin kippiät etei taas aikoihi.

Sare ol sulattan pali lunt, trekoolis paista maa jo mones paikas. Krookukse ja lumikello kukkiva ja sinililja nouseva niitte viäre. Haravoittin jo pikkase kuivemmis paikois vaik sen joutu tekemä koht uurelles. Kottikärry ova sentä jo vapautunu lumest ja ne on käytettävis.

Omenpuit ruppen leikkama, vanh kanel o jälles kasvattan piiskoi. Piänemist omenpuist taittelen vesiversot enimmäkses jo kasvuaikan, mut kanel o niin korkkia et see täyty harventta ain keväsi. Muutaki harventamist o jälles ja oksasilppur tarvita et saara kaik risut tehryks hakkeks. Kattei saa ruvet koht lissämä ko maa on sula.

Ole jälles pohtinu tätä eloan: kummottos saan järjestetyks kaik raskat tyät, onk kaikkite vastonkäymiste tarkotus see, et luavun täst paikast ja muutan pois? Voisin kuvitell, et kaik yksnäise naisihmise murhettuva samal taval. Jos olis joku, kenen kans voisis puhel asioist, ni nee vissi selkkeisivä paremi ittellekki, mut nykysi on kaikil niimpali omis asiois tekemist, etei juur viitt häirit kettä.

Varsinki nyy tuntu silt, et yläkert o tehny toiselaise suunnitelma mun varallen ko mää itte. Ko vihroin sain tehryks päätökse ja kunnollise suunnitelma, ni kaik kykenevä tekijä on karonnu ulottumattomi. Olissin valmis maksama kunnon palkan kunnon tyäst, mut ei kelppa kenellekkä. Elä täsä nyy sit kristillisest.

Tarvitte vissi itte opetel katto rakentama. Ei sihen tarvita täsä tapaukses ko uus ruumis. Tämä vanh tomumaja ei enä kest katol kiippemist, ainaka mont kertta. Voi ol, et tarvitais vähä jotta muutaki.

Noo, täyty vaa luatta erelles sihe, et kaikel o aika ja tarkotus. Ja jatka soittelemist ja kyselemist.

kuvapäivitys

2011-04-07T11:32:00.000+03:00

Nyy täyty äkki lykät tän kuvi ko se siirtokapistus toimi. Jourusi lehrenteon takia kokeilema et pelak see ja see ol paremmal tuulel ja suastus yhteistyähö. Nyy sit laitan erelliste juttujen kuvitukse tähä väli:

Tämssi annoksi pistelen pualen päivä aikka. Tämä o lohisalaatt.

Ja täsä näyttä oleva kinkkuversio. Tosa on pual kilo ruakka ja sen pupeltamisse mene enemmä ko varttitunti.

Sit vähä nolo löyrös: Valokatkasija o vähä julma likane. See o akkunanpiäles hiuka piilos eikä ol osunu siivotes silmä. Onneks.

Siskolt saattu hiano syntymäpäiväkassi sisältöines. Nimel varustettu kynä ja kännykkäkotelo, misä on kaks osasto. Kynän paketis väitetti, et olen voimakas ja arvostan rauha, taik jotta sinne päi. Kiitoksi kival siskol!

Ja viimätteks mun voimajuaman, kaakaokahvi, siskolt saarus muumimammamukis. En siihen kyllästy, vaik joka aamupäivä juan tomse saavillise.

Muuto eletä kylmi kevässi päivi. Lumi sula aika vauhti, vaik trekoolis onki viäl paksu hanki. Krookukse orottava aurinkko ei saava nuppus auki ja tiaise tekevä pessä. Linnusiämeni ja koirankakkoi o joka paikas.

Tiäki ruppe koht olema sula nii et saa vaihta suvirenkka neiti Siäväsel. Ja kattoremontt o eristynny: muurmestar lupas tulla, ko vaa saan hänel hanslankari. Semse mettästykses mene joku aik, kaik tähä mennes kysyty ova jo ollu tyällistetyi. Mut kyl joku luulis löytyvän.

Semmost tänä.

Ai nii, Lilli käve neuvolas ja meil oroteta täll kertta ainakin kaht penikka. Kaks näys ultras, voi oll enemmänki. Kiva! Hän voi hyvi ja paksuste, muttei ol lainka vitsikkäl tuulel. Semssi ne orottava mammat tuppa olema.

mää itte

2011-04-05T09:24:00.000+03:00

Mul on koko elämä aja ollu ajotus piäles. Olen ain ollu vääräl aikka liikkel, liia aikasi taik liia myähä.

Olen hittaste oppiva ja hirasälynenki, vaikken ihan tyhmäks ittiän ymmärräkkä. En vaan tarppeks keskity ympäril oleva mailma, en varsinka havaitte vihjei taik salaviissauksi, ko kattelen oma napa vaa.

Olen myäs rasittava ja tiärän sen. En juur koska kysel toise elämäst, kuuntelen kyl miälellän jos toine tahto kertto. Vaivannun jos kovaste ruveta ruatima jonku ulkopualise elämä, vaik sihe o saan tottu. Se on kumminki asi, mikä puhutta ihmissi, varsinki jos on puhe jollan taval erilaisest elämäst. Mialumi puhelen omast elämäst ja ittestän, sen ainaki tiärän ja tunnen ja siit mul on oikkeus puhut.

Suurin onkelma mun ajotukse kohristamises on see, et mult puuttu rohkeut. Ajatus tule kyl kirkkan mun miälen ja tiärän koht, et tämä tarttis toteutta. Ja heti. Sit ruppen pohtima, kummottis sen tekissin. Ko olen saan suunnitelma valmiks, ni ruppenk toteuttama? En, ko mun pääs ruppe kokkontuma kaikkilai syit, minktähre koko juttu o mahrotoine ja mikä kaik mene piäle ja joskus nuarempan viäl et "mitä ihmisekki sano?".

Jossa vaihes tuskantusi itten niinpali, et rupesin lykkämä ireoitan muill toteutettavaks. Mont hyvä ajatust sainki ettippäi ko kerrosi sen sopival ihmisel. Osast jalostu uussi, paremppi versioi, mikä ol vaa hyvä. Osa kuivus kokko ko en osann valit oikkia ihmist.

Ajotukse liitty myäs mun suur hyven: laiskuus. Ole ollu liian laisk ajama etuan, järjestämä elämätän oma näköseks. Olen peljän niitte vastonkäymiste lisäks onnistumist. Sitä et haukkan liia suuren palan ja tyälänny sen niälemisse. Munst on tuntun ain, eten ol ansainnu suurt menestyst missä asias ja kiusannun, jos kovaste ruveta kehuma. Kyl o vaikkia olla mää!

Olin kaua sitä miält, et huan ittetunto ol vaikkia ja tyly lapsuure syyt. Ja tiätyst nii onki. Olen koko aikusikän korjan omakuvatan ja onnistunu aika hyvi. Mut vaik nyy jo tiärän, mink tähren toimin jossan tilanttes niinko teen, ni ei se aut: vaikutus o ja pysy. Ja äiten kualema jälkken tein semse havainno, et en lainka tarvit hänt kertoma, mikä mun elämässän on vikan. Ossan tavattoma hyvi mollata itte ittiän ja huamat kaik huano assia ittessän. Huoh.

Kaiken tämä avautumise jälkke pääse itte asia: mun katton vuata. Olisittek uskonu? Joten nyy täl viikol saa asia alkku ja tyämiähi palkatuks, litistyn tän märäntyne kato al. Ja samas konkurssis meinan teettä puutarhas hiuka perustustöit, sil et seeki asi roikku vuarest toisse vaa sen tähre, et kuvittelin joskus viäl tulevani kuntto.

Ollek tämä jo kymmenes kert ko puhelen sama assia? Katost ja puutarhast. Ollek joku laskenu? Täsä vaihes mun ajotus on viäl kohrallas, täst ettippäi se yleensä ruppe hiljastuma. Täll kertta vois olla toisin.

ruaklysti

2011-04-03T10:46:00.001+03:00

Mää meinan nyy puhell syämisest ja ruast, ni et jos et ol kiinnostun ni men seuraval sivul.

Olen ollu tammikuu pualest välist saakk vähähiilarisel ruakvaliol. Mun tapauksessan se tarkotta sitä, et en ol see jälkke syän pulla enkä sokeri. Sitä enne olin jo jättän pois peruna, riisi ja pasta.

Toiste miälest asi vaikutta yksinkertaselt ja toise siunava, et mitä sit ollenka voit enä syär?
Molema ova oikkias, sil et asi on yksinkertane ko ossa varauttu itte syämises mut vaikkiaks asian teke yleine ruakkulttuur. Joka paikas ruak perustu perunal ja vaihtoehroks on tarjol riisi taik pasta. Jos pyytä vihanneksi, saa pari keitetty porkkanankappala taik pakastevihanneksei hätines sulatettun.

Samate ihmise hermostuva ko en syä pulla. Enkä pikkuleippi enkä eres kakku taik leivost. Toisil tule kamal hätä, et mitä sul sit tarjoais..? Ei mittä muut ko kaffet, kiitos. Olen syäny ja meinan syär koht uurelles, en tarvit pulla enkä viit sun miälerauhas takia sitä otta. Eikä sun tarvit kärsimä ruvet, mun o hyvä olla.

Myännän, et koko talve aja käyty ruakkeskustelu sai mun miättimä syämissiän. Tiäsin jo enturestas, et tämne ruakjärjestys sopi mul. Nyy sen huama jo muukki: olen päässy sokerpöhöst, vatt ei enä pullistel ja painoki on lasken jo kuus kilo, ilma et olissin sanottavaste liikkun.
Tärkkeint o yleine hyvinvointi. En nyy rupp täsä teil avautuma kaikist niis piänist harmeist, mitä mul oli ja mik o jääny pois. Niit ol melkosest ja ole oikke ilone ko olen heist päässy. Jotta sentä on tullu tilal: olen eine vilusemp ja painon puttomine rypistä nahka. Ko viäl aurink ruppe vaikuttama ni ruppen vissi muistuttama rusina...

Ete tul mittä väärinkäsityksi, ni täyty sanno et syän kyl hiilarei, mut pääsääntösest semssi "paremppi" eli kasviksi. Syän yhren palan leippä päiväs, see on mun suurin hiilaripommin. Täysjyväruisleip aamul kaffen kans maistu nii hyvält, et ussemite sen otan. Laitan pääl juustonsiivun ja tomaatti taik kurkku, lisseks yks kananmuna ja iso kupp maitokaffet.

Ero aikasemppa verrattun o see, et nyy syän viis kertta päiväs kunno aterian enkä välis lainka ja et teen sen ruan alust alkkate itte. Ostan kaik vihannekse ja juurekse tuarein, miälelläs luamu. Samate ostan liha maustamattoman, ussemite ison kappala uunis paistettavaks ja kalan myäs. Sil taval tiärän, mitä syän. Käytän pikkasen kerma ja voit ja lihassaki saa ol rasva. Ja syän suuri annoksi!

Mul oli iso kynnys osta ulkomaissi vihanneksi, enkä tee sitä miälellän. Mut kotimaist, ainaka luamu ei ol täl hetkel saatavan ja sen tähre täyty tehrä valinnoi. Nyy ostin italialaissi luamuporkkani ja luatin sihe, et niitten kasvattaja on ollu hualelline ja toiminu niinko o sovittu. Ova kyl hyvänmakussi.
Herkuttelen joskus sikakalleil pelkialaisil vaarelmil taik pensasmustikoil, jos kaupast löyty. Maku ei ol sama ko kotipihan marjoil, mut aika liki kumminki.

En seura orjallisest kalorei, ko niil ei ol merkityst, mut ainakin nyy alkuvaihes pirän vaari hiilareitte, rasva ja proteiinie suhtest. Hiilareitte määrä täyty jäärä puale siit ko rasva ja proteiinie, sit voin hyvin. (tämä koske vaa munt, jokasen täyty kokeil itte sopiva suhre)

Olen kans oppin ittestän paljo. Mul ol ain tapan syär murhettumisse. Ja aikan kuluks. Enkä ol tunnistan jano, olen vissi ain syäny ko oliski pitäny juar.
Nyy juan vett ruan pääl ja aterioitte välis mont lasillist päiväs. Ja mul o silti välil kunnolline nälk.
Aikasemmi tul nälk sen tähre, et veresoker nous ja lask ko kaivovintt. Vatt ol täys, mut jotta olis tarvinn syärä. Ja sit nukutt ai syämisen pääl. Seeki o ny jääny pois.

Niist ruakkeskusteluist ja -kirjotuksist sen verra, et on hyvä et niit on ja käyrä. Mut hiuka olissin kriittine niitte suhte ja miättisin, kene asia ne kullonki aja. Paras konsti o kokeilla itte, mikä sopi ja mil taval voi hyvi. Mittä ääripäät ei kannat kokeilla vaa laihtumisen tähre, siit ei seura koska mittä hyvä. Jos hiukanki tuntu silt, et joutu luapuma josta takk jää ilman, kannatta heivat koko suunnitelma taikk ainaki miätti uurestas.

Kyl niis kirjotuksis tiätty peräki on. Kattokast vaa nuukemi elintarvikkeitte tuateselostuksi. Harvo saat pelkästäs sitä mitä luulett. Ruisleiväs on peruna taikk vehnäjauhoi, mones einekses "ruankaltassi" valmistei, puhumattaka sokerist, mitä lisätä semssinki paikkoihi etei tul eres ajatelleks. Ei kaik ol keinotekost, luannost löyty pali semmost halvemppa täyteainet, mitä voiran käyttä et saaran hint alas mut mitä et koton sihe ruakka sunkka laitais. See o ymmärretävä, tehtaitte tarkotus on tehr voitto ja ihmise kans tahtova erullist ruakka, kaik voittava. Lääkärei myäre, ko tyät piissa heilläki.

Makuaistin muuttamisse kulu aikka ja suurelt osalt se o kiinni korvatevälist. Tiärän sen ittestän, ko olen toivoton makkian perä. Mut toistaseks ole seljättän suklaahimon ja jatkossakin koitan pittä sen kuris. Mul on suklasse samankaltane suhre ko toisil viina: paremp ko ei maistakka, ni pysy pois miälest.

- koko tämä saarna läks alkkus siit, et mun painon o jumittan muutaman päivän. Ole ajatellu, et see laskis yht tasasest viäl toise mokoma, mut nyy ei ol muutaman päivän tapattun taas mittä. Tiärän et se siit lähte taas, mut orottamine ei ol kiva. Tämä on tarkotettu myäs lohrutukseks niil kanssaihmisil, joitte elämä mää hankaloitan jatkos tämä asian kans. Antteks, ei ol tarkotus kiusat, ko helpotta mun onnettomie nivelien kuarma.

kevässi päivi

2011-03-31T09:10:00.000+03:00

Eilä aamuste oli maisema ko joulkortis. Uut puhrast lunt ol kymmene sentti joka paikas, puissaki, ja pakast toistkymment astett. Maaliskuu lopus. Huoh.

Mul ei nykysi tämä alkukevä sovi lainka. Kaippan ehtohämy, et saa sytyttä lamppun valo ja vettä kartiini kii. Nyy en jaks valvot niinkauat et voissin nautti pimeyrest.

Aamuvalo ei haitta, on kiva noust ylös ko on jo melkke valosa ja päivä tuntu alkavan koht ko ei tartt orotta et valkenis.
Mut mitä sil pitkäl päiväl teke, ko puutarhas on viäl meetrin paksuse kinokse? Mummu omenpuu al on kyl krookukse piikit näkyvis, mut melkke tarvitte kiikarit et näke niit. Eres omenpuit ei voi leikat, ko ei pääs tarppeks lähel.

Vaik turha täsä vaikeroitten, kyl mul tekemist piissa. Lehre aineisto piräis olema tänäpe koos, eikä ol. Kuva o liian piäni, tul taittajalt viästi. Tartte pyyttä isomppi kuvi... ja perät niit puuttuvi jutui. Mahrollisest kirjotta itte lissä.

Lisseks on kuun vaihre, mikä teettä tyätöit eine runssami. Puhumattaka et kulttuurseuran, opaskurssin ja nukkiskurssin assioi tarvittis reerat ja oma kattorevohkaki saara alul.

Et hyvä see vaa on, ko päivis o mitta. Sanota et laisk töitäs luettele, mut mun on pakko senkin tähre, et pelkkän muuto unhottavani jotta. Ja niinko ain, syyllistän ittiän, en koska opi: ensiks miätin, mitä on viäl tekemät ja sit ahristun niist tekemättömist. Mik usse o semssi, etei niitten tarvittis viäl ollakka tehtyn.

Mut on jotta, mist ei tul syylline olo: olen nyy seittemän kilo kevyemp ko tammikuun pualvälis. Vaik syän ko hevone. Enkä ol viäl voinu lainka lisät liikuntta, kaik o menny syäres.

Onneks en heittäny viime kerral vaatekaappi siivotes lempifarkkujan menemä, sil et nyy ne mahtuva jälles. Siit voiki tul viäl onkelma, ko krekkala ruppeva roikkuma ja tarvitte hankki uussi. Kamal vähti:)

Mul tämä tapa syärä sopi. Vaik välil on hankala saara lautasel ja vatta mahtuma tarppeks ruakka. Nälk, semne rehelline vanha-aikkane nälk tule sopeva ajan takka, ei koht ko vatt on tyhi. En ol rua jälkke väsyny eikä veresoker laske nii et olissin sen tähre kiukkune. Muuton kyl joskus, mut siit ei ol yksnäs olles juur haitta kenellekä.
Rua maistuva paremmilt ko niis ei ol niit ruankaltassi ainei lainka. Pelkki ruaks kasvanei vaa. Joku päivä käyn Raumal kattomas, siäl piräis oleman semne uus puati, mist saa lähiruakka ja mahrollisest luamuliha.

Hiuka surullist on kyl see, etei mul enä maistu sukla. Mun elämän rakkaus, kallevatserin sinine suklaa maistu mun suussan rasvaselt, tykkä enemmä pelkialaisest 80-prosenttisest. Ei mun elämäst ol nautinno silti mihenkkä karonnu, eilä syätti hyvä vuahejuusto ja punaviini iltapalaks. Ja pyhän söin sisko suklaakakust mont lusikallist kaffen kans. See ol kyl kans menettän makkuas mun suussan.

Pali olis ihmettelemist mailmas, mut niist taas toisel kertta.

harmitust

2011-03-27T20:07:00.000+03:00

...taikk suaranaist kiroilu: kaik kone mun läheisyyressäni sanova sopimukse irti taik ainaki ryppyilevä. Ihme et auto viäl pela.

Torstain mun ulkone kovalevyn hajos. Siin men kaik Taavi vauvakuvat, mun kirjotuskurssin ja muukki kirjotukse, parin yhristykse pöytkirja, ylipäätäs kaik mun tärkkiä dokumenttin. Kerpules.

Kiikutin sen perikunnal pelastettavaks, mut huanolt näyttä.

Iha varma keino säilyttä tärkkiöi tiarostoi ei olekka, sanos poik. Kahrelsaral (€) sais semse vakottime, misä olis kaks toissias kopioiva kovalevy. Ajatus o see, et jos toine hajo ni tiarot on toisel. Mun tuurillan nee hajova kummakki kerral.

Äsken otin kuvi, ko sisko ol tehny mul hiano synttärilahjan. Ei, kamera on ehi ja pelittä. Mut se muistikortilukija tyssäs eikä suastu avama kuvatiarostoi. Kerp...jne.

Oltti siskon kans tänä kärentaitomessuil. Taikk ensiks me kiärretti antiikmessut, sit katteltti vanhoi lelui ja sit vast mentti pääassia.

Kovaste ol jälles tekijöi kool. Monttalai kapinet ja hapetti ol tarjol, toinen toistas hianomppi. Joukos tavalist markkinatavaraki tiätty.

Molemma löyretti käsillem tekemist: sisko ost sukkalankka ja mää akkunankunnostuslaatiko. Mul ko tota akkunankunnostus riittä iha joka suveks. Ja laatikko ol hiano, laitlalaist käsityät.

Perikunt koht hermostu, ko äit hyppä harva se päivä oven takan. Mee oltti näättäk sovittu siskon kans treffit sihe poikkate pihal, et jatketa siit yhrel autol ettippäi.
Aamuste vähä enne ko olin peril soit sisko ja sanos, et hänel on jään kello siirtämät ja hän on koton viäl aamukaffepöyräs.

Mikä mun muu autto ko soitta esikoisel, et saisiks vanh äite aamupäiväkaffet ja hän kiltiste lupas. Orottelin siäl sit niinkaua et sisko kerkes paikal.
Tulles poiketti sit kesmäisen pojan tykön vuarostas. Tek hyvä saar kenkä pois kontistas hetkeks aikka, meil men messuil mont tuntti.
Ei ne poja vissi muuto hermostuis, mut ko juur perjantain kävin kummanki tykön. En juur pruukk niit häirit, olenk mahtan pari vuat takasi visiteeran viimeks. Vähä ussemi voisis käyr, mukavi miähi kumpiki.

Nyy on kuitenki hyvä miäl, saatti siskon kans puhelttu oikke syrämen kyllyrest ja vähä nuppiki tuulettus. Ens viikko on jälles kiirune, nii et on hyvä ko patterit o larinkis.

yällist tairet

2011-03-23T09:37:00.001+02:00

Nyy o vissi runssaste aurinkonpilkui taik mailmankirjat muuto sekasi.
Ei riit, et häärän päivisi niinko patterpupu, mul on öisinki kova kiiru.

Lisseks olen huaman, et mul on syämishäiriö.

Ko otan aamupäivisin sen voimajuaman, mistä viimeks puhelin, ni touhotan sen voimal koko päivän. Ainakin mul o semne touhukas olo, mittä suuri tuloksi ei koska ol nähtävis. Suurin osa onki semmost kaua tekemättömän ollut, mikä ei näy mut mink itte tiärän olevan nyy kunnos.

Esimerkkin nyy vaik huussin ovi, ko o ollu kaua semne, et ko oikken tuule niinko tänän teke, ni tuul paukutta sitä ettittakasi. Siin ol kolmkymment vuatt pönkkän katajarunko, mut see men joku aik sitt poikk. Äsken käven ruuvamas sihe ove kunnollise haan ja nyy lakas paukkumast.

Ja monttalai samankaltast reeramist tule tehryks.

Koht, ko tule sopiva päivä, kylvän tomatei ja kukkassi. Olkkonki, etten välttämät pyst niil mittä maat muakkama. Taimikasvatus on kiva näi keväsi.

Yät mene samalaises touhus. Näen jälles nykysi niimpali uni et ihmetell täyty, etten ol aamusi lainka väsynn. Viimäsyänäki tuskaili isos joukos, et tahtoissin osta taireteoksi seinillen, mut ko en oikke varmaks tiär, mitä kannatais osta. Et eik joku lähtis mun kanssan tauluostoksil. Sihe sanos presidentt, (hänel ol harma satiinklännink) et hän voisis lähti. Munt rupes kauhistuttama, et riittäk mul ollenka rahat, ko hänen kans ostoksil lähretä. En ol varma, päästiks unes sihe saakk, ei ainaka jääny miäle.

Ihalin sit oikkia tairettaki yäll, ko heräsi eik uni tullu koht uurelles. Olin jo ehtost ihmetelly, mihe kuu olle karonnu, ko piräis olema iso möllikkä taival mut on kumminki ihan pimiä.
Ko heräsin keske unie ni huamasin, et nyy se on noussu. Oliki vähän komias kuutamo. Kuu ol aika alhal ja nii suur ja kirkas. Näyt et se killu omenpuu oksate varas.
Kattelin sitä jonku aikka ja sit rupes uniki jälles maistuma. Aamuste ko nousi ylös ni kuu ol jo painumas metän taa ja näyt killuva sil kertta männy latvas.

Ai nii, se syämishäiriö: en jaks syär tarppeks. Ole jälles pitäny ruakpäiväkirja ja mun ei millä vatt ota vasta niimpali ko tarvittis. Jään jatkuvast "näljän" pualel, vaik syän nii et silmäkki killittä. Kaikkilai murhet sitä ihmisel siunantuki.

isoveli valvo

2011-03-16T15:03:00.000+02:00

Posti tul tänä myähä, kerkesi jo hermostuma ko oroti lähetyst. Postlaatikko tul jälles täytte, muutaki ko mitä orotin.
"Tarvitseeko talosi uuden katon?" kysytti yhres plakaatis. Tott mar tarvitte, ja mää tarttissi 15000 euro sen maksamisse sil puulaakil, ko ol kysymykse laittanu. Mitä sitä enä kyselemä, selvä asia.

"Vanhempi!" puhuteltti toises paperis. Olen kyl ja reilu viikkon pääst se merkitä almanakkanki. Kuka täsä mailmas nuarentu, olis kiva tiättä?

Yks komias miäs lähett kirje ja ehrott treffei. Vastasin koht et kyl vaa sopi, vaikken nii välttämät ol hammaslääkäri juur nyy kaivann.

Sähköpostis tul mukavi asioi: pikkasen Taavin kuvi. Hän o ain vaa yht nauravainen poik ja kasvan kovast. Niinko mukula pruukkava. Laitassin tänn teillekki nähtäväks, mut en muistan kyssy äitelt luppa.

Ole ollu tänä kovaste touhukas, vaikkei ol pali tuloksi nähtävis. Laito aamupäivkaffen joukko hiuka kaakaojauhet, semmost vanha-aikkast ja ilma sokeri tiätty ja see pirist niim pali et olen ollu ko orava koko päivä.
Olen saanu kokko jouko postpaketei, mik on orottan jo jonku aikka. Viäl ko sais ne postitettu ni olis kaik hyvi.
Puutarhatyät olen kans alottanu: sirottelin kaik huushollin tuhkat lumihankel, etupihal enimmät ja hiuka puutarhan pualellekki. Vaikutus ol hämmästyttävä. Vaik ulkon ei ol erityise lämmin eres aurinkos, tuhka vajos lume muutamas minuutis. Ero puhtasse lume on huamattava.
Olen saan hoiretuks mont yhtest asia ja jotta omiaki. Tein uunimunakast ja voitteks kuvitell: rikkosin ensmäse muna suara kompostämpäri. Otin sen sihe viäre et saan laitta kuaret suara sin, ja sin men sit hyvä luamumunaki. Olen kyl aika haable. Lopu ainekse sentä menivä vuakka niin ko pitiki.
Nyy on uunimunakas valmis ja kerkken syämä enneko lähre ehtoriantoihi. Ja saunaehtoki on tänä. Kaikkilai hyvä tiaros.

aik kulu

2011-03-15T09:27:00.000+02:00

Kovi on keväst ilma, vaik lunt onki viäl paljo. Kuvast vast oikke huama se määrä. Koirat istu ruusupenkis latvaten tasal ja takan näky aita, mikä on yli meetri korkune. Eikä tohon paikka ol lunt kasattu, see o satan sihe ittekses.

Piänil koiril o hiano, ko he pääsevä kattelema valtakunttatas hiukan korkkemalt. Sohvi katto metä suuntta ja Lilli pitä vaari kylä suunnast.

Sohvi tais huamata, et joku filma tuva akkunklasist.

Hetken pääst oli vaihrettu paikoi, Lilli pitä komentto vareksil metäreunas ja Sohvi varmista selusta.

Vanh frou o tärkkiä. Ollek varekse liiaks äänes?

Välil sentä malteta kuunnel, et olisik komennol jotta vaikutust. Lillin profiil o kovaste uhkava, ei hän torellisuures ol noin toimeline. Enemmä laiskanpualene ja ittekses viihtyvä, niinko emäntäki.

Sohvi pualestas o niinko ketunpenikk, innostunu ja touhukas. Mahta nykki suunnitel karkumatka tost aira ylitte naapurin trekooli.

Pyhän oli niin kaunis päiv, et koira oliva ulkon mont tuntti. Mul ol lauanta opaskurssilaisten kans reissu Sarka-museol ja koira jourusiva olema koko päivä ittekses. Mul o ain hiuka huan omatunto, ko he joutuva olema sisäl mun menojeni tähre, mut koskas mul ei olis. Mun o vissi rokotettu huanol omaltunnol.

Mul men pyhäpäivä siivotes, vaik piti kirkol konserttinki menn. Näättäk ko tulin lauantan kotti, ni tuvas hais iha mahrottomaste. Märäntynelt. Hyäh.

Tyhjensi ensimmäiseks likaämpärin, ko sihe ol jääny aamuse pesuvere. Kävin viäl saunal pesemäs sen, ko muavämpär otta ittes haju vaik ei juur likane oliska. Mut ei siin ämpäris vikka ollu, hiuka tiskiverel haise mut ei kummemmal.

Roskikses ei ollu mittä, kompostämpäris aamuse kaffenporo eikä missä näkyn eres koiraoksennust (!).

Pyhäaamust haju ol viäl kamalamp. Rupesi siirtämä patakaappi pois paikaltas, ajatteli et jos sen al o kiärin jotta mikä muutta ny olomuatoas. Mut ei mittä. Pöly kyl ja roski, ko se kaapp o nii matal ete imuri suulake mahru sinn, mut ei tomu hais. Ainaka tämä ei.

Lopultas tuli siihe tulokse, et jälles o joku hiir taikk myyr heittän henkes mun tuva laattia all. Sitä o joskus ennenkin tapattun, varsinki sillo ko pruukatti pistä syksysi hiiripaari vintil. Nyy ei ol enä myrkytetty aikoihi.

Mut siin hajulähret hakiessan tulin tehneks eine nuukemma siivoukse tuvas, nii et ei se hukka menny. Hajuki o vähentyn, johtuk yäpakkasest vai olik vainaja niin piän et lakka jo haisemast. Ens viikkol voi jo viaraitakki päästä sisäl.

Mailmalt kuul ikävi asioi, mut sentä ex-miniä o Jaappanis säilyn terven ja kunnos. Ihmine o kovin piän yksikkö ko on kysymys luannomullistuksist.

Ain jotta hyväki sentä tapahtu: mun keskimmäine lapsen muutta takas kotiseurul. En orot et hän alvaris käveis äitet kattomas, mut tule ainaki likemäl. Tunnus kovaste ikävält, ko hän erellissyksyn sairast sikaflunssa yksnäs Helsinkis, eikä me tiäretty oikke appunka mennä. Vast jälkkenpäi selvis, kui vakavaste hän ol ollu kippi. Ei lapsist lakka murhettumast, vaik he ovakki jo isoi miähi.

Hyvä miäle kunniaks laitan viäl kuvan naistenpäiväruusuistan, aamuaurinkos tänäaamuste:

takkust

2011-03-10T08:53:00.000+02:00

Loma jälkkene elämä on ollu tahmia. Viiko säntillise ja rivaka päiväjärjestykse jälkke lyä tyhjä, ko ei ol ohjelmoittu oikke.
Aamust herän virkusen ja nousen ylös (ainaki enimmäkses). Mut sen sija, et ruppeissin voimistelema, niinko viimäs viikol, istahran tuva pöörä viäre ja ruppe juama kaffet ja lukema lehte. Sen tiätä, kui siin käy: istun niin kaua, et tarvitte ruvet töihi. Sit istun konel toise mokoma ja see jälkke siirryn takas tuppa syämä. Istuvaltas, tiätty. Ja nii erelles, koko päivän.

Silmklasit täyty näin päivin hyljät kokonas. Aurink paista akkunast ja näyttä pöly semsissäki paikois misä ei luulis sen pysyvän. Tule astmaoirei pelkäst kattomisest.

Tein eilä semse huamio, et vaik mun painon ei ol puronnu erellisviikost ko kaks kilo, on vyätärö kaventunnu yli viis sentti ja takapualiki o pari sentti soukempi. Vyätärön ja pituure suhre sanota oleva luatettavampi terveysmittari ko painoindeksi. Sen piräis naisil olema 40-50 välis ja miähil eine suuremp. Mul se on ny 52,9 ja olen tytyväine ko saan sen all viirenkymmene.

Tarvitte siis ruvet jatkama sitä aamujumppa ja keksi muutaki sopiva liikuntta. Ko tiät sula (toukokuus täl menol) ni otan taas ferrarin vajast ja polkasen kirkol. Jos kykenen.

Lainasin kirjastost semsen kirjan, misä neuvota kouluttama koiri naksuttimel. Ostin semse naksuttime josta jo vuassi sit, mut en ol perehtyn sen käyttö ja se o lojunu koirien tavarois tyhjän panttin.
Nyy alotetti harjotukse. Meil täyty alotta nii alkkeist et opetella syämä makupaloi. Oli hiuka vaikkia saar Lilli ymmärtämä, et ko naksatta ni saa juusto, mikä tarvittis syär ja oll ilone. Hän o ain ollu hyvi epäluulone kaikke syätävä kohta mikä tule ruakaja ja -kupi ulkopualel. Sohvi noppemi innostus juustomurenist, mut hän o sit taas niin pöyrö, etei ymmär muuton koko assia.

Perimmäine ajatus mul o see, et koirat oppisiva kulkema hihnas hiuka rauhallisemmi. Lilli hiuka malttaki ja naksuttimen kans suju kohtalaisest, mut Sohvi on siinäki iha päässilmäne. Se ei ollenka meina ymmärtä, et liikkumine o mahrollist vaa sen aikka, ko hihna o löysäl. Naksuttamine saa sen tulema liki, mut vaa hakema juusto ja jos sitä ei tul, ni ei hän sit enä kuulekka mittä.

Onneks kaunil aurinkonpaistel jaksa seist ulkon koira köytettyn vyätäröl (sil kappemal) ja orotta, et elukk ymmärtäis ol vetämät. Villasuka tarvita.
Tänä laitan ne jakohihnal yhte remmi ja katon, olisik niil porukas tarppeks älli. Yleensä ei ol, mut ihmeitäkki tapahtu.

Lisseks ajattelin hauskutta heit laatikkoleikil, misä he saava naksutuksi ain, ko itte keksivä tehrä jonkun tempun. Kirja väittä et see teke koira aivoil hyvä. Mää väitän ete meijä vähäkoiral ol mittä aivoks mainittava elint. Jää nähtäväks:)

virkistynn

2011-03-07T15:12:00.000+02:00

Terveissi reissust! Olin viiko likkomas ja hiarottavan ja olen nyy ko uus ihmine. Vaik loma ol kiirune, ni se vei ajatukse niin tyystin pois kotoasioist, et nyy o vaikkia pääst alkku.

Yhtän kuva en ottan, sen sanon koht. En käyny kaupunkillaka ko kaks kertta pikimmältäs ja kerra kiartoajelul, mut niinko sanottu, kuvi ei tullu otetuks.

Kolm-neli kertta päiväs ol hoiroi taik jumppa, nii et hyvä jos syämän kerkes. Ruak ei ollu mittä ihmelist, mut ei huanoka.

Eiläehtost myähän tulin kotti ja kävin viäl hakemas koirakki. Lilli ol käyny sulhasil nii et nyy oroteta jälles penikoi. Toivottavast.

Tämne pikailmottautumine täll kertta.

tääl olla

2011-02-24T09:07:00.000+02:00

... ja henkissäki viäl, vaik hiuka huippaki. Mull ol alkuviikkost kuumet, ensiks oikke lujaste ja sit heivas hiuka, mut pitkittys samal. Olin jo varma, et lomareissu jää, ko saan jonku maankaato-lenssun, mut mitä viäl. Kuume jälkke on hiuka vetel olo ja siin kaik. Pari kertta olen niistän aamuste ja eilä ol kurkku hiuka karhia, mut seeki men jo. Ja johrus vissi enemmä siit, eten ollu juan vett tarppeks.

Jonkunkaltane pöpö vissi yrittel mun kellistä, mut jäi yritykseks. Toisaltas liki nelikymppine kuume riit enemmä ko hyvi, olin aika flaati pari päivä.

Viimäs lauantain olin Turus Lokomos kattomas keski-ikkäste hiuksi eli Hairi. Mun hyvä ystävä esiinnysivä siin ja oliki mainio esitys. Eihä siin musikaalis ol päät ei hänttä, noi juanen pualest, mut laulut ol hyvi ja kamala nostalkissi. Kyl ne vaa muistus miäle, vaik aikka on kulun kymmeni vuassi alkuperäsest.

Sanoma, jos sitä oli (sillo oli olevinas, mukulan) o jo aikka karonnu, eikä koko juttu elä enä täsä mailmas, mut niinko sanottu, muistoi tul miäle ja esitys ol nii hyvä et pääs tunnelma.

Lokomo ittessäs on, -nii, se o veturhalli. Muistan valla hyvi, ko mukulan oikasti ratapihan poikki ja veturitalli suuris avonaisit ovist näkys hitsaukse valo ja hiilipesie hehku. Kaunis vanh tiilirakennus o ny arvokkas käytös, ei turkulaisekka ihan kaikki rakennuksi hävit. Onneks.

Kulttuurseura sai jälles Kotiseutuliito avustukse, mikä tul suuren tarppesse. Koht loma jälkke lasketa nuukaste, mihi se riittä ja ruveta töihi. Jälles täyty otta joka sentist kaik irti.

Runonkirjottaja julkase uure kirja, käykkäst kurkkamas. Ja kuuntelemas, jos hän osu jonnekis likipaikoil kiartuellas. Täält voi katto, osuk. Suasittelen lämpimäste.

Olen siis lährös vähä virkistymä, mikä o enemmän ko tarppelist. Ole ollu niinko kuran kuallu kuttu.
Mut en olis oma itten, jote lähtemine olis vastemiälist. Oikkiastas tahtoissi oll koton vaa. Mut järk sano, et maisemavaihros on tarppen, muuto munst tule kotohull. Jaa et olen jo? Nii vissi.

Ainuv, mikä ei muutu, o sää. Pakkast o tasasest parinkymmene korvis, päivälläki viistoist. Voit usko, et kovas kuumes on tylkkiä käyr pikkulas semsil pakkasil, vaik muuto en pirä sitä hankalan. Mut kaik, mikä ei tapa, kasvatta luannet...

hyytävä

2011-02-14T14:24:00.001+02:00

Aamul oli ilmaki jähmettyn. Meil oli pakkast -25, kirkonkyläs pari astet enemmä. Ulkovalo oli semmoset himmiät tuikut, ei ne jaksan kirkastu. Koira nosteliva tassujas rappu eres koht ko oliva asias tehny.

Auto akkuna oliva semses ihmelises sitkiäs jääs, mitä ei tahton saar millä irti. Piänin hitusin se läks, ko hikipääs tahkos. Sanomattaki o selvä, et neiti Siäväne ol muutonki kohmettun, häne uus lohkolämmittimes ei vissin toimi taik ei ainaka ol tehokas. Muutaman kerra hän sanos vou vou, mut sitä läks käymä. Semmost murina hän aluks pit, mut kyl sit kolmenkymmene kilometri jälkke rupes ään muuttuma ja sisäilmaki lämppemä. Mul oli rukkaset hanskojen pääl, et sain pirellyks ratist ilma et käre jäätysivä kii.

Aamul oli siis kylmä.

Mää en kykene mihenkkä toimintta jos on kylmä. Ensiksi olen nii vaihtolämpöne et kertakaikkisest kohmetun enkä pääs liikkel. Käsis ei pysy mikkä eikä konti pela.
Sit ko olen ihan krampis, en pyst ajattelema muut ko lämmint. Lämmint sänkky, lämmint uuni, lämmint kesä, lämmiöi sukki, lämmint kaffet... see ei parann asia lainka, se saa vaa kaiken tuntuma viäl kylmemmält.

Olen nyy sorvamol, misä ei ol ikä ennen tarvinn palenttu. Nyy o jotta muuttun, sil et tääl on kylmä. Akkunast traaka. Pöyrä al on jääkylmä ja käytäväst tule meteli lisäks viima.

Tahron kotti.

Ja menenkin koht. Mut ensiks juan lämmint kaffet. Ainakin litra.

Luin hiljan lehrest (tämä on jo toist asia) et ruveta julkasema muatilehte kuusvuatiail flikoil. Vai ollek jo alotettu. Ja et ennakkomainonnas tätä ikäryhmä olis kutsuttu varhaisteineiks. Siis ....?

Tämä mailm mene älyttömäks, jos kuusvuatias ei saa oll enä mukul ja leikki. Jos semse ikkässi ruveta ahristama aikuistuma, ni kui nee jaksa elät aikuste mailmas yhreksänkymment vuatt? Eik nyy, ko elinikä koko aik tule piremmäks, piräis päi vasto jatka lapsuutt et mukula saissiva kunnollise alusta elämälles? Heijän piräis saar leikki, juast vapanas ja touhut hualettomaste, opetell semssi tairoi ko heijä ikäsilles on tarppe.

Tarttek mun ruvet perustama laste vapautusliiket, mun ko en lapsist lainka perust? Eik ihmise näe, kumsse suuntta olla menos? Vai eik ne välit. Sen lisseks, et paskota luanto ikiajoiks, kasvateta semssi jälkeläissi etei niil ol mittä mahrollisuuttaka säilyt tervein ja järjissäs liki satta vuatt.

Turha peljät ilmastomuutost, ihmine keksi sata paremppa tapa hävittä ittes ja muutama muu laji maapallolt enneko päästä jääkauttes saak.

Mikä o vissi jo alkan, pakkasest päätelle...

Nyy on puhti pois, jatketa toiste.

Ehtost koton:
Lisseks viäl linkki sihe hullumaisse lehte. Kyl see tott on. 6-12 vuatiail TOPmodel lehti. Huoh.

paserul

2011-02-08T11:10:00.000+02:00

Oltti Lillin kans pyhän paseramas, ko ol niin kaunis aurinkoine päivä.

En laittan Lillit remmi ko päästi häne ittekses juaksema. Tähä saak hän kulk mun erellän.

Sit tultti takasi palamatka.

Ja jälles ettippäi.

Täsä Lillit jo arvelutta kauemmaks menemine, hän tahrois kotti takas...

Puut oli kauni lumissi vaik aurinko paisto lämmiäste.

Josta kumman syyst Lillil ol kova kiiru kotti. Kyl vaa piänilläki jaloil pääse luja.

Naapurin kohral hän ol vetäny jo näin pitkä välimatka. Jäi kyl orottama välil.

Kotopihal paisto aurinko paremmi, ko ei ol puit eres. Tua kökö tos keinu ja aira välis o puutarhapöyt, mink pääl o pual meetri lunt. Ja viimäsyän on tullu lissä.

Ko tehti viäl piän lenkki Karisillamäkke, ni huamatti et Metniituoja o sula. Tul iha keväne olo, ko vesi virtas ja kimaltel valos.

En tiär mikä Lillit vaivas ko hän ei olis millä tahton kävell sinn ensmässe suuntta. Karisillamäes hänt ei vaivan enä mikkä. Mittä muit jäljei ei tiäll taikk hankes näkyny ko ketu ja peura jäljei, mut niit o usse pihassaki, ei luulis et Lilli niit viaroksuis.

Eiläehtost haetti sit Sohvi kotti, hän ol täll kertta saanu näyttelyst pari pytty ja rusetti. Molema koira nypitti aluskarvalles samal, nii et nyy näyttä silt et mul on kaks penikka huushollis.
Sohvi ei meinan lähti kotti. Hän ko huamas et olis tarvinn auto menn, ni hän karas takasi kuistil enkä meinannu saar tulema pois. Lilli lopultas haki tyttäres pois et sain napattu kainalo ja kannettu auto. Ollek sil nii huano kotiolo et kyläs olis paremp? Jos me piretä Lillin kans hänel liian kova komentto? Kuka tiätä...

Yäl o satan lunt ja sata erellenki. Maas o kymmenkunt sentti uut lunt eikä mittä kevyttuatet. Ruppe epäilyttämä kuip pali mun katton kestä. Jos se putto ni välikato putto kans ja mää jään tän all niinko hiir kräpsä. Sit senki tiätä milt semne tuntu.

Lumi tule ny pahal aikka, sil et vaik pyhän tunnus eine paremalt, ni eiläse tyäreissu jälkke on tänäpe taas huanomp päivä. Pakko silti on jottan tehrä, en saa enä portti auk lumen takia.

Nyy ruppe viäl tuulema ja se heittä lunt puist alas. Männyis varsinki näyttä oleva raskas lumikuarm, vaik kyl mun sireenpuskatki o iha nuupallas lumen painost.

Nyy on paras ruvet hommi: keittä hiuka muni ja syär, et jaksa tönit lunt syrjä ja hakke puit. Tyätöit on kans tekemät ja jote mittä muut keksi, ni ain o siivomist. Siin ne laiskure merki jälles olivakki...

elämämuutos

2011-02-06T12:15:00.000+02:00

Huament kans. Olen tänä nukkun kymmentte saakk. Oikke nukkun, eikä vaa maannu. Ylös nousin koht ko silmän aukasin.

Mul o vissi kevätmasennust pukkamas. Ehtosi ruppen haikailema sänkky jo kahreksan korvis ja aamusi nukussi vaikk kuin kaua. Niinko ny tänä. Muin päivin se ei onnistuiska, eikä tänä ollu nii väli.

Sit söin ja luin lehte tunni verra ja nyy olen jo puken yllen. Aurink paista akkunast sisäl ja näyttä, etten sittenkä pyhkin pölyi salist eilä. Tiatokone näyttöki o niim pölys et juur näke mitä kirjotta.

Koko viikko on ollu huano aikka, en ol päässy kunnol kävelemä ja istumine o ollu yht tuskallist. Sauna, nukkuminen ja aurink yhres o vissi hyvä lääket, ko tänä tuntu pitkäst aikka iha hyvält. Vaik yäll jälles heräsinki särkky enkä meinan pääst uurestas une, ni aamul se ei haitannu. Hyvä nii.

Sohvi-rumilus o jälles näyttelyreissul ja mee olla Lillin kans kahre. Kyl me semssi haablei olla keskenäs, niinko jokku vanha varikse. Ei tarvit sanoi lainka, ko ymmärretä toissian muutonki. Lupasin pistä häne remmin päähä ja viär kävelyl, et hänki pääse pois pihast hiuka.

Mää olen tehny kaks viikko sit merkittävä muutokse elämässän: en syä enä sokeri. Viarama ajattele, et entäs sit, mut tutut tiätä kui suur asi se mul on. Mul o näättäk koko ikän ollu makkiahimo, mikä o verrattavis viinanhimo.

Olen jo kerra aikasemmi, lääkäri suasituksest, tehny samalaise päätökse ja seuraukse oliva tramaattise: paino putos ko lehmähänt vaik söin ko hevone. -akraariympäristö vaikutust nähtävis sanavalinnois-.

Siit saak en ol syäny peruna, riisi taik pasta, mut rupesin kyl syämä jälles sokeri. Erityisest suklaat ja pulla.

Nyy olen tullu sihen tulokse, et voin huamattavast paremmi ko en syä sokeri taik puhristettu vilja. Syän muutonki hyvi vähä leippä, pelkästäs aamusi. Ja nyy olen vaihtan sen puhtasse ruisleippä.

Täsä ei ol kysymys niinkä laihrutuksest, vaik seeki on tärkkiä. En pyst ainaka täl haava lissämä liikuntta niin pali et se vaikutais paino ja ko nivelet o kippiät, täyty jottan tehrä. Enemmä on kysymys yleisest hyvinvoinnist ja siit, mitä suuhus laitta.

See onki täsä nii hämmästyttävä, et ko en syä mittä soker- taik tärkkelyspitost, mul ei ol koska nälkä. Syän säännöllisest neli-viis kertta päiväs ja kolm ateria o oikke reilun kokkossi, ja paino putto silti. Tähä mennes neli kilo.
En lainka väitä, et tämä soveis jollekki muul, mut mul sopi. Voin hyvi. Tiärän et takapakkei tule ja murhet, mikä saa ain tekemä miäl suklaat. Niist täyty sit vaa selvit ettippäi.

Vuas sitt kokeilin niit laihrutusjauhoi, muistattek? Yks tuttu sai niil purotettu painoas yli kakskymment kilo. Hatunnosto hänel. Mun teke viäläki paha ko ajattelen. Ei ikän enä, toivottavast, tarvitte semmost suuhus laitta.

Ei maakan, nyy täyty menn Lillin kans ulos. Jos muistan otta kameran mukka, tuuppan tänn ehtol kuvi. Taik sit en.

vetist

2011-02-02T09:38:00.000+02:00

Kattelin juur sääennustei täl viikol. Ko eiläehtost saro vett ja tänä aamust on sen muatost, et sitä tule koht lissä, ni meinasi hiukan kurkat, kumselt asiantuntijoitte miälest näyttä.
Kyl se laitos lupas ihan tämmöst vetist koko viikkoks. Mikä o sempualest hyvä, etei mun ol ihan pakko kantta puit, ko lämpöpumppu o tämsel ilmal parhammillas. Pysy lämmin erullisest.

Olen taas täl haava iha voimaton, pelkkä kävely kysy sisu. Onneks eiläne sare ei tehny polkui nii liukkaks, eten pystyis kävelemä.

Päi vasto, se pehmens hanket semmosiks, et vähäkoira ei enä viit lähti viipottama ton pellol ketujälkien peräs. Mikä o hyvä, sil et koht sil alka juaksuaik enkä tahrois sen karkava mihenkkä sulhasil.

Eiläehtost olin naapurkaupunkis opaskurssin kuuluval luennol. Luennopitäjä ol hauskane, hänel ol hiuka ironine tapa kertto asiastas ja välist hän kerros jonku yksityiskohra hiuka kuivakkal huumoril höystettyn. Pualentoist tunni aikan ei kerttaka haukotuttan.
Opaskurssin käymine o hyäryllist. Vaikkei lainka ajattelis oppaks ruvet, ni ainaki semse, ko o hiljattaisi paikkakunnal muuttane, saavat siäl hyvän käsitykse historiast ja nykyhetkest. Monipualisest ja semssi asioi, ko ei mone vuare jälkkenkä tiäräis ilman kurssi. Tekis monel paljasjalkasellekki hyvä tutustu oman kotikuntta.

Pyhän olin pelimannikonsertis. Alunperi mun pit vaa myymä kulttuurseuran kirjoi, mut samal myin sit pääsylipui ja kuulustelin konsertinki. Pelimanni ova mukava porukka, ilossi ja rennoi. Ja soittiva hianoste.

Tänäehtost on jälles grafiikka ja sen jälkke viäl kokous. En ol kokousasioi viäl pistän paperil, täyty seeki tehrä täs aamupäivä aikan.
Ehtost grafiikas saa taas lepuutta päätäs, ko keskitty kuvan tekemisse. Se on kumma, et vaik koton keskityn samal taval, niinko eilä kristallikruunun tekko, ni vaikutus ei ol sama. Ympäristö vissi teke ero. Koton olen kumminki töis kans, käyn vähä väli konel kattomas ja tekemäs, taik vastan puhelime. Lukutuval ei ol tämssi häiriöi ja miäl lepä ko käret teke.

En juur karehri kettä, mut viimeaikoin on käyny miäles, et olis mar mukava, ko olis elämäs semne intohimo johonki asia, et see sais kaike muu jäämä. Keskityis vaa siihe yhte asia ja olis tyytyväine. Mut ei, mun täyty tehrä ja kokeill kaikkilai enkä sit pääs missä semsse tekemise virtta, mihe haluaisin. Olen nyy tutustun muutami semssi ihmissi, ko ova omistautunu tekemiselles ja hiukan karetutta... toisaltas en tiätenkä tiär, kui tuskast luamine heil on, ko en ol koska näkemäs muut ko sen tulokse. Et jos kumminki pysyn siin, ete kettän kannat karehtu. Jos omas elämäs o toivomise vara, ni sil täyty itte tehrä jotta. Vai?

mailma pelastamas

2011-02-01T11:02:00.001+02:00

Rupesi hunterama Olkan blokis käytty keskustelu. En ruvennu siäl höpöttämä, ko usse eriävä miälpire koeta riiran haastamiseks enkä tahro semmost. En lainka epäil, ete he ottais ympäristö huamio elämäsäs.

Mut ei tämä ilmiö ol pelkästäs Olkan kommentaattorie keskures, sitä kuule joka pualel: ei mun kannat tehrä mittä uhrauksi ympäristö ette, ko naapur/kunta/valtio/kiinalaise tekevä nii taik näi.

Mist ihmisil on tullu semne käsitys, etei itte tarvit tehrä mittä, se on kiinalaiste asi pelasta tämä mailm saastumiselt?

On tosi, et yhre ihmise ponnistukse ova usse aika vähässi. Niil ei näyt oleva suurt merkityst mailmankaikkeure mittasuhtes. Mut mitä muut voisis? Et voi käske kettän toist tekemä, kaikkist vähite kiinalaissi ko asuva tois pual maapallo. Ja vaikkas käskisit, ei sil mittä vaikutust ol.

Mut ko itte teke sen mitä voi, saa nukku yäs rauhas. Jos naapur otta malli ja teke sama, ni on jo kaksinkertastettu tekemise vaikutus. Paremal laskupääl varustetu voi sit laski, mitä tapattu jos joka kymmenes suamalaine/eurooppalaine/kiinalaine teke oma osas.

Jokane tiätty toimi niinko tahto ja mihe riittä voimi. En itekkä ol mikkä ortoroksine viherpiipertäjä. Aika usse valitten kumminki sen helpoimma vaihtoehron, mikä usse on se huanomp ympäristön kannalt. Ajan autol yksinäs, lämmitä osittaisi sähköl (saunas o jopa lattialämmitys!), myrkytä rikkaruahoi.

Olen mont kertta jo torennu, et en lainka olet, et toise eläissivä ilma vesijohto ja viämäri. Se ei vaa ol enä tätä päivä, ja on ihmissi, ketkä saissiva aikka suaranaissi ympäristöonkelmi semsis olosuhteis. Nii se ennenki ol, toise osasiva hoitta tunkios ja huussis lailes ja toisten jätte pilasiva jopa kaivoveret.
On mont muut asia, mitä voi tehrä tavalises kerrostaloasumises. Ilma suuri ponnistuksi.

Sen tähre oliski hyvä, et lakattais orottamast et joku muu teke jotta. Tehräis se mikä helpost luanistu ja sillon tällön pysährytäis hiukaks aikka miättimä, miks tehrä niin taik näin ja voisik sen tehrä toisel taval. Piänil asioil ON merkityst, kysykkä vaik kolipakterilt...

sattumuksi

2011-01-29T22:19:00.000+02:00

Tämä o ollu tavaline päivä.
Ja sisältäny tavalissi tapahtumi.

Aamul sain sentäs rauhas juar aamukaffet ja täyttä sanaristiko, ennenko täytys lähti kirkonkylä. Mul ol tän nukkiskurssi ja tehti sänkyi. Oman o viäl kuvamat ja keske ne meilt jäiki, ens kerral tehrä valmiks.

Huame aamust ei soit kello, se o ainuva aamu viikost ko en lait herätyst. Jos saan koko yän nukutuks ni herän siin kuure ajois kumminki. Mut tuski saan. Sit voi menn kahreksanki jos on pali valvonu.

Huamen yhrentoist aikka ajatteli jookat. Kokonaise tunni. Luin lehrest et huame o mailmalaajune jookamaraton, mikä mene ympärs pallo sil taval, et joka maas jookata tunti alkkate kell ykstoist. En lähre minnekäs salil ko jookan tos omal matol vaa. Kelppa seeki varma.

See jälkke tarvitte lasket linnui pihal, et kui mont mitäki laji näky. Ja ilmotta jonkkus, mitä en ny muist, mut luen sen huame lehrest.

Ko tulin päiväl kirkonkyläst, kaupa ja kirjaston kaut, ni tein kauhiattoma suure salati ja söin sen kaik. Kyl vaa saa vattas killilles salatillaki, ko tarppeks syä.
Oli tyrnevä olo ko läksi ulos. Ensiks kanno sauna vett. Sinine saunämpär ol pualillas vett ja ajatteli tuar sen tuppa tiskivereks. Tullessan vilkasi ämpäri ja peljästysi iha jessuksest. Hyvä etten huutanu: siäl ämpäris lillus vainaja. Joku siimahänt ol päässy sauna ja ollu nii taitamaton et ol puronnu ämpäri. Hyääh.

Kaaroin veren pois ja nakkasi vainaja komposti, ete koirat saa. Hee tykkä kanniskella raatoi.

Ämpär piti laitta pesujono ja sen tähre mun tarvitt kantta saunvesi sit yhrel ämpäril. Ei sitä onneks tarvinn tranut ko muutama kipolline.

Huussin tyhjennys oli kans pakko tehrä tänä. Helkkari ko lumi ol kova ja luukun pääl ol jäät enkä meinan löyttä ruuvireikki. Sit ko löysin, ni huamasin, etei niis kaikis lainka ruuvi ollukka.
Mää en koska ymmär ruvet ajois toime, ja sit se asti on niin pahuksen täyn ja painav. Täll kertta homma sujus kumminki hyvi ja sain kaik lailes tehty.

Vaik se o raskas homma ja aiheutta ain lisäkivui seuravaks yäks, olen kumminki joka kert ilone ja tytyväine itteeni ko olen saan sen tehryks. Tule semne olo, et olen sentä jollantavall hyärylline ja ainaki jossa asiois pärjän ittekseni. Hyvä minä!

Sit olttinki koirien kans lorvikamaris askaroittemas joku tovi. Lunt rupes tulema oikke sakkiast ko olin huussintyhjennykses, mut ei sitä sit onneks kauat kestän. Pari-kolm sentti tul lyhyes ajas.

Lämmitetti sauna ja sit viäl, ennen ko mentti sisäl käytti hakemas tuppan puit. Oli ruvennu tuulema oikke aika taval ja ko olin puuhuanes ni eiks tuul lykkä oven kii ja haka putto paikalles. Sohvi koikkaroi kynnyksel ja hyppäs sisäpual juur enne ko ovi paukatt kii.

Siäl oltti. Sohvi katos munt et kui me nyy pois päästä? Mut en ollu ensmäst kertta fankattun puuhuane. Mukulan olles mun kiusaloine pikkuserkkun pist usse oven kii eikä päästän pois. Olin millo puuhuanes millo pikkulas ja opesin jo all kymmenvuatiaan kui siält pääse. Ainoastas naveto ovi en saan auk, mut siäl ol lämmi ja ain voisis raaputta sikka korvantakka niin kaua et joku tul päästämä pois.

Rupesin tikun kans nostama haka ylös, mut oli siin vähti. Rako o piän ja ovi vissi turvoksis, ko haka ol nii piukas, kui oli mennykki niin piukka. Sohvi koit olla avuks ja pureskel kaik tiku, ko hän huamas et mää niit tarvitti. Lopultas, ko luulin jo et täyty soitta naapuril ni sain haan nostetuks ja oven auk. Mut en kerjen puukorin tarttuma ko tuul paiskas ove uurelles kii. Nyy meinas Sohvi jäär jälles rakko ja hän peljästys oikke aika tavall. Haka ei onneks menny enä kii ja me pääsin ulos ilma vaiva.

Tuul o erells kova ja puuskast, tuntu et torpp heilu vaikkei see ol mahrollist. Tämä o hautautunu nii syväl lume ete tätä heilut mikkä. Mut valot vilkku ja saa nähr menek meiltäki sähköt viäl enne aamu.

Nyy otan kirjaston kirja ja mene sänkky lukema.

lennos

2011-01-28T11:31:00.000+02:00

Tuntu silt, etei jalat ota maahan kii. Vaikken olekka ollu liasus, ko kotonurkis ja sorvamol vaa.

Ja opaskurssil. Grafiikas. Nukkiskurssil. Kokoukses. Runoraaris.

Ja lopu aikka melkke pyärryksis.

Täsä o menny termostaattiki taas sekasi ja munt palele välist koko yän. Ei aut villasuka eik flanellise yäpukime. Vaihron paksumma peitonki sänkky, mut ei mittä vaikutust. Sauna jälkke en palele, mut muin öin kylläki.

Aamul tulles ol peurakolari kasitiäl. Mont auto rutus ja pitk jono molemppi suuntti. Näyt kumminki semselt, et tuski ol luit rikk keneltäkkä, jote sit peuralt.

Siskopark joutu yllättäe leikkaukse. Häne o toinen korvas ollu kuuro jo pitkä aikka, mist on ollu varsinki mukulil välil jopa hyätty, mut hänel ittelles iso harmi. Taik tarvittek sitä ain kaikkilai jaarituksi niin tarkkan kuulustel. Mut harmi siis kuitenki.
Nyy yhtäkkin professorsetä ol kekann, et hän voisiski korjat sen. Hän laitta sinn jonku uure osan, mikä o lakann toimimast. Noi vaa.

Ymmärrä hyvi, et sisko o hiuka pöllättän. Pää on jollantavall semne paik, etei sinn miälelläs pääst kettän sorkkima. Luntioome on eri asi, ne on pali alempan (!) ja muutonki suuremmat. Korvas ei pali vasaroira.

Mut hyvi see mene, ja sit hänki kuule jälles lailsest. Mikä vähä hualetta, ni hänen tarvitte oll valla verka kolm viikko leikkaukse jälkke. Kui mahta onnistu...

Kulttuurseuranki toiminta vilkastu jälles kevät kohre, nii et tätä faartti jatku ain vaa. Kyl mar tähän taas tottu. Jos ruppe enemä ahristama, täyty ruvet opettelema sitä ei-sanan viljelemist.

terveissi matkamessuilt

2011-01-20T20:02:00.000+02:00

Nyy on taas siältäki tultu kotti. Kyl kottitulemine on kaikist paremppa.

Kovaste ol jälles nähty vaiva ja tehty hianoi esittei ja esityksi. Etupääs me kiärretti kotimaan pualel, ko ei olla nyy menos muuhal ulkomail ko Viro kylpemä, ja see matk on jo ns. pulkas.

Kotto lähties pääti jälles, niinko ennenki, et yhtä prosyyri en hual, mut hiuka jälkke pualeväli joku innokas lykkäs mun kätten kassi ja sit en voinu enä mittä. Aika vähil kantamuksil kumminki selvisin ja suurin osa on mun itteni valittemi.

Siäl näkys tiätty tutui kans. Ja satus iha merkilline asi: jouruin silka haukkumise kohteks messuosastol. Voin sen täsä kerttokki, sil et mul ol kaks kaveri mukan ko oliva kuulustelemas.

Me oltti Eur a joe osastol, ko se o naapurkunt ja siäl ol tutui. Heil ol yhtene osasto voimalan kans, mikä o luannollist ja hyväki, messuosastot on kallei.
Ruvetti jotta kilpailuklappu täyttämä, ko siihen tul voimala miäserustaja. En oikken tiär mist jutt läks alkkun, ko olin keskittyn sihe klapuntäyttämisse, mut yhtäkkin see miäs sanos, et hänt sit kiukuttava semse ihmise, ko vastusta yrinvoima. Mää koiti oll ystävälline ja sanosi, et ihmise voisiva kans hiuka vähenttä sähkönkulutust... muut en kerjenny sanoma, ko siält rupes tulema. Ensimmäiseks sain kuull, et mun asentte tähre ihmissi kuale nälkkä. Lissä seuras, mut sit hänen puhelimes sois ja hän vastas. Mee jatketti planketin täyttämist ja oltti jo pois lährös ko miäs sai puhelu loppu ja huus mul, et ei mihenkkä. Ja jatko paasamistas yrinvoiman puhtaurest ja siit, et sen vastustamine o melkke rikollist.

Mee läksin kävelemä, ei semmost viittin kuulustel. Mut sano mää sen, et kyl mää erelleski koita elät nii vähäl sähköl ko mahrollist, vaik sit joku nälkkänki kualis. Tuski se mun tuva valost on kiines. Mahrok hän olla oikkia valinta messuosastol?

Lopult mee oltti nii nälkässi, et ostetti poromakkari ja leipjuusto eväks, niinko niit ei saisis kirkonkylä osuskaupast. Halvemmal. Heh.

Lilli orot koton kiltiste. Hän raukk o joutun (taikk saan?) olema yksnäs koton, ko Sohvi o näyttelyreissul. Erinäiste aikatauluonkelmie tähre se läks jo eilä ja tule pyhän kotti. Ei see mittä rusutei taira saar, mut ko ny käy siälläki pyärimäs.
Lilli joutu olema nyy pali yksnäs, ko huame olen sorvamol ja lauantan o muit kiirui. Mää koitan kyl hyvittä sen hänel.

hyväl miälel

2011-01-19T11:11:00.000+02:00

Olen tänä hyväl miälel siit hualimat, et

aamul saro lunt. Painava suajalunt, ko mul ei ol mittä mahrollisuutt saara liikahtama mihenkkä. Tallan pääl vaa.

luntteme särke. Eilä sorvamol ol kovaste liukast, ja olen valvon melkken koko yän särkyn kans.

mul o aikapula. En ol viäl alottanu haastetyätäkä, ko ei ol sitä vertta rauhalist väli, et voisis kunnol suunnitel. Mut kyl se täst..

Hyvä miäle voi ol syyn seeki, ko tyätyät on melko hyväl mallil. Hiuka olen omast aikataulustan jäliss, mut semsis töis ko ei ol muitten taholt aikataulutettu. (täsä voi tull takapakki, ko näin kehun)

Yks syy o see, et mul on kaks paketti postis. Toise olen tilann, toine o siskolt. Jännä! Mä sit tykkän ko saan paketei.

Lissä jännä o luvas, ko tule viäl kaks tilattu paketti lissä. Se o merkilist, et vaik olen itte maksan ne kolm paketti, ni ko ne tule, se tuntu ko lahjan sais. Ankkiast lapsuurest o monelaist seuraust.

Loppuhu viäl opettavaine jutt: kylmä muna poltta suu. - ai kui? No, ko en tykk syärä kylmi keitetyi kanamuni, ni ihmettelin Takkupääl, et voisikost niit valmiks keitetyi jääkaapkylmi muni lämmittä mikros? Hän sanos koht, et tiätty voi, ko kuari ensi.
No tänä aamust rupesin toime, kuaresin kaks muna ja lykkäsin toise mikro. Laiti sill aikka kaffen tippuma, -kannun täll kertta. Ko mikro kilatt ni vaihron sin toise muna ja ripoti nälkäsen (mul o aamusi ain kiljuva nälkä) suala munan pääl ja haukkasi. Poks! sanos muna ja halkes oikke voimal. Se haukattu kappala lens mun suustan lattial suara Lilli noka ette ja poltt mennesäs mun suupiälen. Loppu muna oli kyl sopivaise lämmin ja toise munan kans oli varovaisemp: leikkelin sen kappaliks veittel.
Kerpule. Nyy o suupiäl kippi ja turvoksis. Takkupää ei ot mittä vastut koko asiast, hän väittä etei hän käsken. No ei kaike, mut neuvos kyl. Sais tull puhaltama.

ärsytyst

2011-01-15T16:10:00.000+02:00

Mää teen rariolakon. En kuuntel enä eres autos.

Mul on tapan kuunnel Turu rario tyämatkoil, ko sält tule säällist juttu eikä mainoksi. Aikasemmi kuunteli Nova, mut sit väsysi niihi älyttömi reklaameihi.

Nyy sain tarppeksen musiikist. Taikk yks kappal muu vaa ärsyttä, mut ko see tule jatkuval syätöl.
En lainka tiär kuka sitä esittä ja ole melko varma siit, et see o tarkotettu viihryttämä. Mut en voi sil mittä, et ne sanat vaikutta jonku psykopaati akanhakkaajan tekemilt. Taik se laulu "mää" o semne. En varmaks tiär sitäkä, mikä sen renkutukse nimi olle, mut ei kauas men, jos arva et Sö-pö hil-jai-nen. Huoh.

Vika voi oll kokonas mun korvie välis, mut siin on pitkäst aikka taas semne sanotus, ettei ol tosika. Kyl kaikkilai saa ajatell, mut tarvittek men rario niit kiakuma? Vaik on niit vuasitte varrel ollu muitaki, ko olis mun miälestän saan jäärä julkistamat. Ja makuasioi laulusana ova, ei niist paranis hermostu. Mut silti...!

Mul o vissi joku kaamosärsytys, ko tuntu et vähä väli otta päähä. (Ei sunkka tänä enä tarvit oll valittamat?)

Nivelsärkky on täl kertta jälles sen verra, et täyty oikke suunnitel, mitä minäkin päivän teke. Et jos tänä kanta puit sisäl, ni huamen sit vett sauna ja maananta jotta muut. Kaikki ei luanist samal päiväl.

Osti eilä purki kalamaksaöljykapselei, ko olen pruukann niit joka talvi syär pari purkillist. Tänä talven en ol muistan ja nyy pukkas miäle, et se voisis eine virkistä.
Mää olen kuulem piänen tykänny kalamaksaöljyst, ole iha jonottan suu auk, ko pott otetti esill. Ei sempualest, tykkäsin raa'ast sipulast kans. Ollek mun makuaistin ollu vialline iha mukulast saakk?

Tänä on ollu kaunis päivä. Koirat tek seura ko kävin puit hakemas, vaik tassu hiuka näyttivä paleleva. Ehtost paista jälles kuu, jote kerkke pilvistymä.
See tiätä taas sitä, et ketu pitävä seremonioi ja ulvova. Koirat ei kest kuunnel sitä lainka. Varsinki Lillit se suututta niim pali, eten meina saar sitä sisäl. Ei ol lainka harvinaist, et see ruppe keskell yät räyhämä, ko ketu tuleva liika liki torppa ja Lilli kuule niitte ääne. See on sit kiva herätys :)

Jaaha, nyy ruppe hämyttämä jo ja mun pit korjat lopu joulukoriste pois. Ei kai viäl liia aikast ol?

haasteellinen päivä

2011-01-12T10:07:00.000+02:00

Nappasin Vilukissiltä haasteen:

"Osallistun luovuuteen kannustavaan (käsityö)haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin 5 ensimmäiselle kommentoijalle. Sitten heidän täytyy luvata kopioida tämä haaste omaan päivitykseensä ja luvata samoin. Siis tavara/lahja/jotain muuta hauskaa ja mielenkiintoista tehdään itse ja toimitetaan vuoden 2011 aikana. Lähdetkö mukaan?"

Tämä on kuulemma helppo nakki, valmista tulee kuulemma tuosta vaan :DD
Mutta lupaan saada aikaiseksi viisi käsityöksi laskettavaa tänä vuonna ja luovun niistä.

Kommentointia tämä ei estä, kerrot vaan ettet osallistu.

Härkäviikot ja reikäleivät alkoivat mun kohdallani eilen. Opaskurssilaisia oli tullut yksi lisää joten se näyttää nyt valoisalta. Tänään pääsee taas puuhailemaan grafiikan pariin ja lauantain miniatyyritkin on jo suunniteltu.

Kun tässä syksyn mittaan on kaikenlaista vähennetty, niin nyt on taas aika vähentää painoa. Jokavuotinen ryhtiliike ruokapöydässä on enemmän kuin tarpeen. Tässä ei kaivata lonkkavaivojen lisäksi vielä polvi- tai muita kremppoja. Mutta mitään jauhopussikuuria ei tänä vuonna ole luvassa, hyh. Vieläkin puistattaa.

En ole muistanut täällä mainitakaan, että yksi ikuisuusprojekteistani tuli jonkinmoiseen päätökseen viikonloppuna: kannoimme nukkataloni sisälle, salin nurkkaan. Sivupalkista löytyy, Kirkkokatu 10:n kohdalta. Nyt on hiukan lässähtänyt tunnelma, kun ei oikein pääse kalustamisen kanssa alkuun eikä ole kovin paljon enää rakenteluakaan. Yhden huoneen parketti tosin on kesken ja keittiön ruokakomero on vielä vaiheessa. Ja kuten aina remontin tai rakentamisen yhteydessä, myös joitakin lattia- ja kattolistoja puuttuu.

Lopuksi viikon lintuhavainto: eilen kirkolta tullessa tiellä istui pyy. En ajanut yli, vaan se lensi tienvieren koivuun ja killitti sieltä autoani. En ole ennen pyytä nähnyt, en puussa enkä pivossa. Joskus vuosia sitten oli lintulautani alla peltopyy, mutten sitäkään ole sen jälkeen nähnyt. Taitavat olla vaikeasti havaittavia tai harvalukuisia otuksia molemmat.

kauhi moka

2011-01-10T19:12:00.000+02:00

En ikän enä ann mittä elämäohjei kenellekkä.

Tul kerral sitä lai tarppeline määrä.
Viäläki kiukutta ja naurutta.

Perjanta, ko kirjotin noit elämäohjei, ni olin kopsannu ne Iltiksest. Nee oliva mun leikepöyräl tiätty.

No, ehtost sit, ko olin jo kaik muu asiat tehny, ni tyäkaver soitta, et puuttu yks tilaus konelt. Kräniti hiuka vasta ja muistan viäl sanoneen, et kyl mää olen pruukannu tyän hoitta. Silttavall hiuka nokkavaste.

No juu. Tänä aamuste tule toine tyäkaver ovest sisäl (olin sorvamos tänäpe) ja sano, et mitä nyy tehrä, sill et hän ei keht lähettä tämmöst kuarmakirja asiakkal. Mikä siin muka o vikan, kerkesin kysymä enneko näin.

Voi jessus, siin kuarmakirjas (ja lastaris kuulem kans) ol se koko teksti mink olin kopioinu plokit varte siält aviisist! Ja sitä oli sit jo naurettu mone miähe voimal alakerra toimistos. Kerpules ja kaik kirosana perä.

Ei auttan muu ko korjat asi. Onneks se kuarm ol lähten vast tänä aamust, eikä siit ollu mittä lasku lähten asiakkal. Mut järjestin kyl hauskut muutamaks aikka isol porukal.

Mitä olle se kuski ajatellu, ko hänel semne paper anneta kätte, misä on kyl tarppelise asia oikke, mut lisseks pitkä epistola siit, mitä tarvitte ol käsiväskys? Ja kui hän parhate saa tukkas hyvi aamuste? Saa nährä onk mittä vaikutust havaittavis autonkuljettajie ulkomuaros...

Huoh.

Kottitulles ol piha jääs ja postlaatikko täys mainoksi. Ensimmäisest harmist sentä selvis ko viritt nastoi kenkänpohja, vaik siltiki ott luntioomihi.

Mut niitte postlaatiko mainoste joukos ol oikke ilosanoma: mää saan äänestä Tel-vis-ki-sas taikk jossan semmoses. Ja melkke ilmaseks, ei tarvit ko tilat se vakavamiäline viikkoleht, se nii-ja-nii-mont-päivä. Muistan kyl, et sain tämsest orottamattomast onnenpotkust viime viikol ennakkoilmotukse, mut en ottan sitä torest.
Ajattelin, et kyl mar kaarinamäkelä vaimikäseoli o jo kuapattu eikä valitu kappala pruukann mittä vaalei pittä.

Helkkar ko sapetti tomne mailma roskamine. Ensiks lähetetä ussema lippu ja lappu ja sit viäl tehrä turha-aikkast julkasu ihmiste riasaks. Repeli mää sen äänestyskuare sisällön, kiukusan. Oli vissi aamust hiuka ärsytyskynnys ylittyn, ko niin pali ott päähä se mainos.

Mittä muut en tiär tapattunen. Olen ny valla verka perjantaihi saakk, jos siäl sorvamol olis siks jo lakattu nauramast.

elämäohjei

2011-01-07T09:54:00.000+02:00

Eiläses Iltikses ol ohjei siit, kui elämä tule helpommaks:
Tee aamuista vähemmän stressaavia näillä viidellä yksinkertaisella ohjeella.
Uusi vuosi on aina lupaus paremmasta. Valitettavasti useat hienot lupaukset pakkaavat unohtumaan, mutta tällä helpolla viiden kohdan ohjelmalla voit luvata itsellesi vähemmän stressaavia aamuja.

1. Valitse jo illalla vaatteet aamuksi. Muista miettiä myös laukku ja kengät. Asuvalintaasi tehdessäsi, mieti mitä päivääsi kuuluu (kokoukset, tapaamiset, toimistopäivä, paljon liikkumista jne.) ja tarkista säätiedote.
Tämä o hyvä ohje. Vai onk? Joten lähre aamul sorvamol, nykäsen yllen sen saman iankaikkise, hiukan kittantune villapairan ja melkkest ehjät farkut. Jos taas lähren, mun vaatekaapis o syksyse vaattevähennyskampanjan jälilt nii vähä krekkali, etei niis ol pali valittemist. Ainuv hual tule siit, et pakkan lähtemä joskus ainot kontis sorvamol. Onneks autos viimästäs huama. Kerra ole päässy kauppas saak.
2. Siivoa käsilaukkusi kerran viikossa. Kuinka monta vanhaa kuittia ja nenäliinaa oikein tarvitset laukkusi täytteeksi? Kun ylimääräinen lähtee pois oikeasti tärkeiden asioiden löytäminen helpottuu. Laita sellaiset tavarat, jotka haluat pitää laukussa (käsirasva, puuteri, silmälasipuhdistuslappu, mp3-soittimen kuulokkeet jne.) yhteen pussiin laukun sisälle, jolloin niiden siirtely laukusta toiseen helpottuu.
Jassoo. Mist mää ny puuteri taikk kuulookket löyrän tähä hättä veskas pirettäväks? Nestuukei ei ol ikä liikka, ja mul pruukka olla pikkulusikk, metrimitta ja muutama muuki tarppelline kassis. Vosis kyl olla hyvä laitta ne johonki pussukka, mut pussukka kassis tuntu hiuka liiottelult?
3. Varmista, että sinulla on tarpeeksi niitä vaatteita, joiden etsimiseen tuhrautuu aamuisin aikaa. Jos puseron alle sopivat alus- tai t-paidat tuntuvat olevan aina pesussa, hanki niitä lisää. Samoin voit menetellä sopivan väristen sukkien ja sukkahousujen kanssa. Usein kaupasta tarttuu mukaan erikoisempia vaatteita ja ”tylsät” perusvarusteet unohtuvat.
Täsä ei ol mittä onkelma: mul on tarppeks vaattei ja nee ova kaik samafärissi ja samas paikas. Erikoisemppi vaattei ei ol eikä tul, mul o vaa "tylssi perusvattei". Ja hyvä nii.
4. Lajittele vaatteet aina päivän päätteeksi. Laita likaiset pyykkikoriin ja puolipuhtaat (eli ne, joita voi käyttää vielä uudelleen) joko niille varatulle paikalle tai takaisin kaappiin.
Jaha, et tarvittis ol erikoine paikk pualpitosil krekkalil? No, ne mun jokapäiväse villapait ja farku tuleva toime tuali selknojal ja alusvaatte mää lajittele pyykkassi. Kamari mahtu vaa yks vaatekaapp, sen täyty riittä.
5. Leikkaa lehdestä muutama kuva sellaisista kampauksista, jotka osaat itse tehdä ja kiinnitä kuvat peiliin tai sen lähelle. Siitä on helppo ottaa mallia, jos ei halua joka aamu laittaa perusponnaria.
Jaa et mää ruppeissin jostan kuvast kattoma kui letti tehrä? Ja siit letist sit nuttura? Älkkä luulkko, ko en tarvit sihe peilikä. Jote oss oma päätäs sortteerat ilman kuvi, kannatta ajell pää klaniks. Mun ainaki.

Voih. Oli jo nii asennoitunu, et nyy löysin hianot ohjet elämä helpottamiseks, mut mitä viäl. Jote aamusi ol tua suuremppi onkelmi, ni saa siunat ittes ja oll tytyväine.
Annan tähän yhren, nua kaik seljättävän ohjen: nous aamuste aikonas ylös. Muut ohjelma ei tarvita.

.

99 v

2011-01-06T12:08:00.000+02:00

Ei mittä erikoist tänä.

Saimi-täti täytäis 99 vuatt. Jos hän eläis. Mut ei hän elä ko mun miälessän. Ja sillonki hän o valla muuttumaton, ei eres mun miälikuvituksen riit vanhentama hänt liki satavuatiaks.

Ole nukkun aamuste liian pitkä. Pää tule kippiäks ko nukku liian kaua. Sen tähre keiti päiväkaffet koht aamukaffen perä, see helpotta pääsärkky.

Nyy o viimäne viikoloppu ko ei ol mittä velvollisuuksi. Käytän sen tekemäl nukkekotti ja pitämäl ittellen seura. Ens viikol alka opaskurssi ja nukkiskurssi, niit tarvitte ruvet alustama. Mut sihe o viäl aikka.

Ulkon tuule, puuskast tuult mikä lennättä lunt alas puist ja katolt. Torpp natise suuremmis puuskis. Pikkulinnuilt tuul viä siämene nokast ja heil tule ylimääräst vähti syämisen kans. Närhel ei ol sitä haitta, see pistele ruakka liiveihis aika vauhril.

Niinko huamat, ei ol mittä tapattun/tapattumas eikä erikoisest suunnitelmisakka, nii et päätän tämä lähetykse nyy tähän. Kiitos.

taas se alka

2011-01-03T10:17:00.000+02:00

Uus vuas. Uus viikko. Uus päiv.
Vanh akka.

Ko torstan viime vuan menin kotti, en nähny kettä ennenko tänäpe aamust tääl sorvamol. Luin lehrest, et o semne uurevuarentaika, et kene ensmätteks näke uutenvuaten, semne vuas tule. Et jos tule ensmätteks nainen kylä, tule huan vuasi ja jos miäs, ni hyvä vuasi. Kui kauan täyty orotta et asi selkki? Jos mul tule ensmäne viaras helmikuun kymmenes, ni tarkottak see, et vuas o hyvä? Taik et mul ei ol ystävi? Taik et asun liian kaukan korves?

Nukusi jo siin vaihes, ko vuas vahettus. Kuulin kyl kova prätinä, mut en jaksan noust kattoma naapurkylä ilotulitust. Mink tähre sanota et ilotulitus? Ei siin mittä ilo tulitet, muut ko ammuta raha taival ja kuarmiteta ympäristö. Eikä siit ol mittä iloka enä, ei semsel määrättömäl paukkinal ol muut tarkotust ko ajankulu. Lukissiva vaik kirjoi senki aikka.

Kaks ensmäst päivä istusin lorvikamaris viimeistelemäs nukkekotti. Laiti listoi paikalles ja ovet ja traput. Viäl jäi laittamist, siin mene yht pali aikka ko oikkias huushollissaki.

Aamuste piti käyrä tankkamas ennenko uskals lähti töihi. Neiti Siäväsen tankki ol melkken tyhi. Kurvasin kylmäasemal, ko hintaki ol lasken viime vuarest. Lykkäsin korttin konesse, mut see sylkäs sen takas ja ilmott, et se o vanhentun. No tiätty. Kuka ei olis.
Meinas tul tenkkapoo, ko uus kortt orotta Turus pankis ja sinn o matka. Onneks mul ol oikkia raha kukkaros see verra, ettän sain toiselt asemalt pual tankillist. Siäl ol kallemppa penssa, mut sil hinnal see pumpatti tankki eikä mun tarvinnu itte. Nyy mun täyty käyr Turus ruaktunnil.

Et samankaltast vähti tämä elämä tänäki vuann. Toivottavast muill kans.

tekeväl sattu

2010-12-28T13:26:00.000+02:00

Tiärättek, milt keitety kaffelit haise? Mää tiärän.

Niinko sanott, mul on kiirust aikka tyätöitten kans. En kumminka kykentynny tänä lähtemä sorvamol, eiläne urakka tek kamala jälkke mun luntioomissani. Olen konkannu tääl koton ja tehny etätyät.

Oli kumminki pakko tiskat, ko laitoin hellan tule ja sain lämmint vett. Mut ko on tyäkiirui, ni puhelin soi alitaukkomat.

Ensmäise puhelun aikan mun tiskiveten jährys. No ei tullu suuremppa vahinkko, nostin varin hellal misä ol viäl aika prasu. Hetken pääst voisin jatka kluttamist.
Ko puhelin sois toisen kerra, olin kaukka viisas ja nosti pesofarin ens hellal ja vastasin vast sit. Siin puhelus ei mennykkä kauat ja taas pääsin jatkama tiskamist.

Kolmannel kerral nostin taas varin kaffeleines päivines hellan pääl ja rupesi toimittama tyäasia. Siin meniki enemä aikka ja jourusi oikke tuleman salin pualel tiatokonel värkkämä. Puhelu jälkke tein homma loppus saak ja katteli viäl sähköposteijan. Sit muistin, et mul o tuva hellas tuli. Huamakka, muisti vaa tulen ja sen et puit tarvitte lisät.
Porstos tunnus erikoine haju ja kerkesin ihmettelemä sitä, enneko olin tuvas hella ääres ja näi, kui vesi kiahus pesofatis ja kaffelit poukkoil siäl riamuisas.
Oi iankaikkine sentä mun muistian. Täst ei sit puhuta perikunnal, ettäs tiärätte. Nee kuskava mun hoitto...

Mittä vahinkko ei tapattun. Nostin pesovari jälles pöytkaapin pääl ja tiskasi yhtpäät loppu. Mut sano mää sen, etei fairi ja kalahaaruk yhres keitettyn mikkä hemaseva tuaksu ol.

..ja henkissäki viäl

2010-12-27T16:14:00.000+02:00

..vaik heikolaisest kylläki.

Traktormiäs käve ja lykkäs tiän puhtaks. Läksin koht tuuppama lumivallit pois, sil et jos semne pakkautunu lumi viäl jääty, sitä ei siirrä mikkä, ei ainaka tämne rikkonaine.

Oi jessus, mikä homma! Harvon parun itteksen, mut nyy tul sitäki tehryks. Ei sem pualest et see mittä auttan olis, en vaa saan olluks ilmanka.

Tua karho tost aira viärest piti viär pois. Se ol kovaks pakkantunnu.

Postlaatikol tarvitt tehrä tila postauto varte, ja tualt kaarttest piti kolata karho keskelt tiät.

Auto ol keskel lumihanke, tein vaa polut kummallekki pualel et pääsen sisäl jos tarvitte.

Auton pääl ol vissi tonni lunt, se ol kauttaltas tomse kerroksen peitos. Kerranki neiti Siäväne näyt isolt autolt :)

Kaivonpolku en yrittänykkä aukasta. Teen sen sit ko kykenen kantama vett, sihe voi men muutama päivä.

Nyy menen sänkkyn sairastama, mul o semne tunne et muns olis jotta rikki. En taira lähti huamenakka sorvamol, jote sit ol pakko men lääkäri.

tääl olla

2010-12-27T10:30:00.000+02:00

Lumisare lakas yäl. Aamul ol kymmene sentti lunt oven takan. Lissä.

Soitin esimiähel, et ei puhettaka et pääsisin sorvamol, hyvä ko pääsin pikkula. Hän meinas, et kyl vaa tarttis töihin pääst, ei hän yksnäs ruppe kaikki töit tekemä.

Ole nyy soittan muutamal traktormiähell. Heil on kaikil töit, omi ja toiste. Soit joskus myähemi, jotes saa kettä toist tulema, hee meinava. Jos vanha merki pitävä paikkas, ensi ei tul kettä ja sit tule kolm peräjälkke.

Makasi yäll hereill ja hunterasi, et jos nyy mun torppan sytty palama taikk saan härtslaakin ni tänne kualen, kukka ei pääs auttama. Ei se tuntunu oikke miltä, ko tiärän valla hyvi, et ko se aik tule ni ei aut vaik olisis valmiks lasareetis.

Oikkiastas tunnus turvalliselt. Kukka ei tul häirittemä, mihenkkä ei tarvit mennä ja saan oll tääl lämmiäs tuvas iha rauhas.

Äsken käve ottamas kuvi:

Pikkulanpolku tarvitte ol auk.

Portin takan o kinos. Ei ol pelkko et koirat karkaissi.

Tualt piräis tuleman tiä.

Ja tonn sen piräis jatkuma.

Lunt on nii katol ko maassaki. Koiril ei ol muut tila liikku ko ne polu mitkä jakson eilän tehrä.

Tämne lumimäär kerrallas o melkke liikka. Mut eiköst se täst selkki jälles, ko saara joku talonkokkone kone siirtämä hanket syrjä. Mun on vissi pakko otta tiäasiat hoirettavaksen, ko asun tääl viimäsen. Muuto olen koko ajan toiste armoil.

Ellei olis nii kiirullissi tyäasioi, en olis lainka murheissan täst tilanttest. Nyy on kumminki asi nii, et töis olis ylönmäärin tekemist ja paikallolo enemmä ko suatava.

Mut hiihtimet otan alas vaja orsilt ko tyäkiireltän kerkken. Joten nyy kokkeil hiihtämist, karutta jälles koko suven:)

kaupunkimaist meininkki

2010-12-26T16:06:00.000+02:00

Nii se joul jälles meni. Tul valla verka, ol hiljaksis ja läks samal taval. Rauhas.

Heräsin aattoaamuste tavalist myähemi, ko katosi torstaehtost telkkari myähä. Ensiks Lauri Tähkät (hämmästykseksen hän istus Runonkirjottajan tuvas puhelemas säveltämisestäs) ja sit jotta elokuva. Join sit aattoaamukaffet rauhas ja unhotin kokonas et olin ostan riisipuuro.

Ko olin saan itten hankituks ja viimäse valmistelu tehty, istahri glökimukin kans keinustuali seurama joulrauha julistust. Esikoinen tul koht see jälkke, ja me lähretti koiratten kans hiukan kävelyl, et ne eres eine rauhottussiva. Napatti piän kuuse tiä viärest samal reissul.

Hiljalles se aattoehto siin sit kulus, syätti, koristeltti se kuuse ja kaffett juares avatti paketit. Ulkon ol kova pakane, nii et jourutti lämmittämä uunei siin sivus. Ol viihtysä, vaik vähä surett see, ko keskmäine poik jourus lahottama tulemises ko sai flunssa juur aatoaatton.

Esikoine läks ajelema ehtost kotti ja mää jäin lueskelema lahjakirjojan. Olin itte ostan yhre ja sain perikunnalt lahjaks nelisataviis. Joo'o, 405!
Poja oliva jälles touhunnu omias ja hankkinu mul semse lukulaitte, mihe voi larat kuustuhat kirja.

En uskall tunnusta sitä walolaisil.

Mul on nyy siin lukuraamis Seikspiärin kaik teokse alkukiälel, Agaatta-tärin kaik rekkarit, Kalevala ja Kanteletar, Kauppa-Lopo ja Annaliisa, vaik mitä.

En ol viäl tutkinu kaikki. Sihe on mahrollist larat myäs musiikki ja äänikirjoi.

Se näyttä tomselt:

Siin o mun kaik joullahjan samas kuvas. Tuan vanha-aikkasen kirjan kans mul kulus aik eiläehtost ja tänäaamuste. Tuan uureaikkasen kans piräis ruvet seuravaks toimeihi.

Takkupää tul aattoehtost ja mee hiuka fiiratti häne syntympäivätäs samal ko jouluaki. Juatti hiuka samppanja ja pelatti Biribi pual kahtes saak yäll. Eilä aamuste nukutti vaiks kui kaua, ja sit hänen koht tarvittiki jo lähti takas oma elämähäs.

Taavin pit vanhempines tul tänäpe käymä, mut ei tullu mittä siitäkä. Aamul ko heräsin ol satan viistoist sentti lunt ja ny sitä on tullu jo yli kolmkymment sentti. Kävin lykkimäs polut auki, et pääsen kulkema pihal ja koirat saa asias toimitetuks. Aira ulkopualelt en jaksan puhrista viäl lainka, mut ei sil ol kiiruka, sill et ei meil ol aurattu viäl yhtän kertta tänä talven. Nyy lunt on tiäl jo niinpali, et jote koht aura tul ni em me pääs tääl pois enne juhannust.

Et sen pualest o juur niinko Helsinkis, lunt joka pualel eikä mihenkkä pääs.

Joulutunnelma tuvan pöyräl ko Takkupää ol lähten. Akkunan takan näky lumine aita, nyy sitä aita ei enä juur näy.

Kyl mar tämäki o jälles vaa asennekysymys. Mul o ruakka, juamist ja etäyhteys toimi, et voin tehrä töit. Kuivi puit ja vett riittä. Ja jos oikken tahtois hehkutta, ni kerranki olis tarppeks puhrast lunt et voisis käyr saunast hankes eikä tarvittis varot koirankakkoi...

Täsä voi tul viäl tarppesse kaik nelisataviis kirja jos tua lumentulo jatku eikä mittä aura ruppe kuuluma.

ilossi yllätyksi

2010-12-20T20:34:00.000+02:00

Mää olen tehny löyrön: kaupast saa osta valmei sosei. Ei mittä vauvasosei, ko porkkan- ja pataattsoset, pötkylöis.

Mää ko tykkän sosekeitoist, ole ihan autuas. Ko osta semse sosepötkylän, rutista sen kastrullin pohjall, lissä hiuka juusto ja kreta, nii sopp o valmis. Taikk täyty sitä eine kuumentta, mut ei mittä tuntkaupal keittä.

Ja on hyvä! Ainaki munst.

Ei niit sosepötkylöi vissi soppa varte ol tarkotettu, ko joullaatikoitte aineksis, mut mitä siit. En niin perust laatikoist mut sopp o, niinko sanott, hyvä.

Kotiliäres vuarelt 1948 on oikke emännä joulmuistio. Siit voi katto, kummottos täyty tehrä ja misä järjestykses, et joul kumminki lailsest tule.

Tänäpe olis vuaro tehrä joulkalja ja maustekala. Onneks kaupast saa hyvä kalja ja oluttaki, ja Takkupää ol jo tehny joulsilli. Mää en sillin koske, ellei se tul mun päällen. Sillonki vaan ittepualustukseks. Mut Takkupää syä ja pojat, jos sattuva koton käymä.

Huamakka, et joulkarkit olis tarvinn tehrä jo 4. päivä. Joo'o, ko sillon teke ni kerkke viäl mont kertta kaupast ostama. Kumse karkit säily 20 päivä? Kysyn vaa.

Tykkän lueskell noit vanhoi Kotiliärei, mul o niit koko vuaskerta. Elämä o ollu viäl melko niukka vuan -48, vaik onkelmat muuto samankaltassi. Aika usse lehres o ilmoitus, et nyy jälles saa sitä taik tätä tavara, melkke samalaatust ko ennen sotti. Taik et ilma ostokortti.

Niis o jotta semmost, ko muistutta etäsest lapsuurest, vaikk olenki syntyn melkke kymmene vuatt myähemmi.

Ostin ittellen joullahjanki:

Ei joulun vissi pruukat pelat uhkapeli, mut jos joku tulis käymä, ni houkuttelissi häne kyl ottama yhre erä. Peli o ollu kovaste muudis 1700-luvul, mm. Louhisaares sitä on pelattu. Tämä onki vissi näköispainos Louhisaare ittetehryst pelilaurast ja korteist.

Meina paketeerat pelin ja sit hämmästyn kovaste aatton, et kuka nääi hiano pelin olle antan?
Olis kiva piänenttä se nukkiskokoseks, mut saa nährä kosk ruppen semsse vähti. Siin on pahuksest homma.

Huameltta olis tyätöis ensiks joulkaffet, sit joulkalja ja viimätteks joullounas. Sit onki iha valmis nukkuma, mut ei auta, täyty tull kotti vaa:)

Kesviikkon olis sit viimäne päivä tehrä sitä joulsiivo. Oikke jännittä, kui sen asian kans käyne.
Tuvan pöyt on kumminki melko valmis:

dagen efter

2010-12-18T09:23:00.000+02:00

Oli eilä pikkujouluis. Juur ko ol Jerikoruusun kans tulttu siihen tulokse, et on kiva ko täsä iäs pääse pikkujouluist enne iltauutissi kotti, ni eiks mul menny aamutunneill saakk. Ei piräis koska sanno mittä asia varmaks.
Eilä viätetti Walon pikkujoului Kaukolan kartanos. Meit ol suuremp määrä ko viimäsvuan, mut tunnelma ol yht lämmin ja ihmise viihtysivä.
Kartano ol kaunis ko mentti, joka akkun ol valaistun ja ulkon paloiva soihru. Sisäl ol nii joulust, kaik Atten joultontu oliva piironkitten pääl, pöyril häne mammas kirjailema joulliina ja kynttilöi ja joulkukki joka pualel.

Mes saatti istu pöyttä ja meil tarjoiltti ette. Atte käve ain kertomas mitä kullonki lautasel ol laitettu ja kaik maistus erinomaselt.

Jälkruua jälkke nousti pöyräst ja istutti salis, misä meijä musiikmiähe viihryttivä meit joulmusiikil. Eine aikka puheltti mukavi ja sit saattin kaffet. Kaffen kans hajannutti eri huaneissi puhelema piänis ryhmis. Joka pualelt kuulus puhesorina, nii et kyl kaikil vissi ol mukava.

Lopultas ruvetti tekemä lähtö. Mul ei ol kello, ni olin siin käsitykses et se olis siin kymmene hujakoil, mut Takkupää ilmott et kell tule juur kakstoist. Huh. Mul tul kiiru lopetta juhlimine, et Atte pääse maat ja Takkupääki ol menos toisel paikkakunnal kotti suara juhlist.

Sit ko olla jo menos Kaukolantiäl ni Runonkirjottaja soitta perä, et tulkka heijän kaut, juara klasilline skumppa yhres. Ko Takkupää ajo ni hän sai päättä ja yks kaks me kurvatti seuravast tiähaarast jatkoil.

Meil ol viäl valla rattosa hetki piänemäl porukal kynttilävaloses keittiös. Juttu meil piissa ain, olla sit misä hyvänäs. Lopultas mun ol jälles noustava ja kiitettävä seurast, ko pelkäsin et Takkupää nukku ratti kotimatkal.
Nii mes sit viätti kirjastotäti kototalos nurkal ja sit Takkupää toi mun kotti ja läks matka.

Koirat oliva hiuka semse muatossi, et mikä tämne kottituloaik on, mut ko pääsivä käymä hiuka pihal ni rupesiva sit tyytyväisen jälles nukkuma.
Ko olin saanu naaman pestyks ja kiipesin fällyje väli, ni soitin Takkupääl ja pirin hänel seura niinkaua et hän pääs kotti ja ovest sisäl. Kello tais oll yli kolme ko sammuti valo.

Seittemält nousi ylös jälles ja keitin kaffet.

Et ei mikkä riahakka tai prosenttpitose juhlat, mutko on hyvä seura ja tunnelmalline ympäristö, ni kaik viihtyvä ja aik kulu nii etei huamakka. Mul ol hyvä miäli ja on viäläki. Nämä oliva mun ainuva pikkujoulun tänäki vuan, enkä muit juur kaippakka.

Tänä on ohjelmas hiukan tyätöit, sit tarvittis tehrä joulusiivo ja häärät kaikkilai lauanta-asioi. Huamine päiv mene joulmyyjäisis ja siält tulles lämmitän saunan.

Mul on menny joulvalmistelu tänä vuan nii vähi, eten ol edes kortei tehny saati lähettäny. Joullahjoi en ol viäl ostan ko Taavil, enkä tiärä mahrank ostakka. En ol lainka miättin, mitä tahtoissi joulun syärä. Kaffeleippä mul on joulu varte nii et tulkka hyvä ihmise joulkaffel.

Jos mun joulsiivon tule valmiks ni haen jo tänä joulkoristet alas ja laitan paikalles. Muuto koko joul jää nii lyhkäseks etei kannat nährä vaiva. Sitä paitti mää tykkän ko on joulust. Ei niil lahjoil ja syämisil ol nii väli, mut se tunnelma. Et kerra vuares o juhla koton. Rauhalist (niinko meil ei ain olis) ja verkkast. Lämmint. Siisti. (taik nii hämärä, etei pöly näy)

Taikk on ne lahjakki mukavi. Tairanki tehrä ittellen paketin taikk pari ja koiril kans. Sit avata niit yhres ja ihmetellä, mist pukki on osannukki tämse osta.

Jaaha, ny vaikutta silt et voisis alka siivomise, ko jutu menevä iha älyttömiks. Valvomine ei sovi tämsil arvokkail rouvasihmisil ja yhteiskunna tukipylväil. Mene uskottavuus.

pussis

2010-12-14T13:47:00.000+02:00

Nyy o joku joulkampanja meneilläs noil lehremyyjil. Kaks o jo soittan tänä.

Ensmäne ol karjala poikii, hää haasto nii sukkelast jot. Kehus et vaa hyvil vanhoil asiakkail tämne tarjous ja kyl mar koht laiteta tulema? Ko sanosin, et olen kui vanh hyvänäs ni en kumminka ikän ost puhelimes mittä, ni hän suutus. Sanos ens et näyttä silt ettet ol mistä muuhaltakka juur tilannu ja kaikkilai tekoselityksi sitä keksitänki.
???
Mikä tekoselitys se on, ko puhras periaate. Sitä paitt äijä puhus ittes pussi, ko myäns eten ol ollu asiakas isolt aikka.
Olkko ny siäl, pussis, vaik ens vuatte saakk.

Mihe sit joutu ko puhu ittes pussi? Olis kiva tiättä.

Ulkon on kaunist. Ja kylmä. Veissin koirat lenkil mutten tarkene. Karviaise kyl tarkenis.

Mul olis tyätöit, mikkä vaatis oikke isomma keskittymise. Sen tähre mul o vuarottaisi pikkula-asia, kaffejano ja vilu. Semmost sijaistoimintta, ko en saa alotetuks. Ylimääräse oire prokrastinaatio-kohtaukse lisseks o melkke liiaks. Eikä tähän ol troppi.

Piti lähtemäni kirkonkyläl, mut lahotin koko menon. Orotin paketkortti postist, ja kote sitä tullu ni en men sit ilmanka. Jos huame luanais paremi. Säästy pensa ja aikka.

Sen säästyne ajan voisin käyttä tyähö, jos saissin alotetuks. Huoh.

Puit saa raahat sisäl korikaupal. Sähkö säästy ko jaksa lämmittä puil. Ja puulämmin o paremppa ko sähkö-. Mun miälest.
Eilä aamun lopus sähkö keske. Kaffenkeitin sai juur tuupattu veret suarattime, ko pimeni. Onneks mul on ain tikkuaski taskus ja kynttilä pöyräl. Kynttlä valos koiti sit lukki lehte ja piri kaffemuki hellareunal ain välil, ko tuppas jähtymä. Hellas ja kamari uunis oli tulet, ko piti hiuka lämmittä.

Melkken tunt meni enneko valkenus jälles. Kerra siin välis vilkat, mut sit pimeni taas. See huan puali on tämses yksiasumises, etei koska voi oll varma, et onk sähkö loppun johrost vai sulake palan. Nykysi sähkömittar o ulkon kaapis, ni ei se selvi millä äkkivilkasul et onk tropp palanu.

Taikk ei ne enä mittä pala, ko menevä pois päält. Mikkä ei ol niinko enne.

Mikä on toisaltas hyväki. En juur kaippa sitä aikka, ko sähkömittar ol tuva seinäs, ja ain ukonilmal siit löi pitki sinissi liäkei ko salamoitti. Kerra meinas Saimi-tätilt kärventty tukka ko hän seisos tiskamas hella eres.

Mut eilä aamust ei siis ukkostan, sähköt men poikk muist syist. Auto ol ymmärrettävästen hiukan jähmiä ko piti lähte, sill et hän ei ollu kerjenn kovaste lämppemä. Hän lämpes kyl matkal, mut sit olin mää vuarostan kohmes, sil et vaikk neiti Siäväne on muuto hyvä ja reipas auto, ni yks puute hänes o: hän ei puhal lämmint ilma konteihi. Polvitaippete lämmitys riittä häne miälestäs oikke hyvi, mut mul o semse konti, et niit tarvittis lämmittä varppaist kans.

Aurinko ruppe laskema, vaik paistaki viäl metäreuna ylitte. Pikkulinnui o syämäs ja hiiriki näys käyvä heijä joukos hakemas eväst.

Jaaha, mitäst oikken tekis? Jos siis ei tee niit töit iha viäl...

talvist elo

2010-12-12T19:14:00.000+02:00

Otsikost jo voi päätell, etei mul ol mittä erikoist tapattunu. Ole ollu vaa.

Eilä olin ensiks kirkonkyläs asioil. Sain kuluma kolme tuntti siäl. Ei mittän käsityst, mihe se aika meni.

Ehtost lämmiti tiätyste saunan, ja nautesi siit. Menin aikasi maat.

Tänäpe ole ollu sisäl, mikä ol viisast. Ulkon o pakane kiristyn koko päivä. Aamul noustes ol 17 astet mut ny on jo 20.
Siit hualimat tyämiähe tuliva ja laittoiva loput laurat seinäl. He pyysivä seittemä lautta lissä, mää ostin kymmene ja kaks on jälil. Lupasiva tulla tekemä traput uurevuare jälkke. Menevät kuulem pariks viikkoks mammate tykö.
Toivoti heil hyvä joulu ja kiittelin kovaste. Nyy sit vaa oroteta lasku.

Sisko on tullu takas kotti. Hän ol hiuka matkoil, kolm viikko Thaimas ja kolm päivä Pariisi lentokentäl. Hän tykkä elät jännittäväste. Ole oikke ilone, ko hän o nyy lopultas koton. Mää tykkä hänest.

Olemise lisäks olen lämmittän uunei tavantakka. Onneks on puit. Lehrest luin, et Ilmatiättelaitos ennusta kovie talvie loppuvan Suamest kokonas. Ei silt tunnu ko käy pikkulas. Lumi narsku jalkate all teräväst ja hanki kimaltele lampuvalos ilosest. Ei tiattoka lauhast ilmast. Eikä ol väliksikä, sil et tämmöst talvel kuulu ollakki.

Peurat kerkesivät mettä ennenko sain kameran esill, mut on kaunis aurinkoinen päivä kumminki talles.

Kosk tua kataja on noin korkkiaks kasvan? Saunal tarvitte keksi jonkunäköne kivijalankorvike.

Sali uunis on tuli.

Kovi epäselvä kuva tule, ko otta ilma salama ja hytise pakases.

Tämselt näyttä ko meil tule ehtohämys. Joka akkunal on kynttelikkö, täsä viäl sinises hämäräs.

Nyy ulkon on jo pimiä. Olen tehny hiuka tyätöit ja huushollannu. Koirat on sitä miält, et heil olis ruakaika.

Meinan katto telkkarst ehtol sen FST:n sarjan Colorado Avenue. Sattumalt kattosin ensmäisen osan ja tykkäsin kovaste. Tänä tule jo viimäne, nii et aion valvot ja kattel senki. Sarja perustu Lars Sundin romaneihi, mitkä olen kans lukenu. Suasittelen.

turina

2010-12-10T21:32:00.000+02:00

Olin eilä hemmotteluillas kirkonkyläs. Ens hoiretti käret, oikke pitkän kaava mukka. Kuaritti, laitetti naamio ja montlai rasva ja seerumi.
Sit liotetti jalkoi yrttkylvys ja hiarotti niihi öljyi krampei vasta.

See jälkke saatti kaavu yllen ja istutti sualahuanes hiljasuures jonku aikka. Hiljast musiikki kuulus ja sualakone hurina. Ei kuarsattu itte.

Sit ol viäl tiaros vesipatjal makkamist. Se ei ollukka tavaline pisina, se truuttas vett koval voimal selkkä ja jalkoihi ja hiaros oikke mukavaste. Siin olis viihtynny kauemminki.
Lopuks syätti piän iltapala ja juteltti mukavi. Piänes seurustelutilas oli taulutelkkar seinäl, ja siin näkys koko aikka takkatuli. Hiljane ritinä ja napse kuulus niinko tulest ainaki.

Koton käytin koirat ulkon ja anno ruakka heillekki. Sit menin koht maat ja nukusi ko torakk aamu saakk. Ja päätin, et joulpukk tua mul lahjakortin sin hoitola.

Tänä olen lämmittän uunei siit saakk, kon tulin kotti. Ulkon pakane kiristy ja sisäl kiristy mun niskan. Korvantaus on kippi ain vaa. Hiaromine auttais, mut ei ol kettä nyy hiaromas. Särkylääkkel ja lämpimäl hauttel olen joinki pärjän.

Siivosin lämmittämise ohes tuva astiakaapi. Alakaapis ol hamsterin pesä: kuka jumalsiunakko o keränn semse määrä tyhji muavikepui? Ja kermapulloi? Ja jukurttämpärei? Sais tarkistutta pääs.
Heitin kokonaist kolme pois.

Sit ko kerra olin ruvennu, avasin pöytkaapi oven kans. Koirat luuli, et tänä saa kaks kertta ruakka ja tulivat koht haistelema ruakaämpäriäs. Ko olin saanu heijät karkotettu ni rupesin nostelema kaffepurkki ja muit tarvikkei pöyräll. Ja nii vaa löyrys ylivuatissi jauhoi, jotta iankaikkissi pavui ja pari mannaryynipussin loppu. Ja pussilline paistettu sipula.

Ahneurel ei ol raja. Pistin sipulat takas kaappi.

pikkast vaja valmis

2010-12-08T18:50:00.000+02:00

Eilä ol kaunis päivä. Olin kyl aika pettyny, ko avasin kuvat konel, sil et kuvi ottaes aurinko paisto, mut kuvas sitä ei näy.

Tua kökö tosa keskel puska juures o mun kissapatsan, mink vein räkätinpelotukseks suvel. Hän o ain enne istun trapul oven viäres ja ny on niin tyhjä muatost ko katt istuki trekoolis.

Tämä näkymä ei muutu. Vähemä lunt ko viime talven, mut enemän ko suvel.

Ja siin hän ny on, mun siävä ylellisyyslaitoksen. Voitteks kuvitell: laura lopusiva keske. Kävin tilamas kymmenkunt lautta lissä ja muutama trapui varte. Sunnunta jatketa taas.

Kui voi vastusta näin pali? Eikä meijä suvus ol kettä Iisakki eres...

Olen virittän ny ehtoste joulvaloi akkunil. Ajastimien kans syttymä ja sammuma sama aikka. Ans katto kui onnistus. Yks kellokoneist o semne, etei se pysy ajas. Se eristä taik jätättä ja sitä saa ain oll rukkamas. En ikä muist mikä se niist on, enkä kyl tiär mitä sil tiaroll tekisinkä, ko en kumminka raskis heittä sitä menemä.

Lisseks mul on hiano kirkas valoverkko suures katajas sauna nurkal. Se on kaunis. Taik molema on, katajaki ko latva on korkkemal ko saunan rästäs.

Muuto onki ollu taas tavaline tyäpäivä.

ittenäist elo

2010-12-06T10:06:00.001+02:00

Terveksi täält hankien keskelt, ittenäine Suami.

Heräsin tänäaamust naulpyssyn paukkina. Mun laura-asentajat oliva tullu seittemält töihi. En ol viäl käyny morjenstamas heit, tehkö nyy rauhas.

Ensiks tunnus kummalliselt, et ko ittenäisyyspäivän töis, mut sit huamasin, et heil tämä on tavaline maanantai. Ja hyvä nii, sil et munt ei häiritte ja ko mul ei ol naapurei näköpiiris, ei kettä muutaka häiritte. Ja tyä eristy jälles eine.

Taikk jos hyvin käy eikä saha kuale ni voi tull valmiksikki tänä.

Olen ollu koko viikolopu itteni kans rauhas. Elän niinko sisälpäi. Toimittelen hiljalles askareitan, mut pääs käy kuhina.
Ei mul mittän täit ol, see o sisäist kuhina. Ajatuksi. Asioitte selkkiytymist ja järjestymist. Mittasuhteitte hahmottumist ja luattamukse lisäntymist. Mist seura hyvä olo.

Hyvä olo o kyl vaa pään sisäl. Ulkopualel mul o joku niskalihakse kramppi ja tulehrus. Perkuleen kippi, ei saa nukutuks eikä voi käänttä päät ilma et silmis leisku. Oikkian korvan takan o niinko piukal veretty naru, ollu jo muutaman päivän. Eiläne saunaka ei helpottan, mikä o huano asi.

Ulkon sata lunt. See o paha, tarvitte men lumitöihi. Mut se on pakkaslunt, mikä o hyvä, ko se ei ol nii raskast.
Koira tuleva iha lumipaakui täytte ko kahlava lumes. Vaik he on ny hianoks kynitty, ni vatt- ja koipikarvoihi paakkuntu lunt, minkä he sit varisteleva pitki tuva lattia ko tulla sisäl.

Lintulaural on elämä niinko ennenki. Mun suureks iloksen töyhtötiaine on nyy vakituine viaras ja yks päivä käve pikkutikkaki omenpuus. Viherpeipoi o vähemmän ko aikasempin vuasin, mut tintei sitäki enemmä. Istusi eilänki toist tuntti puulaatikon pääl kattelemas ikkunast heijä syämistäs. Kuka tarvitte telkkari?

No tänän tiätysten tarvitte ol, ko katota linna juhli. Juara kuahuviini ja kattella, ko president kättele. Huamata kaik hiano puvu, kamppamat jääne tuka ja huanot tissliivi taik ryhdi. Huano yhristelmä, nua. Olen ain ajatellu, et vähemmä hiano puku, mut tukk hyvi, kunno alusvaatte ja hyvä ryhti olis ussemmil osallistujil paras resähti.
Uskokka vaa, ko sanon, et sopimattoma alusvaatte pila mone juhlija illa. Taikk esiintyjä esitykse. Jos tissliivi olkain kinna taikk alushousu ova ahta, ni ajatus o valla muuhal ko piräis. Puku ei näyt miltä jos siäl sisäl o viimäsvuatise, loppunkäytety liivi mik ei tue enä eres kestävä kehityst ja jos kantaja pääl päätteks kävele ko mollamaija.

Ryhrist tul miäle, et mul o semne kans karoksis. Huamasin, et kävelen koukus, istun lysys ja vissi makkanki kiamural. Olenkin täsä tehny vanha vuare luppaukse ja päättän opetell suaristama itten jälles. Jos vaikk joku syksy tulis kutsu punasel matol, ni en olis ainaka vetelä muatone.

Nii et ehtost o jälles hauska ajaviätet tiaros.